Pyhän Olavin kirkon alttaripääty

6. LUKU - JEESUS ELÄÄ

MINÄ USKON JEESUKSEEN KRISTUKSEEN, JOKA ASTUI ALAS TUONELAAN, NOUSI KOLMANTENA PÄIVÄNÄ KUOLLEISTA

PÄÄSIÄISAAMU

Pääsiäisaamuna tapahtui hämmästyttävä tapahtuma. Jeesus nousi kuolleista ja siitä lähtien kristittyjen suuri ilo, riemu ja toivo on keskittynyt juuri tähän todistukseen: Jeesus elää.

Jeesuksen haudalla tapahtuneet tapahtumat, kuten enkelin ”voitto” roomalaisista hautaa vartioivista sotilaista ja hautakiven vierittäminen haudan suulta, jotta hauta havaittaisiin tyhjäksi siellä kävijöille, todistivat jostakin mullistavasta tapahtumasta. Enkelit myös kertoivat Jeesuksen ylösnousemisesta. Jeesus itse ilmestyi seuraajilleen ja opetuslapsilleen monesti ja monella tapaa kuolemansa jälkeen. Luukas kiteyttää nämä tapahtumat: ”Heille hän myös kiistattomin todistein osoitti kuolemansa jälkeen olevansa elossa. Hän näyttäytyi heille neljänkymmenen päivän aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta” (Ap.t.1:3).

Luukas on myös tallettanut kuvauksen, miten pääsiäispäivänä kaksi opetuslasta oli matkalla Jerusalemista Emmaus nimiseen kylään. He pohtivat mitä nuo hämmentävät asiat oikein merkitsivät. Heidän seuraansa liittyi kolmas mies, Jeesus, jota he eivät siinä hetkessä tunteneet. Keskustelu jatkuu ja lopulta Jeesus alkaa opettaa heitä tapahtumien merkityksestä: ”Voi teitä ymmärtämättömiä! Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet? Juuri niinhän Messiaan piti kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa. Ja hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu” (Lk.24:25-27). Saman iltana Jeesus ilmestyy opetuslapsille. Silloinkin hän opettaa heitä ymmärtämään Vanhan testamentin kirjoituksia ja oman kuolemansa ja ylösnousemuksensa merkitystä: ”Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoituksissa ja psalmeissa on minusta puhuttu.´ Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. ´Hän sanoi heille: Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat” (Lk.24:44-48).

Niin tässä kuin muissakin ilmestymisissään Jeesus avasi opetuslastensa ymmärryksen niin Vanhan testamentin kirjoituksiin kuin myös hänen elämänsä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa hengelliseen merkitykseen ja Jumalan valtakunnan salaisuuksiin.  Niinpä Jeesuksen ylösnousemus muodostikin olennaisen osan apostolisesta julistuksesta. Luukas kertoo: ”Kun Pietari ja Johannes vielä puhuivat kansalle. tulivat paikalle papit, temppelivartioston päällikkö ja saddukeukset. He olivat suutuksissaan siitä, että apostolit opettivat kansaa ja Jeesuksen ylösnousemukseen vedoten julistivat ylösnousemusta kuolleista” (Ap.t. 4:1-2). Tämä julistus johti ristiriitaan mutta kaikesta huolimatta ”apostolit todistivat voimallisesti Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta ja Jumalan armo oli heidän kaikkien osana runsain määrin (Ap.t.4:33). Paavali nivoo evankeliumin julistukseen kuuluvan, kirjoitusten mukaan, ensinnäkin sanoman Jeesuksen ristinkuolemasta syntiemme vuoksi ja toiseksi Jeesuksen ylösnousemuksen. (1Kor.15:1-6). Näiden asioiden tulee olla kirjaimellisesti totta, muuten uskomme on turha ja merkityksetön (1Kor.15:12-19).

YLÖSNOUSEMUS TODISTAA

Jeesus on Herra

Jeesuksen ylösnousemus todistaa vakuuttavasti sen, että Jeesus oli se, joka hän sanoi olevansa eli iankaikkinen, ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika. Paavali käyttää Jeesuksen ylösnousemusta juuri tämän todisteena: ”Julistamani evankeliumi, jonka Jumala on profeettojensa suulla edeltäpäin luvannut pyhissä kirjoituksissa, on sanoma hänen Pojastaan. Inhimillisen syntyperänsä puolelta hän oli Daavidin jälkeläinen; pyhyyden Hengen puolelta hän oli Jumalan Poika, jolla on valta, ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu*. Hän on Jeesus Kristus, meidän Herramme” (Room.1:2-4, *tässä sana ”asetettu” antaisi kuvan, että vasta ylösnousemuksen jälkeen Jeesuksesta tuli Jumalan Poika. Sana voidaan kääntää myös ”osoitettu”, jota useat Raamattukäännökset käyttävät, esim. Saarisalo, RK antaa myös tämän vaihtoehdon. Jeesuksesta ei siis tullut Jumalan Poikaa ylösnousemuksessa vaan hänen ylösnousemuksensa osoitti hänen olevan Jumalan Poika).

Kirjoittaessaan filippiläisille Paavali opettaa, miten Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus kuolleista – alentuminen ja korotus – ovat osoitus hänen valtasuuruudestaan: ”Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ´Jeesus Kristus on Herra`” (Fil.2:9-11). Jeesus tulee ottaa vakavasti. Eräänä päivänä toiset joutuvat tunnustamaan tämän tosiasian Jeesuksen herraudesta mutta heidän tunnustuksensa tulee silloin liian myöhään. Toiset puolestaan ovat oppineet tunnustamaan hänet jo nyt herranaan ja tekevät sen iloiten ja ylistäen. On suuri ja siunattu asia, että/kun jo nyt saa/voi tunnustaa, että Jeesus Kristus on Herra.

Se on täytetty

”Se on täytetty!”. Nämä sanat kuuluivat ristillä Jeesuksen suusta. Sitten hän jätti itsensä Isänsä käsiin ja antoi henkensä. Samaan aikaan pääsiäisviikon temppelijumalanpalveluksen iltapäiväuhrin suorittaja lausui nuo sanat teurastettuaan viimeisen uhrikaritsan. Kirjaimellisesti tuo uhri annettiin samaan aikaan Golgatan keskimmäisellä ristillä. Jeesus, Jumalan Karitsa, otti siinä hetkessä pois maailman synnin.

Jeesus maistoi kuoleman ja Jumalan vihan meidän edestämme. Koska synnin palkka on kuolema, eritoten iankaikkinen kuolema, joka on kadotus, helvetti, täytyi Jeesuksen kohdata tämä kauhistuttava todellisuus. Tätä emme voi koskaan täysin ymmärtää mutta voimme sen uskoa ja siitä kiittää ja ylistää Jumalaa. Itsessään viattomana hän kuolemallaan voitti kuoleman (Hepr.2:9, 14-15).

Jeesuksen ylösnousemus vakuuttaa meidät siis siitä, että Jumala hyväksyi hänen uhrinsa. Kaiken, mitä meidän pelastuksemme eteen tarvittiin, oli Jeesus tehnyt. ”Se on täytetty”, osoitettiin nyt todeksi Jeesuksen ylösnousemuksessa. Jeesuksen ylösnousemus osoittaa siis nyt sen, että Hän on todella Vapahtaja, Pelastaja, Lunastaja.

Jumalan valtakunta

Jeesuksen ylösnousemuksessa Jumalan valtakunnan voima murtautui uudella tavalla ja vastaansanomattomalla voimalla ihmiskunnan pimeyteen ja kurjuuteen. Jumalan valtakunnan sanomaa, evankeliumia, on siitä lähtien kuulutettu ja sen vaikutukset ovat sekä hengellisesti että yhteiskunnallisesti olleet ja ovat sanoin kuvaamattoman merkitykselliset. Jumalan valtakunnan elämää uudistavat ja eheyttävät, pelastavat ja parantavat voimat, tekevät nyt työtään keskuudessamme aina siellä missä hyvää sanomaa Jeesuksesta julistetaan. Jeesus vaikuttaa ajassamme ja keskellämme!

JEESUS MEILLE JA MEISSÄ

Osallisuus siunauksista

Jeesuksen ylösnousemus on tehnyt mahdolliseksi juuri sen, että Jumala voi siunata langennutta ja syntistä ihmistä Jeesuksen kautta ja Jeesuksessa. Paavali kirjoittaa: ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa” (Ef.1:3). Seuraavissa jakeissa Paavali ilmaisee, miten jo ennen maailman perustamista Jumala oli valinnut Poikansa näiden siunausten välittäjäksi. Jeesuksessa ei ole enää mitään estettä tulla Jumalan luo kuten lapsi isänsä luo. Kaikki hengelliset siunaukset ovat Jumalan lapsen omia ja ulottuvilla Jeesuksessa. Näitä siunauksia ovat mm. nuhteettomuus ja pyhyys, Jumala-yhteys ja Jumalan lapseus, lunastus ja rikkomusten anteeksianto, hengellinen viisaus ja ymmärrys, taivaallinen perintöosa ja Pyhän Hengen osallisuus (Ef.1:4-14).

Jeesuksessa Kristuksessa

Kaikkein suurin siunaus, siunauksien siunaus on kuitenkin Jeesus itse. Jeesukseen uskovina meidät on yhdistetty ja liitetty Kristukseen niin, että suorastaan olemme Hänessä. Kristus on uskovan atmosfääri, ilmapiiri, olotila. Nyt jokainen Häneen uskova elää uudessa syvällisessä hengellisessä todellisuudessa. Esim. yksin Paavalin kirjeissä löytyy 168 kertaa tuo inessiivi -ssa/ssä pääte, jolla hän kuvaa uskovan ja Jeesuksen välistä yhteyttä. Vanhat teologit puhuivat tästä termillä ”unio mystica” eli salattu, salainen tai mysteerinen yhteys Jeesukseen. Se on jotakin, jota on miltei mahdoton pukea sanoiksi mutta jokainen, joka on sen kokenut ja jolle se täyttä todellisuutta, käsittää heti mistä on puhe. Tätä sisäistä kokemusta ja syvää tietoisuutta Jeesuksen todellisuutta sydämessä ei kukaan voi tehdä tyhjäksi Jeesukseen uskovan elämässä. Jeesuksen todellisuus on täyttä todellisuutta uskovalle ihmiselle.

Autuas vaihtokauppa

Jeesus ottaa meiltä syntimme, heikkoutemme, erheemme, puutteemme, saastaisuutemme, epäonnistumisemme, lankeemuksemme ja syyllisyytemme. Tilalle saamme Hänet ja Hänessä Hänen vanhurskautensa, puhtautensa, täydellisyytensä ja kirkkautensa. Olemme uskossa Jeesukseen täydellisesti kätketyt Häneen ja Hänessä. Näin Isä ei lue meille syntiämme vaan Jeesuksen vanhurskauden ts. Hän näkee meidät Jeesuksessa ja Jeesuksen ”läpi”. Olemme kirjaimellisesti siirretyt kuolemasta elämään.

Uusi luomus

Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle (2Kor.5:17). ”Uusi luomus” tarkoittaa sanatarkasti uutta luomista. Meidät on siis ikään kuin luotu uudelleen tai paremminkin, meihin on luotu uusi elämä. Jeesus puhui hengellisestä uudestisyntymisestä (Joh.3: ja Paavali kirjoittaa uudesta ihmisestä. Kristitty on ihminen, joka elää Kristuksessa täysin uutta elämää. Vanha elämä oli elämää synnissä, uusi on elämää synnin voittajassa ja synnin sovittajassa Jeesuksessa. Vanha eli syntisen lihan mukaan, uusi elää Kristuksen mielen ja tahdon mukaan. Vanha eli synnin, syyllisyyden, Jumalan vihan ja kadotustuomion alla. Uusi elää vapaana ja armahdettuna. ”Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista” (Room.8:1-2).

Uusi elämänmuoto

”Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissa vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani” (Gal.2:20). Jeesuksen todellisuus elämässämme vaikuttaa Jeesuksen elämän mukaista elämää. Tavalla tai toisella Jeesuksen elämä tulee meissä näkyviin, jos Hän kerran asuu, elää ja vaikuttaa sydämessämme. Usein kyllä valitamme hengellisen elämämme heikkoutta yms. mutta jo murhe siitä, että ymmärrämme, ettemme täytä ”täydellisen uskovan mittaa” on merkki siitä, että jotakin on sydämessämme tapahtunut. Syvää synnin unta nukkuessamme emme olleet murheellisia näistä heikkouksistamme ja puutteistamme. Oman heikkouden ja syntisyyden tajuaminen ajaakin meitä yhä syvemmin turvautumaan Jeesukseen ja antamaan elämässämme yhä enemmän tilaa Hänelle. Vanhastaan sitä on kutsuttu jokapäiväiseksi parannukseksi ja kilvoitukseksi.

Uusi ylösnousemuselämä

Jeesuksen ylösnousemus on meidänkin ylösnousemuksemme tae. ”Minä olen ylösnousemus ja elämä”, sanoo Jeesus (Joh.11:24). Saamme elää jo nyt tätä Jumalan valtakunnan uutta elämää ja tiedämme, että Jeesuksessa perimme kerran kirkkauden eli elämän ylösnousemuksen. Tämä tarkoittaa ylösnousemista iankaikkiseen elämään. Tämä uusi ylösnousemuselämä on elämää pyhityksessä ja Jumalan Hengen voimassa. ”Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Jeesuksessa Kristuksessa” (Room.6:10-11).

Uusi yhteys

Kristuksessa olemme saaneet uuden yhteyden Jumalaan. Nyt voimme kutsua häntä samalla lailla kuin Jeesuskin kutsui Häntä eli Isäksi. Jeesuksessa on meillä aina vapaa pääsy Isän luo. Synnin ja syntisyytemme vuoksi tämä on joskus vaikea ymmärtää, sillä lankeemuksemme, syntimme ja syyllisyytemme, jota Paholainen voi käyttää syytökseen ja johon omatuntomme on pakko yhtyä, voivat estää meitä käymästä Isämme eteen. Mutta Jumala itse antaa meille rohkaisun ja lohdutuksen apostolin kautta: ”Siitä me ymmärrämme, että totuus on meissä, ja me voimme hänen edessään rauhoittaa sydämemme, jos se meitä jostakin syyttää. Jumala on meidän sydäntämme suurempi ja tietää kaiken. Rakkaat ystävät, jos sydämemme ei meitä syytä, me voimme rohkeasti lähestyä Jumalaa” (1Jh.3:19-21). Tässä on meille todella ihmeellinen lohdutus ja lupaus. Meillä on aina oikeus ja lupa tulla Jumalan, Isämme, eteen. Isän edessä ja Isän sylissä on näet se paikka, jossa saamme todellisen avun ja lohdutuksen. Muistakaamme, että nyt Jumalan lapsina ei mikään kadotustuomio kohtaa meitä (Room.8:1), eikä tässä maailmankaikkeudessa ole sellaista voimaa eikä sellaista luotua, joka voisi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (Room.8:37-39).

JEESUS KRISTUS ON SAMA EILEN, TÄNÄÄN JA IKUISESTI (Hepr.13:8)

Jeesus on siis edelleen sama, kuin silloin kun Hän oli täällä maan päällä. Hänen toimintatapansa, olemuksensa, rakkautensa, rohkaisunsa, lupauksensa, varoituksensa, kehotuksensa ja kaikkivaltias voimansa ovat edelleen samat. Lohduttautukaamme tällä tietoisuudella ja pitäkäämme tästä kiinni täydessä uskonvarmuudessa. Sitä, mitä Jeesus oli maan päällisen elämänsä aikana lukemattomille kanssakulkijoillemme, sitä hän on meille, sinulle ja minulle, tänään, tässä ja nyt.