Pyhän Olavin kirkon hiiltynyt portti.

4. luku - Jeesus - Jumalan poika

MINÄ USKON JEESUKSEEN KRISTUKSEEN, JUMALAN AINOAAN POIKAAN, MEIDÄN HERRAAMME

AINUTLAATUINEN JEESUS

Tunnustamme uskovamme ainutlaatuiseen persoonaan, ihmiseksi syntyneeseen Jumalan Poikaan, joka on Herramme. Näillä sanoilla julkituodaan se vakaumus, että n.2000v. sitten Israelissa elänyt Jeesus nasaretilaisena tunnettu henkilö oli täysin ainutlaatuinen henkilö. Vaikka hän oli ihminen, hän oli kuitenkin samalla enemmän kuin ihminen; hän oli Jumalan Poika ja Jumala Jumalasta (Nikaia). Ihmisenä siis tästä luomakunnasta mutta Jumalan ainutlaatuisena Poikana tämän ajan ja luomakunnan ulkopuolella.

Kuten jo useaan otteeseen todettu, kysymys Jeesuksen persoonasta ja olemuksesta oli ensimmäisten vuosisatojen kristittyjen keskuudessa olennaisen tärkeä. Monet harhaopit ja uskomukset pakottivat kristillisen kirkon yhä uudestaan ja uudestaan määrittelemään ja ”hienosäätämään” oppiaan Jeesuksesta niin Jumalan Poikana kuin tosi ihmisenä.

MIKSI TÄMÄ ON TÄRKEÄÄ?

Jos tunnustamme uskovamme Jeesukseen on heti perään määriteltävä tai selitettävä, millaiseen Jeesukseen me uskomme. Tänä päivänäkin löytyy lukematon joukko ihmisiä, uskomuksia ja uskontoja, jotka kyllä uskovat Jeesukseen mutta eivät samalla tavalla ja samanlaiseen Jeesukseen, kuin kristillinen kirkko opettaa. Esim. on eri asia uskoa Jeesukseen, joka on vain suuri esimerkki humanismin ja lähimmäisen rakkauden merkityksestä kuin uskoa Jeesukseen, joka on iankaikkinen Jumala ja taivaasta alas astunut meidän pelastuksemme tähden. Kristilliselle pelastusopille on ratkaisevan tärkeää ymmärtää Jeesuksen merkitys Jumalan Poikana ja tosi ihmisenä yhdessä persoonassa ja kahdessa luonnossa. Jos Jeesus ei olisi ollut eikä ole Jumalan Poika hän ei olisi voinut olla eikä olisi nyt meidän Pelastajamme, Vapahtajamme ja Herramme siinä merkityksessä, kuin kristillinen uskomme opettaa esim. Jumalasta, maailman luomisesta, ihmisestä, lankeemuksesta, synnistä, armosta, pelastuksesta, syntien anteeksi saamisesta, tuomiosta ja kadotuksesta, taivaasta ja helvetistä.

JOHANNEKSEN TODISTUS

Johannes tuo evankeliuminsa alkujakeissa esiin mittaamattoman syviä, iankaikkisuuteen ulottuvia kosmisia näköaloja Jeesuksesta. Hän puhuu Sanasta persoonallisena henkilönä (huom. käännöksen iso S-kirjain). Myöhemmin hän kertoo selvästi, että tämä Sana on nimenomaan Jeesus. Jeesus on hänen evankeliuminsa alku, sisältö ja loppu.

  1. Alussa oli Sana (1:1a) eli alussa, ennen kuin mitään muuta oli, oli Jeesus. Tässä näemme Jeesuksen iankaikkisuuden.
  2. Sana oli Jumalan luona (1:1b, 2). Sana eli Jeesus on iankaikkinen ja samalla Hän on Jumalan luona, ainoa Poika, joka aina on Isän vierellä (1:18). Jeesus on erilainen kuin Jumala ja kuitenkin iankaikkinen eli iankaikkinen Jumalan Poika.
  3. Ja Sana oli Jumala (1:1c). Jeesuksen jumaluus on yhdenvertainen Jumalan kanssa. Jeesus on siis samaa olemusta kuin Jumala. Jae 18: Ainoa Poika, joka itse on Jumala. Jeesus on siis Jumala.
  4. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä (1:3, 10). Jeesus on luomisen välittäjä ja luoja, se Sana, jonka kautta Jumala/Isä loi maailmankaikkeuden. Jeesus ei siis voi olla luotu eikä osa tätä luomakuntaa luomisen hetkellä. Luomakunta on luotu ja koska kaikki luotu on syntynyt hänen kauttaan, hän on luomakunnan ulkopuolella ja luomakunnan herra/luoja. Jeesus ei ole luotu vaan ikuinen Jumalan/Isän yhteydessä oleva Poika.
  5. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo (1:4). Sanan jumalalliset ominaisuudet. Jeesus on elämä (Joh.14:6), sen luoja, antaja ja ylläpitäjä ja maailman valo (Joh.8:12), joka tuon valkeuden ihmiskunnan pimeyteen. Huom! Jumalan ensimmäiset lausutut sanat: ”Tulkoon valo!”
  6. Sana tuli lihaksi (1:14). Sana syntyi ihmiseksi ja asui meidän keskellämme. Hän sai nimen Jeesus (Jumalassa on pelastus, Jumala pelastaa) ja Immanuel (Jumala meidän kanssamme). Salaisuuksien salaisuus ja mysteerien mysteeri, Jumala tuli eli syntyi ihmiseksi neitseestäsyntymisen ihmeessä. Ihminen ei tullut siis Jumalaksi vaan Jumala tuli ihmiseksi. Tämä on todellinen alkuihme. Tämä tapahtui meidän pelastuksemme tähden (NK).
  7. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet (1:18). Vain se, joka tuntee Jumalan täydellisesti voi oikein opettaa tuntemaan hänet. Jumalan Poikana Jeesus voi tehdä tämän ja ihmiseksi syntyneenä hän on Jumalan ilmoituksen/sanan viimeinen ja lopullinen ilmoitus. Kaikki sanassa eli Raamatussa eli kristillisessä ilmoituksessa keskittyy ja rakentuu hänen varaansa.
  8. Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin (1:29). Jeesus iankaikkisena Jumalan Poikana syntyy ihmiseksi ollakseen se uhri, jolla koko maailman synti sovitetaan Jumalan edessä.

HEPREALAISKIRJE

Myös Heprealaiskirjeen alkuluvut liittyvät Johanneksen todistukseen. Jeesus on Jumalan puheen välittäjä, Jumala puhe. Jeesus on kaiken perillinen, Jumalan Poika ja luomisen välittäjä. Hän on Jumalan kirkkaus, Jumalan kuva, kaiken ylläpitäjä, syntien puhdistaja ja kaikkivaltias hallitsija. Hän on erilainen ja suurempi kuin yksikään enkeli ja suurempi kuin Mooses mutta kaikessa tässä hän on ihmisenä meidän veljemme (Hepr.1-3).

Jo nämä em. Raamatun kohdat osoittavat selkeästi ja vastaansanomattomasti, että jo alusta lähtien kristityt ovat uskoneet Jeesukseen Jumalana ja Jumalan Poikana, joka syntyi ihmiseksi. Jumalan Poikana ja samalla tosi ihmisenä hän pysyi, toimi, opetti, julisti ja kuoli ja sellaisena hän nousi kuolleista, astui takaisin ylös taivaisiin ja on kerran sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Jeesus on sellainen, josta voidaan yht´aikaa sanoa, että hän on ikuinen, iätön, ja toisaalta, että hän on n. 2020 vuotta vanha. Tätä hänen olemukseensa liittyvää salaisuutta emme ihmisjärjellä pysty koskaan täysin ymmärtämään mutta voimme siihen uskoa ja ylistää Jumalaa siitä, että Jeesus on juuri sellainen kuin hän on. Se on siunattu salaisuus, johon meidän autuutemme kätkeytyy.

ENNEN LUOMISTA

Ennen maailman luomista oli Jumala, joka on ilmaissut itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Puhumme ja opetamme Jumalan kolminaisuudesta, kolmiyhteisyydestä tai kolmiykseydestä. Raamatusta saamme pieniä viitteitä siitä, mitä Jumala teki ennen maailman luomista.

Meidän kannaltamme katsottuna tietenkin luomisen suunnittelu on tärkeä ja merkittävä, sillä ilman sitä emme olisi olemassa. Nykyään puhutaankin luomisen takana olevasta älykkäästä suunnittelusta. Katsoessaan luomakuntaa kristitty ei voi kuin hämmästellä sitä nerokkuutta, viisautta ja kauneutta, joka ympärillämme näemme. Luomakunta puhuu Luojastaan (Ps. 19). Vieläkin ihmeellisemmäksi asiaksi osoittautuu kolmiyhteisen Jumalan suunnitelma meidän pelastuksemme tähden

Heti syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala antaa ns. proto- eli esievankeliumin. Tämä sanottiin käärmeelle, perkeleelle, joka sai langetettua ensimmäisen ihmisparin syntiin ja eroon Jumalasta. Emme nyt puutu siihen, mitä Jumala sanoi Adamille ja Evalle ja mitä muita asioita siinä yhteydessä tapahtui, vaan keskitymme seuraaviin sanoihin: ”Ja minä panen vainon sinun ja vamon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän” (1 Moos.3:15, VT/33). Kristillinen kirkko on kautta aikojen nähnyt vaimon siemenessä Jeesuksen neitseestä syntymisen. Vaimon siemenestä syntyy hän, joka murtaa perkeleen vallan mutta joka samalla saa itsekin iskun. Tässä on nähty viittaus Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen.

Joka tapauksessa tässä näkyy selvästi ennalta suunniteltu pelastushistorian alku ja viittaus sen keskeiseen tapahtumaan. Ts. Jumala oli pitänyt neuvonpitoa ”itsensä” kanssa. Jos ihmisen luomisen jälkeen tapahtuisi syntiinlankeemus niin Jumaluuden toinen persoona, Poika, jättäisi taivaan ja tulisi tänne maan päälle sovittamaan synnit ja tekemään tyhjäksi perkeleen teot.

Jo ennen maailman luomista Jumala oli ottanut meidät huomioon. Hänen rakkautensa on suunnaton ja käsittämätön. Paavali kirjoittaa, että jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina (Ef.1:4) Jeesus puolestaan vakuuttaa: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että hän antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh.3:16).

(Kysymys mistä  pahuus tuli kun Jumala loi alun perin kaiken hyväksi jää ratkaisematta. Jumala salli sen ilmestyä suuren enkeliruhtinaan kapinassa ja lankeemuksessa. Tämä enkeli on Saatana, sielunvihollinen, paholainen. Hänellä on monia nimiä. Hän on Jumalan, Jumalan tekojen ja ihmiskunnan leppymätön vihollinen. Kaiken pahuuden alku eikä hänessä ole mitään hyvää.)

ISÄN TODISTUS

Jeesuksen ottaessa kasteen Johannes Kastajan toimesta ja näin aloittaen julkisen toimintansa tapahtui sen yhteydessä hämmästyttävä asia. ”Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt” (Matt.3:16-17). Voiko olla selvempää todistusta siitä, kuka Jeesus on?

JEESUKSEN OMA TODISTUS

Jumalan nimi

Mooseksen kirjassa, sen kolmannessa luvussa Jumala ilmaisi oman nimensä. ”Minä olen, joka minä olen”, eli MINÄ OLEN (JAHVE).

Hurskas juutalainen ei koskaan lausunut tätä nimeä, ei edes kirjoituksia lukiessaan. Johanneksen evankeliumista löydämme kuitenkin lukuisia Jeesuksen ”MINÄ OLEN” lausumia. Hän ilmaisi ”esitteli” itsensä MINÄ OLEN ilmaisulla ja liittämällä siihen erilaisia määreitä kuten tie, totuus, elämä, ovi, elämän leipä, maailman valo, totinen viinipuu ja hyvä paimen. Juutalaiset tajusivat heti mistä oli kysymys. Jeesuksen sanoissa piili syvä kaksoismerkitys. Hän käytti tuota ”kiellettyä” Jumalan nimeä ja samaisti siis itsensä siihen Jumalaan, joka oli ilmestynyt Moosekselle ja antanut tälle tehtävän johtaa kansa Egyptin orjuudesta ja faraon hirmuvallasta. Jeesus siis väitti olevansa Israelin Jumala ja sellaisena tie, totuus, elämä jne.

Voimakas väite oli myös se, että Jeesus sanoi olleensa yhteydessä Abrahamin kanssa. Juutalaiset  eivät voineet tätä hevin uskoa ja hyväksyä: ”Et ole edes viidenkymmenen ja olet muka nähnyt Abrahamin!” Jeesuksen vastaus on puhutteleva koskien hänen olemustaan ja persoonaansa: ”Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi – minä olin” (Joh.8:56-58). Viimeiset sanat kuuluvat kirjaimellisesti ”MINÄ OLEN” eli jälleen viittaus Jumalan nimeen. 

Jeesuksen ylimmäispapillinen rukous

Tässä rukouksessa, jonka Jeesus rukoili ollessaan viimeistä kertaa koolla opetuslastensa kanssa kiirastorstain iltana hetki ennen vangitsemistaan, hän tuo ilmi ainutlaatuisen suhteensa Isäänsä. ”Isä, kirkasta sinä nyt minut, ota minut luoksesi ja anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli sinun luonasi jo ennen maailman syntyä” (Joh.17:5). ”Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä” (Joh.17:22). ”Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailma luomista” (Joh.17:24).

Näistä Jeesuksen sanoista käy ilmi, miten hänen suhteensa Jumalaan, Isään, on täysin ainutlaatuinen. Hän on ollut Isän luona ja saanut kokea tämän rakkautta jo ennen maailman luomista. Hän on myös täydellisesti yhtä Isän kanssa. Taivaan kirkkaudesta hän on tullut tänne synnin ja kuoleman varjon maahan kokoamaan uuden kansan Jumalalle ja täytettyään tehtävänsä hän palaa takaisin siihen kirkkauteen, joka hänellä alun alkaenkin eli ikuisuudesta asti oli. Ei yksikään enkeli eikä mikään tai kukaan muukaan luotu voi rukoilla tällä tavoin. Vain Jeesus Jumalan ainosyntyisenä Poikana  saattoi sen tehdä.

JEESUKSEN VASTUSTAJIEN TODISTUS

Kun Jeesus oli vangittu ja Jerusalemin uskonnollisten johtomiesten kuulusteltavana häneltä kysyttiin suoraan: ”Oletko sinä Messias, Jumalan Poika? (Matt.26:63). Jeesus viittasi vastauksessaan ylimmäisen papin juuri itse sen sanoneen ja sanoi, että vastaisuudessa nämä näkevät hänen istuvan Jumalan oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä (Mt.26:64). Reaktio oli radikaali. ”Silloin ylipappi repäisi vaatteensa ja sanoi: Hän herjaa Jumalaa. Mitä me enää todistajia tarvitsemme! Kuulittehan, miten hän herjasi. Mitä mieltä olette? he vastasivat: Hän on ansainnut kuoleman” (Mt. 26:65-66). Uskonnollisen tuomion syy oli siis Jumalan pilkka. Jumala tuomittiin siis Jumalan pilkasta.

Sen sijaan jumalattoman pakanan, maaherra Pilatuksen ”profetia” oli oikea, kun hän antoi kirjoituttaa Jeesuksen ristille sanat: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas” (Joh.19:20). Tällä tavoin Pilatus ivasi juutalaisia (tuomitsette oman kuninkaanne). Tämä koettiin puolestaan juutalaisten taholta loukkauksena, sillä he kieltäytyivät ehdottomasti antamaan mitään hengellistä merkitystä Jeesukselle (ei meillä ole kuningasta vaan keisari ).

OPILLINEN TAISTELU

Kolmen ensimmäisen vuosisadan ajan kristillinen kirkko joutui taistelemaan puhtaan ja oikean uskon puolesta monia harhaoppeja vastaan. Kuten jo olemme todenneet, nämä harhaopit pyrkivät kiistämään joko Jeesuksen täyden jumaluuden tai täyden ihmisyyden. 300-luvun loppupuolella yksi suurista kiistoista käytiin ns. areiolaisuutta vastaan. Areios väitti, että vain Jumala voi pelastaa ja että yksikään luotu ei voi lunastaa toista luotua olentoa. Areioksen mukaan Jeesus Kreistus oli vain luotu olento ja ei näin ollen voinut olla ihmiskunnan pelastaja eikä vapahtaja. Tämä harhaoppi sai paljon jalansijaa ja oli uhkaamassa kirkon uskoa ja tunnustusta.

Tätä Areioksen harhaoppia vastaan nousi voimakkaasti vastustamaan Athanasios-niminen Aleksandrian piispan sihteeri (sittemmin Aleksandrian piispa ja  kirkkoisäksi tunnustettu). Hän osoitti Raamattuun vedoten miten vain Jumala voi pelastaa ja että Raamatun mukaan Jeesus Kristus pelastaa. Tämän yhtälön voi ratkaista vain hyväksymällä opin Jeesuksen tosi jumaluudesta ja tosi ihmisyydestä. Eli:

  1. Vain Jumala voi pelastaa
  2. Jeesus Kristus pelastaa
  3. Jeesus Kristus on Jumala

Näin hän vaikutti voimakkaasti siihen, että kirkossa säilyi puhtaana oppi Jeesuksesta.

Olemme tuoneet esiin vain joitakin otoksia Raamatusta, joista Jeesuksen ainutlaatuisuus Jumalan Poikana käy ilmi. Tämä on koko Raamatun yhteinen todistus 1 Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan. Apostolien kirjeiden opetukset Jeesuksesta ja kristillisestä uskosta ja elämästä perustuvat juuri siihen lähtökohtaan, että Jeesus Nasaretilainen oli todellinen iankaikkinen Jumala ja syntymänsä jälkeen todellinen maanpäällinen ihminen ja että meille käsittämättömällä tavalla hän oli Jumala ja ihminen samassa persoonassa.

JEESUS ON HERRA

Jeesus osoitti maan päällisen toimintansa aikana useita jumalallisia ominaisuuksia ja teki voimallisia tekoja, jotka kaikki olivat, paitsi hyviä tekoja sinällään, eritoten osoituksia hänen jumalallisesta voimastaan ja vallastaan.

Uskomme ymmärtää hänet Jumalan Pojaksi, Herraksi, jolla on kaikki valta sekä taivaassa, että maan päällä. Me tunnustamme hänet ainoaksi Herraksi. Alkukristittyjen tunnustus ”Jeesus on Herra”, olikin usein pakanallisen Rooman valtiomahdin vainon syy. Kristityt eivät voineet notkistaa polviaan keisarin edessä eivätkä antaa keisarille samanlaista jumalallista kunnioitusta kuin Jeesukselle. ”Meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä kaikki on lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät” (1 Kor. 8:6).  ”Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: Jeesus Kristus on Herra” (Fil.2: 10-11).

Jeesus on meidän Herramme, jolle me kuulumme, jonka omia me olemme, jonka palvelijoita ja suorastaan orjia me olemme. Häntä me kuuntelemme. Häntä me seuraamme. Häntä me tottelemme. Häntä me palvelemme. Häntä rakastamme. Hänen luokseen me kaipaamme. Häntä me ylistämme, kiitämme ja palvomme.