”Oi, kiitos sä Luojani armollinen”,

laulaa kanttori Elisa Hietikko. Hänen äänensä soi kiitollisuutta.

Laitoimme Karkun kirkon sakariston pöydälle muutaman kirjan. Jumalanpalveluskirjan, evankeliumikirjan ja virsikirjan. Niin kuin monta kertaa olemme tehneet, kun aloitamme suunnittelemaan messua. Usein olemme suunnitelleet kirkkoherranvirastolla, joskus kotona, joskus tiukassa tilanteessa puhelimitse. Nyt suunnittelussa on työn ilon lisäksi hieman haikeutta, sillä tämä on tällä erää viimeinen messu, kun teemme Elisan kanssa yhdessä. Kanttori Elisa Hietikko aloittaa hyvin ansaitut eläkepäivät uuden vuoden 2026 alusta. Mutta hän on luvannut, ettei jätä musiikkia. Eikä meitä. Meillä on toivoa saada nauttia Elisan musisoinnista esim. konserteissa.

Olemme saaneet suunnitella ja tehdä yhdessä, Elisa ja Anu, monta messua Sastamalan seurakunnassa, joten ei kai tämänkään messun suunnittelu sen kummempi ole. Ammatillisella otteella, ripauksella adventin riemua ja sydän täynnä uskoa ja toivoa.

Niin sitä aloitetaan kuitenkin ensin päivän töiden kertauksella, koska olimme juuri päättäneet Karkun tulevan joulukirkon suunnittelut Ylen kuvausryhmän kanssa. Mielen päällä olivat seimi ja enkeli taivaan. Mutta miten menee Kiikoisten ensimmäisen adventtisunnuntain messu? Kiikoisissa vietetään musiikkimessu, joissa Elisa perhekuntansa kanssa laulaa ja soittaa. Toki laulamme yhdessäkin, esim. Hoosiannaa.

Mutta miten aloittaa juhlamessu? Kulkueella tietenkin. Messun toimittajat kulkueeseen, mukaan esim. kynttilöitä ja Raamattu ja soimaan juhlava musiikki. Näen jo sieluni silmin iloisen ja valoisan messun alun.

Sitten keskustelu käväisee muilla poluilla ja puhutaan yhteisistä kokemuksista kirkon tehtävissä. Ollaan me laulettu, soitettu ja messuttu yhdessä toreilla, kaupan pihoilla, metsässä, navetassa ja kirkoissa. Olemme saaneet olla yhdessä monen ihmisen tärkeässä hetkessä, häissä ja hautajaisissa. On ollut tapahtumia, kinkereitä ja hartauksia. Tulee hetki hiljaista. Olemme yhdessä kiitollisin mielin. Ja minä olen kiitollinen, kun olen saanut olla Elisa-kanttorin kanssa työkaverina. Ei, kun työystävänä.

Palaamme adventin messuun. Suunnittelemme kaavaa yhdessä. Laitamme rukoukset ja raamatunkohdat paikoilleen. Ja yhdessä laulettuja joulun odotuksen virsiä mukaan. Kun kansa käy Herraansa vastaan, kun ilovirsi kaikuu ja joku vaeltaa tiellä. Kiikoisten kirkkokuoro saa laulaa adventin juhlapsalmin.

Keskustelu sujahtaa juhlapäivien pukeutumiseen. ”Mitähän sitä laittaisi ylleen Karkun joulukirkon tv-lähetykseen? Ja mitä laitetaan päälle Kiikoisten juhlamessuun?”, kysyy Elisa-kanttori. Hän saa laittaa leninkivaihtoehdot tyttäriensä makusteltaviksi. Miten sitä nyt pitää pukeutua, kun soittaa ja laulaa kirkossa? Olisiko taivaan sinistä, Jumalan kultaista ja keltaista, rakkauden punaista tai juhlavaa valkoista? Kaikki värit sopivat Elisalle. Minun ei tarvitse värejä tai materiaaleja miettiä, sillä suntio Leena Poutala laittaa papille messuun alban ja sunnuntain liturgisen värin mukaisen stoolan. Leena-suntiolle kiitos.

Messun suunnittelu jatkuu esirukoukseen, kun rukoillaan yhteisten asioiden puolesta. Siinä ollaan Pohjantähden alla ja jätetään Herran haltuun oma ja toisten elämänkulku. Ajatuksiin tulee vuosien vieriminen. Kun aina on joulu tai juhannus. Ollaan joko mittumaarin messussa Pyhällä Marialla tai adventin Hoosiannassa Kiikoisissa. Tai kesäisessä lauluillassa, jossa Elisa-kanttorilta saa pyytää laulua ja soittoa. Pyydämme virsikirjasta. Pyydämme Viisikielisestä. Toiset laulut pianolla tai uruilla. Toiset Elisa-kanttori soittaa kitarallaan. Hän on taitava trubaduuri. Hän on taitava kanttori.

Adventin messussa ehtoollinen on juhlan kohokohta. Taivaallinen ateria, yhteys ja rakkaus. Ja huilun väreily nostaa mielemme täältä kohti taivaita. Kiitoslaulu soi armolliselle Luojalle uskosta, elämästä ja musiikista.

Elisa-kanttori heläyttää palaverissa Karkun kirkon sakariston täyteen kuulakasta ääntä, kuin vaaleaa väriä. Sanoissa pyyntö, että Jeesus siunaisi päivän työn. Että kulkisi askele askeleelta, pysyisi luona ainiaan. Pysyisi luona ainiaan. Tämä tulee Kiikoisten juhlamessuunkin.

On pieni hiljaisuus, kun sakaristosta ääni kaikuu vielä kirkon puolella.

Vielä laitetaan juhlamessun loppuun, että seurakuntatalolla saa kakkua ja kahvia. En kerro Elisalle, että hän saa kahvitilaisuudessa kukkakimpun ja pienen lahjan. Jääköön salaisuudeksi.

Sitten nauramme yhdessä, että tämäkin messu saatiin sovussa suunniteltua.

Vakavissamme toteamme, että työnjako on hyvä. Elisa laulaa ja soittaa. Minä puhun. Menee kaksi – yksi. Vaikka joskus olemme suunniteltu, että vaihdetaan! Kokeillaan, että huomaisiko seurakunta. Kun meiltä on joskus kysytty, että olemmeko me sisaruksia.

Juhlamessun suunnitelma on valmis. Jotakin voidaan vielä hioa. Nyt sitten messun osia valmistamaan ja musiikkeja harjoittelemaan.

Tervetuloa su 30.11.2025 Kiikoisten kirkkoon klo 13 ensimmäisen adventtisunnuntain juhlamessuun. Elisalle iloksi ja kiitokseksi. Ja Taivaan Isälle iloksi ja kiitokseksi.

”Suo ilovirtes kaikua, on siitä riemu taivaassa.” Vk2:1