MIETELMIÄ EFESOLAISKIRJEESTÄ
Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää Ef.1:23
SEURAKUNTA – KRISTUKSEN RUUMIS
Paavali kuvaa seurakuntaa Kristuksen ruumiina. Näin Kristuksen ja seurakunnan välillä vallitsee syvä elimellinen yhteys. Pään ja ruumiin suhde kuvaakin tätä hyvin. Jokainen tietää, mitä seuraa, jos pään ja ruumiin yhteys ei toimi tai ne on irrotettu toisistaan. Tämä yhteys on kaiken muun pohjana. Jos siis tämä yhteys katkeaa täysin tai toimii vajavaisesti, siitä on ruumiin toiminnoille omat negatiiviset vaikutuksensa.
Kristuksen ja seurakunnan välistä suhdetta kuvataan myös monella muulla tavalla kuten kuningas- alamaisen suhde, isäntä -palvelija suhde, sotapäällikkö sotilas suhde, opettaja - oppilas, paimenen- lammas, lääkäri- potilas, puu -oksat, isä- lapsi suhde, ystävyyssuhde, sulhanen -morsian ja syvä, rakkauteen perustuva aviosuhde. Näin tämä yhteys Kristuksen ja Hänen omansa/seurakuntansa välillä on sangen moninainen. Kaikissa niissä on kuitenkin yksi yhteinen nimittäjä. Se on kiinteä, henkilökohtainen ja syvä persoonallinen suhde. Tätä suhdetta tulee hoitaa, ruokkia, varjella ja vaalia.
Kristuksen ruumiina olemme itse kukin hänen jäseniään. Niin kuin ruumiin jäsenillä on oma paikkansa ja tehtävänsä, niin on myös Kristuksen seurakunnassa. Paavali kuvaa tätä kirjeemme neljännessä luvussa: ”Mutta kukin meistä on saanut oman armolahjansa, sen, jonka Kristus on nähnyt hyväksi antaa…Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen (4:7, 11-12). Roomalais- ja korinttilaiskirjeissään hän opettaa vielä yksityiskohtaisemmin eri lahjoista ja kyvyistä, joita Jumala omilleen on antanut (ks. Room.12, 1 Kor.12-14). Näin näillä lahjoilla jokainen seurakunnan jäsen voi palvella Jumalaa ja lähimmäistään. Lahjat ovat erilaiset eikä kenelläkään ole niitä kaikkia. Näin Kristus on tehnyt meidät riippuvaisiksi toinen toisistamme, sillä olemmehan me yhtä ja samaa ruumista. Käsi ei voi sanoa en tarvitse muita, ei myöskään jalka, suu tai korva.
On hyvä tiedostaa, että lahjamme ja kykymme ovat Kristuksen antamia. Ne ovat nimenomaan armolahjoja. Siksi inhimillisesti näyttävin lahja ja menestyksekkäin työ Jumalan valtakunnassa ei saa johtaa lahjan saajan tai lahjan käyttäjän korottamiseen yli muun ”seurakuntaruumiin”. Jumalan silmissä kaikki hänen lapsensa ovat tasavertaisia ja kaikilla on oma tärkeä paikkansa. Usein hiljaiset ja näkymättömät ovatkin niitä ”suurimpia” Jumalan valtakunnassa. Paavali muistuttaakin: ”Kuka antaa sinulle erikoisaseman? Onko sinulla mitään, mitä et ole saanut lahjaksi. Jos kerran olet saanut kaiken lahjaksi, miksi ylpeilet niin kuin se olisi omaa ansiotasi” (1Kor.4:7).
Pietari puolestaan kehottaa: ”Palvelkaa kukin toisianne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina” (1 Piet.4:10). Näin jokainen ruumiin jäsen eli jokainen yksityinen Jumalan lapsi, heijastaa omalta osaltaan Jumalan armoa. Seurakunnan koolla ollessa Jumalan moninainen armo ilmenee moninaisten Jumalan lasten kautta monella eri tavalla. Sitä voisi kuvailla kesäaamun kasteisena niittynä, jossa jokainen kastepisara kimaltaa ja heijastaa omalla tavallaan aamuauringon valoa. Auringon valo on sama mutta jokainen pisara on erilainen kooltaan, muodoltaan, kirkkaudeltaan ja säteilyltään. Seurakuntaa Kristuksen ruumiina voisi kuvata myös prismana, jonka kautta Jumalan moninainen armon valo heijastuu sateenkaaren eri väreissä. Tämä valo ei voi jäädä huomaamatta.
Vaikka Jeesus kaikkivaltiudessaan täyttää koko universumin, niin aivan ainutlaatuisella tavalla juuri seurakunta on Hänen täyteytensä. Samalla tavalla kuin Jumala asui Jerusalemin temppelin kaikkein pyhimmässä, Jeesus asuu nyt omiensa sydämissä, seurakunnassaan. Seurakuntansa kautta hän ilmentää itseään ja tekee itsensä tunnetuksi. Seurakunnan tehtävä on heijastaa ”omistajaansa” - Herraansa, Jumalaansa, Vapahtajaansa - ja tehdä hänet tunnetuksi kaikkialla maailmassa. Tätä Kristuksen täyteyttä ja sen ilmenemistä seurakunnassa Paavali rukoilee kirjeensä kolmannessa luvussa: ”Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät” (j.16-19).
Mitä enemmän Jeesus saa täyttää seurakuntaa itsellään eli ts. mitä enemmän usko Jeesukseen saa vaikuttaa yksittäisessä kristityssä ja yksittäisissä kristityissä seurakunnan yhteydessä, sitä enemmän kaikki se, mitä Jeesus on, tulee ymmärrettävämmäksi ja todellisemmaksi. Jeesuksen täyteys seurakunnassa tarkoittaa Jeesukseen kasvamista ja Jeesuksessa kasvamista. Jeesuksesta tulee yhä kasvavassa määrin seurakunnan ainoa keskipiste ja tähtäyspiste, sen sisältö ja päämäärä. Silloin ruumis elää saumattomasti ja erottamattomasti pään yhteydessä.
Näin seurakunnan suhde ylöspäin, Jumalaan, kasvaa ja syvenee. Se ilmenee uskon ja rukouksen voimana, Jumalan pyhyyden kokemisena, hartaana Jumalan sanan kuulemisena sekä kiitos- ja ylistyslauluina ja virsinä. Sisäänpäin seurakunta kasvaa Kristuksen sisällisessä tuntemisessa, toinen toisensa hengellisessä rakentamisessa ja palvelemisessa ja erityisesti keskinäisessä rakkaudessa. Ulospäin seurakunta kasvaa innossa viedä evankeliumi, hyvä sana Jeesuksesta kaikille ja kaikkialle ja auttaa lähimmäisiään siinä missä mahdollista.
Tämä on seurakunnan jalo päämäärä, sen hurskas toive ja sille uskottu tehtävä. Oppi-isämme Lutherin sanoin: ”Kristitty on Kristus lähimmäisilleen!” Tämä toteutuu siltä osin, miten Kristuksen täyteys saa täyttää ja vallata meitä. Antakaamme siis Hänen täyttää meidät itsellään ja hyvillä lahjoillaan, uudelleen ja uudelleen, jotta yhteytemme Häneen olisi katkeamaton, häiriintymätön, todellinen ja elinvoimainen. Mitä syvemmin saamme elää Jeesuksen yhteydessä ja kokea Hänen armoaan ja voimaansa, sitä iloisemmin ja innokkaammin voimme tehdä matkaamme ja suorittaa oman kutsumuksemme palvellen lahjojemme ja kykyjemme mukaan Kristusta, Kristuksen seurakuntaa ja ympärillämme olevia lähimmäisiämme.
Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen.