Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Ensimmäinen psalmi on johdanto koko psalmien kirjaan. Opastaahan se meitä autuuden tielle ja autuuden tiellä. Ei varmaankaan ole sattumaa, että tämä ehtymätön sielun tunnetiloja ja Jumalan lapsen kilvoituselämän valoa ja varjoa kuvaava hengellisten runojen kirja alkaa useimmissa käännöksissä juuri sanalla ”autuas”.
Nykyinen käännöksemme pyrkii tässä selkokielisyyteen ja selittämään vanhahtavaa sanaa. Samalla kuitenkin ehkä menetetään perinteisen ”autuas” sanan syvämerkityksellisyys. Autuas-sana on monimerkityksellinen. Se kuvaa suurinta mahdollista onnea tai onnen tilaa, ylionnellista, todellista hyvää osaa ja suuresta siunauksesta osallista.
Erityisesti Psalmeissa ja mutta muuallakin Raamatussa, esim. Jeesuksen vuorisaarnassa, kohtaamme tämän sanan usein. Tällöin ”autuas” sana liittyy aina Jumalan ja ihmisen väliseen henkilökohtaiseen suhteeseen ja niiden siunausten ja lahjojen osallisuuteen, joita Jumala lapselleen, seurakunnalleen tai kansalleen rakkaudessaan lahjoittaa. Joka on tästä osallinen, on autuas riippumatta ulkonaisista olosuhteistaan tai elämän tilanteestaan. Näin raamatullinen autuus on ensisijaisesti asema ja toiseksi koettava onnen tila. Todella onnellinen eli autuas ihminen on siis se, jota Jumala itse onnittelee autuaaksi. Jumalan onnittelun perusteena ovat hänen antamansa lupaukset ja siunaukset sekä ennen kaikkea Jumalan lapsen tuleva osa. Lohduttakaamme siis itseämme tällä vankkumattomalla Jumalan lupauksella ja muistakaamme tämä eritoten silloin, kun tämän elämän pimeät laaksot pyrkivät peittämään meidän silmiltämme armon auringon loisteen.
Näin ollen ihminen voi olla autuas ja kokea autuutta sellaisissakin elämäntilanteissa, joissa inhimillisesti ei ole nähtävissä tai koettavissa mitään onnea ja auvoa. Jumala voi onnitella ihmistä autuaaksi jopa hädän, murheen, tuskan ja ankaran vainon keskellä. Näin siksi, että autuus on osallisuutta Jumalan valtakunnasta ja on ymmärrettävissä täydellisesti vasta lopusta käsin. Jos siis jollakulla on osa Jumalasta ja hänen iankaikkisesta kirkkauden valtakunnastaan, hän on todella autuas, vaikka tässä ajassa hänellä olisikin vaivaa, murhetta ja tuskaa. Tämä maailma ei pysy ikuisesti mutta Jumalan valtakunta pysyy. Syvää hengellistä onnea eli autuutta onkin juuri Jumalan valtakunnan kansalaisuus ja omakohtaisen Jumala-yhteyden kokeminen.
Jeesuksen vuorisaarnan ns. autuaaksi-julistukset (Matt.5-7) kuvaavatkin juuri tätä. Hengellisesti köyhät, murheelliset, hiljaiset, vanhurskauden janoiset ja nälkäiset, laupiaat, puhdassydämiset, rauhantekijät, Kristuksen tähden pilkatut, vihatut ja vainotut ovat autuaita, sillä Jumala tunnustaa heidät lapsikseen, lohduttaa ja ravitsee heitä ja on varannut heille suuren palkan taivaassa. Näiden ihmisten autuus piileekin juuri heidän Jumala-suhteessaan ja niissä ikuisissa hengellisissä siunauksissa, joiden omistajia he jo nyt ovat ja joita he menossa vastaanottamaan. Autuuden syvin salaisuus piilee Jumalassa itsessään. Joka tuntee Jumalan, on autuas. Ihmisen todellisen autuuden eli onnen sisältö onkin juuri kolmiyhteinen Jumala itse.
”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa”, kirjoittaa apostoli Paavali (Ef.1:3). Tämä jälkeen Paavali vyöryttää silmiemme eteen siunauksen toisensa jälkeen. Näitä siunauksia ovat mm. Jumala-yhteys ja osallisuus Jeesuksesta, pyhyys ja nuhteettomuus, lunastus ja syntien anteeksiantamus, Pyhän Hengen osallisuus ja taivaallinen perintöosa. Jos ketä on Jumala tällä tavoin siunannut, niin se, jolla on hiukankin ymmärrystä Raamatun hengestä, voi varmasti myöntyä siihen toteamaan, että sellaista ihmistä voi hyvällä syyllä kutsua autuaaksi. Suurinta ja ihaninta tässä on se, että tällainen autuus ei ole vain harvoille pyhille ja uskon jättiläisille, vaan se on Jumalan armosta kaikkien uskovien osa ja omaa Jeesuksessa Kristuksessa. Näiden taivaallisten ja hengellisten siunausten osallisuus on autuutta jo täällä maan päällä.
Kaikki ajalliset siunaukset, olkoon niitä kuinka paljon tahansa ja kuinka ihania tahansa, ovat rajallisia ja puutteellisia. Kaikista niistä joudumme ennemmin tai myöhemmin luopumaan kun meitä riisutaan tulevaa maailmaa varten. Autuaan ihmisen saamat hengelliset siunaukset ovat toisenlaisia. Ne ovat ikuisia ja rajattomia. Sanoohan Paavali, että Jumalan omaa on siunattu kaikella Hengen siunauksella, ei vain osittain tai joillakin. Raamatun tutkijoiden mukaan hepreankielessä psalmien ensimmäinen sana autuas onkin monikossa.
Autuaan ihmisen syvin ilo ja suurin riemu ilmenee kuitenkin koko täyteydessään vasta kun katsomme sitä iankaikkisuutta vasten. Todellinen hyvä osa on taivaan kansalaisuuden omistaminen. Näin sanasta autuas muodostuikin synnistä, sielunvihollisen vallasta ja kadotuksesta pelastetun ihmisen synonyymi. Autuas ihminen on yhtä kuin pelastettu ihminen. Hyvä osaisuus ei siis ilmene ensisijaisesti tämän maailman hyväosaisuuden mittapuun mukaan vaan Jumalan valtakunnan mittapuun mukaan. Iankaikkinen ilo ja riemu taivaan valtakunnassa on sitä autuutta, jota kristitty kilvoittelija tavoittelee, sitä kohti hän rientää ja siitä autuudesta hän jo täällä maan päällä iloitsee ja kiittää.
Näemme tässä psalmissa myös Jeesuksen. Hyvällä syyllä voimme kysyä: ”Mistä löytyy sellainen autuas ihminen, johon tämän psalmin kuvaus sopii alusta loppuun?” Vain Jeesuksesta voidaan sanoa näin. Syntiinlankeemuksen jälkeen vain hän, ns. toisena Aadamina, koko ihmiskunnan edustajana, on elänyt autuaana so. vanhurskaana ensimmäisestä henkäyksestä viimeiseen. Näin hän saattoi olla se viaton ja syytön uhrikaritsa, joka uhrattiin syntiuhrina maailman syntien edestä. Sinun edestäsi, minun edestäni!
Tämä johtaakin meidät Martti Lutherin sattuvaan ilmaukseen. Hän puhui näet autuaasta vaihtokaupasta. Tällä hän tarkoitti sitä, miten me voimme antaa Jeesukselle kaikki syntimme, syyllisyytemme, heikkoutemme, epäonnistumisemme, saastaisuutemme, sairautemme, kipumme ja kurjuutemme. Hän puolestaan antaa meille itsensä ja itsessään kaikki hengelliset siunaukset, oman täydellisen vanhurskautensa so. puhtautensa ja pyhyytensä, iankaikkisen elämän ja taivaan kirkkauden. Tällainen vaihtokauppa on kyllä nimensä mukaisesti autuas vaihtokauppa.
Aikoinaan erään suomalaisen herätysliikkeen tunnusomaiseksi kysymykseksi muodostuikin: ”Oletko autuas?” Tämä on elämämme yksi tärkeimmistä kysymyksistä. Ellemme voi tunnistaa itseämme raamatullisessa mielessä autuaaksi, meiltä puuttuu elämästämme kaikkein suurin ja ihanin siunaus, Jumalan lapseus. Jumalan lapsina olemme autuaita ja meillä on syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän osallisuus. Ja siinä, missä on syntien anteeksiantaminen, siinä on iankaikkinen autuus.
Lauri Lehtinen
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä