MIETTEITÄ EFESOLAISKIRJEESTÄ
Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala. kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet…Ef.1:17
VIISAUDEN JA NÄKEMISEN HENKI
Useimmat käännökset puhuvat viisauden ja näkemisen hengen sijaan viisauden ja ilmestyksen hengestä. Joka tapauksessa Paavali puhuu tässä asioista, joita ihminen omasta järjestään ja ymmärryksestään käsin ei pysty oikein käsittämään. Siihen tarvitaan ulkopuolelta, Jumalalta tulevaa ymmärrystä eli viisautta ja näkemistä eli ilmestystä.
Syntiinlankeemuksen seurauksena ihmisen ja Jumalan välille syntyi ihmisen kannalta katsottuna ylittämätön kuilu. Samalla ihmisen järki ja ymmärrys suhteessa Jumalaan pimentyi ja kieroutui. Näin ollen ihmisestä lähtöisin olevat käsitykset Jumalasta ovat kaikki tavalla tai toisella kieroutuneita, vääristyneitä, puutteellisia ja vääriä. Ihmisen viisaus ei yllä Jumalan tasolle eikä pysty ymmärtämään Jumalaa oikein.
Jotta voisimme tietää Jumalasta, tarvitsemme Jumalan oman erityisen itseilmoituksen. Vain se, mitä Jumala itse ilmoittaa itsestään, on oikeaa ja varmaa tietoa hänestä. Tämän tiedon Jumala on antanut meille Pyhässä sanassaan ja erityisesti Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa.
Jumalan ilmoituksesta puhutaan usein Jumalan salaisuutena. Kysymys ei kuitenkaan ole salaisuudesta, joka tahdottaisiin kätkeä tai joka ilmoitettaisiin vain harvoille tarkoin valituille uskotuille ja luotettaville henkilöille. Jumalan salaisuus on salaisuutta siinä mielessä, että sitä ei voi ymmärtää inhimillisistä lähtökohdista käsin. Ilman viisauden ja ilmestyksen Henkeä se jääkin salaisuudeksi, käsittämättömäksi mysteeriksi.
Paavali avaa tätä ihmisviisauden ja Jumalan viisauden ja Jumalan salaisuuden välistä jännitettä kirjeessään korinttilaisille: ”Viisautta me julistamme siihen kypsyneille, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailmanajan kukistuvien valtiaiden viisautta. Me julistamme Jumalan salaista, kätkettyä viisautta, jonka hän jo ennen aikojen alkua on määrännyt meidän kirkkaudeksemme. Sitä ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut, sillä jos he olisivat sen tunteneet, he eivät olisi ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa. Me julistamme, niin kuin on kirjoitettu, mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat. Meille Jumala on sen ilmoittanut Hengellään, sillä Henki tutkii kaiken, myös Jumalan syvimmät salaisuudet” (1 Kor.2:6-10).
Jumalan paljastama ”salaisuus” on tarkoitettu kaikille julkiseksi. Siihen tähtää Jeesuksen antama lähetystehtävä viedä evankeliumi kaikkeen maailmaan ja tehdä kaikki kansat hänen opetuslapsikseen. Tätä tehtävää toteuttaessaan myös Paavali julisti kaikille, niin puheissaan kuin kirjeissään, Jumalan salaisuuksia. Niiden ei ole koskaan tarkoitettu olla ihmiskunnalta kätkössä. Ihmisen syntinen liha ja hengellinen sokeus ovat ne esteet, jotka estävät meitä näkemästä ja ymmärtämästä.
Asiat muuttuvat, kun Jumalan Henki saa avata hengelliset silmämme ja valaista hengellisen ymmärryksemme. Silloin tyhmästä tulee viisas ja sokeasta näkevä. ”Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan Jumalan oman Hengen, jotta tietäisimme, mitä hän on lahjoittanut meille. Siitä me myös puhumme, mitta me käytämme Hengen emmekä ihmisviisauden opettamia sanoja ja selitämme hengelliset asiat Hengen avulla. Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska se tutkittava Hengen avulla” (1 Kor.2:12-14).
Näin Jumalan kansalla on yhteiseen uskoon perustuva oma ”uskon kielensä”. Se perustuu siihen tietoisuuteen ja kokemukseen, että Jumalan maailma on todellinen. Tämän todellisuuden valossa asiat nähdään ja koetaan usein toisin kuin tämän maailman todellisuuden ja inhimillisen viisauden mukaan asioita nähdään tai ymmärretään. Otetaanpa vain yksi esimerkki ns. lopunajoista. Siinä missä inhimillinen viisaus näkee lopunajan mullistuksissa toivottomuutta ja lohduttomuutta, kaiken loppua ilman toivoa, Jumalan kansa näkee enteet toivonsa täyttymyksestä, Kristuksen paluusta noutamaan omansa luokseen.
Paavalin rukous viisauden ja ilmestyksen (näkemisen) Hengen työstä sydämissämme on äärettömän tärkeä. Vain Pyhä Henki voi kirkastaa meille Jumalan todellisuuden ja avata Kristukseen ”kätketyt” Jumalan salaisuudet. Kysymys kuuluukin, ketä korvamme kuulevat, mitä silmämme katsovat ja kenelle sydämemme ovi on auki?
Lauri Lehtinen