KAKSI TIETÄ 

Hyvä on sen osa, joka ei vaella jumalattomien tavoin, ei astu syntisten teille, ei istu pilkkaajien parissa Ps.1:1.

Ensimmäinen Psalmi jakaa ihmissuvun selvärajaisesti kahden vastakkaisiin suuntiin kulkevan tien kulkijoihin. Jako on kahteen ja vain kahteen; vanhurskaisiin ja jumalattomiin. Kolmatta vaihtoehtoa, ns. kultaista keskitietä tai puolueetonta harmaata vyöhykettä, ei psalmistamme tunne. Asetelma on joko-tai.

Jokainen, joka tahtoo päästä oikeaan määränpäähän, tietää mikä merkitys on sillä, että tietää kuinka sinne päästään. Hyvä tiekartta, suuntaa antava kompassi, maaston kuvaus ja odotettavissa oleviin tilanteisiin varustautuminen edesauttavat huomattavasti asiaa.

Ensimmäinen psalmi kuvaa matkalaisia, kahden vastakkaisiin suuntiin kulkevan tien vaeltajia. Toinen tie on vanhurskaiden tie ja se vie elämään. Toista tietä kulkevat jumalattomat ja se vie tuhoon. Ei siis ole yhdentekevää kumpaa tietä kuljetaan. Elämääkin kallisarvoisempaa on siis löytää elämän tien portti ja kulkea sitä tietä.

Varmaankin tämä psalmi oli Jeesuksenkin mielessä kun hän puhui laveasta kadotuksen tiestä ja kaidasta Taivaan tiestä. Ei tämä psalmi eikä myöskään Jeesus jätä meille kolmatta vaihtoehtoa

Raamatun maailmankuva on selkeän mustavalkoinen. Lukiessamme niin vanhaa kuin Uutta testamenttia törmämme jatkuvasti merkittäviin vastakohta-asetelmiin.  Neutraalia ja kompromisseihin suostuvaa teologiaa ei sieltä löydy.  Tällaisia mustavalkoisia ja toinen toisensa pois sulkevia sanapareja ovat vain joitakin mainiten; Jumala -  Saatana, totuus- valhe, valkeus- pimeys, rakkaus-viha, armo – tuomio, taivas – helvetti, Kristus – antikristus, vapaus –orjuus, puhtaus –saastaisuus, usko – epäusko, toivo – epätoivo, vanhurskas – jumalaton, elämä-kuolema.

Näitä sanapareja vertaamalla tulee varsin selväksi, mistä on kysymys ja minkälaista siunausta Jumala tahtoo elämäämme tuoda ja minkälaista kirousta sielunvihollinen meille tarjoaa.  Ns. kultainen keskitie ei tarjoa kenellekään tyydyttävää vastausta elämän suuriin ja syvimpiin kysymyksiin. Oikeastaan sen kannattajat vain tahtovat elää jumalattomasti synnissä mutta saada lopulta vanhurskaan palkan ts. kuoria kerman päältä kummastakin. Tosiasiassa tämä on jo käytännössäkin sula mahdottomuus puhumattakaan sen teologisesta ulottuvuudesta eli Jumalan kuvan ja Hänen olemuksensa vääristelemisestä.

Mutta voimme hetkeksi poiketa tälle unelmoidulle kultaisen keskitien polulle ja pohtia asiaa vaikkapa seuraavasti. Mitä seuraisi siitä, että nämä Raamatun ilmoittamat suuret vastakohta-asetelmat yhdistettäisiin ja niiden kesken löytyisi miellyttävä kompromissi? Mitä seuraisi Jumalan ja paholaisen yhdistymisestä? Mitä tapahtuisi, jos totuus ja valhe yhdistettäisiin? Kuinka kävisi, jos rakkaus ja viha olisivat samanarvoisia hyveitä? Olisiko armon ja lain yhdistelmä vapaus vai taakka? Entäpä jos armoon sittenkin aina liittyisi ansio? Voisiko joku todella kulkea yht´aikaa kahteen eri suuntaan eli samalla kertaa sekä Taivaaseen että kadotukseen? Haluaisiko kukaan iankaikkisen elämän lupaukseen ripauksen iankaikkisen kadotuksen maustetta? Voisiko täydelliseen syntien anteeksiantamukseen sittenkin lisätä tuomion, syyllisyyden ja tulevan vihan katkeraa kalkkia? Näin nämä ehdottomat hengelliset totuudet antavatkin meille todellisen varmuuden ja luovat sydämiimme elävän toivon. Tässä epävarmassa maailmassa on sittenkin jotakin varmaa. On joku, joka on sanansa mittainen, aina yhtä ehdoton armossaan, rakkaudessaan, uskollisuudessaan ja lupauksissaan.

Samalla kun puhumme näistä ehdottomista toinen toisensa pois sulkevista vaihtoehdoista, toteamme ja tunnustamme, että hengellisessä kilvoituksessamme koemme usein saman aikaisesti näiden vastakohtien todellisuuden.  Hurskas sielu ja totinen kilvoittelija löytää itsestään jumalattomuutta, uskova havaitsee epäuskon ja epäilyksen siemenen, rakkautta tavoitteleva tuntee itseensä pesiytyneen vihan ja katkeruuden, Jeesusta seuraava voi löytää itsensä synnistä ja saastasta, Taivaan kansalainen saattaa käyttäytyä tämän maailman ruhtinaan hengen mukaisesti, totuuden puhuja voi eksyä valheen teille ja pyhyyttä kaipaava joutuukin taisteluun himojaan ja halujaan vastaan.

Tällaiset kokemukset ovat hurskaan ihmisen ahdistuksen, valituksen, surun, murheen, katumuksen ja parannuksen aihe.  Koska olemme syntisiä ja elämme synnin ja kuoleman ruumiissa emme välty näiltä. Hurskaan ja jumalattoman syvin ero piileekin siinä, miten syntiin suhtaudutaan. Hurskas ei tahdo elää jumalattomasti vaan kärsii siitä. Koska Jumalan lapsikin on edelleen itsessään ja omassa varassaan täysin syntinen Hän tarvitsee jokapäiväisen elämäänsä Jumalan armoa, anteeksiantoa, rakkautta ja voimaa elääkseen niin kuin hänen Jumalan lapsena tulee elää. Tämä on sitä joka päiväistä katumusta ja parannusta, josta uskonpuhdistajamme Martti Luther puhui.  Samalla se on myös jokapäiväistä anteeksiantamuksen, Jumalan armon ja Pyhän Hengen uudistuksen kokemusta. Tämä puolestaan on ns. vierasta vanhurskautta eli Jeesuksen täydellistä pyhyyttä, joka uskon kautta luetaan syntisen hyväksi.  Tämä kyllä myös näkyy arkielämässä. Siksi myös ulkonaisesti löytyy eroa vanhurskaan ja jumalattoman elämäntavoissa. Jumalan lapsi sanoo ”kyllä” kaikelle sille, mille Jumala sanoo  ”kyllä”, ja ”ei” kaikelle sille, mille Jumala sanoo ”ei”.

Psalmimme kirjoittaja tahtookin olla opastamassa meitä sille tielle, joka johtaa meidät Jumalan yhteyteen. Sillä tiellä saamme kokea Jumalan rakkautta, huolenpitoa, armoa, lempeyttä, varjelusta ja ehkä joskus, itsemme parhaaksi, myös varoitusta, nuhdetta ja kuritusta. Autuas on se, joka tätä tietää vaeltaa ja hänen todistuksensa on, että  autuasta on sillä tiellä vaeltaa. Hän tietää, että se tie johtaa hänet ehdottoman varmasti perille.

Aikoinaan ainakin herätyskokouksissa on laulettu paljon Simo Korpelan laulua, jonka pohjana on varmaankin ollut juuri tämä psalmi ja Jeesuksen opetus kahdesta tiestä. Se sopinee tämänkertaisen tutkiskelumme päätökseksi.

                                         Kuinka on sun sielus laita, minne kuljet matkamies?

                                         Lavea on tie tai kaita, kumpi niistä sinun ties?

                                         Kumpi, on, sä vastaa, oi, molemmat ei olla voi……..

                                         Mieti tarkoin matkamies, minne päättyy sinun ties!
        

Lauri Lehtinen