SINUN KÄSIISI MINÄ USKON HENKENI  Ps.31:6

Olemme kirkkovuodessa astumassa paaston aikaan ja aloittamaan Jeesuksen kanssa matkan kohti Jerusalemia. Tämä on tie, jonka päätepisteessä odottaa ristin pimeys, mutta kohta sen jälkeen koittaa ylösnousemuksen kirkkaus.

Tämän viikon psalmi on syntynyt suuren ahdistuksen keskellä. Daavid kääntyy Jumalan puoleen suuressa pelossa, hädässä ja tuskassa. Ainoaksi toivoksi ja lohdutuksesi jää sydämen pohjasta nouseva rukous: ”Herra, sinuun minä turvaan” (j.1),  ja jättäytyminen Herran käsiin: ”Sinun käsiisi minä uskon henkeni.”

Nämä olivat Jeesuksen ristillä huutamat viimeiset sanat. Näin Daavidin murhe ja kokemus ilmensi profeetallisella tavalla Jesuksen kokemaa tuskaa ja ahdistusta Golgatan keskimmäisellä ristillä. Daavid uskoi ja luotti Jumalan pelastavan hänet suuresta kuoleman vaarasta. Jeesus puolestaan jätti itsensä Jumalan käsiin astuessaan kuolemaan. Näin sekä Daavid että Jeesus osoittavat meille, minkä turvan varassa voidaan astua läpi viimeisestä veräjästä.

Tätini puoliso oli sodassa taistelulähettinä. Hän kertoi, miten ammuttuaan lähietäisyydeltä ensimmäisen vihollissotilaansa, hän kuuli tämän huutavan apua Stalinilta ja kuolevan tämän nimi huulillaan. Lohduton kuva.

Miten toisenlaisen kuvan antaakaan Raamattu ja kristikansan historia osoittaa sen lujaksi ja varmaksi sanaksi kun se kertoo niistä hurskaista, jotka ovat siirtyneet ajasta iankaikkisuuteen Jumalamme ja Vapahtajamme nimi huulillaan. Heitä on lukematon joukko. Ensimmäisen kristitty marttyyri Stefanos jätti itsensä Jumalan haltuun rukoillen: ”Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni” (Ap.t.7:59). Näin ovat henkäisseet viime sanoikseen monet tunnetut Jumalan miehet ja naiset ja lukemattomat ”tavalliset” rivikristityt.

Matka kohti pääsiäisviikon dramaattisia tapahtumia on siis alkamassa. Se huipentuu Golgatan tapahtumiin, jossa kuolematon ja iankaikkinen Jumalan Poika kohtaa kuoleman ja ajan rajallisuuden. Salaisuuksien salaisuus ja mysteerien mysteeri. Mutta juuri näin maistaessaan kuolemaa Jeesus vapauttaa meidät kuolemasta. Kohdatessaan Jumalan vihan ja hylkäämisen hän lunastaa meidät Jumalan vihasta ja Jumalan hylkäämiseltä. Jeesuksen sanat avaavat meille taivaan portin.

”Käykäämme siis Jerusalemiin, on ikuinen kirkkaus siellä. Ja luoksensa Kerran hän kokoaa ne, jotka hän tunsi tiellä” (V, 54:4).

Lauri Lehtinen