Herra on minun paimeneni PS 23


Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille,
hän johtaa minut vetten ääreen,
siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni,
hän ohjaa minut oikeaa tietä
nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa
en pelkäisi mitään pahaa,
sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi,
johdatat paimensauvallasi.
Sinä katat minulle pöydän
vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä,
ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi
ympäröi minut
kaikkina elämäni päivinä,
ja minä saan asua Herran huoneessa
päivieni loppuun asti

Psalmi 23

                   

Tämä niin sanottu paimenpsalmi lienee yksi tunnetuimpia ja rakastetuimpia psalmeja. Vain Jumala taivaassa tietää mikä on niiden ihmisten luku, jotka ovat siirtyneet ajasta iankaikkisuuteen tämän psalmin sanat huulillaan. Ne ovat antaneet lohdutusta, tukea ja turvaa elämän jokaiseen hetkeen, niin hyvänä kuin pahana päivänä. Todistaahan psalmimme runoilija, että Jumalan hyvyys ja rakkaus ympäröi meidät kaikkina elämämme päivinä. Yksikään päivä ja yksikään elämän tilanne ei siis jää väliin eikä Jumalalta huomaamatta.

On suuri ja ihmeellinen asia, jos joku voi sanoa: ”Herra, Jumala”. Kaikkialla ei vieläkään tunneta psalmia 23 eikä sitä Jumalaa, josta siinä puhutaan. Me, jotka tiedämme ja tunnemme, olemme onnellisessa asemassa. Suomen kansana saamme olla kiitollisia siitä, että olemme jo satojen vuosien aikana saaneet kuulla opetusta Jumalasta, joka on ilmoittanut itsensä  kansojen historiassa, etenkin Israelin kansan vaiheissa, pyhissä kirjoituksissa eli Raamatussa ja ennen kaikkea Hänen ihmiseksi syntyneessä Pojassaan, Jeesuksessa Kristuksessa. Rohkenen väittää, että viime sodat kokenut sukupolvi tietää hyvin, että Jumalan siunaus ja varjelus on ollut kansamme yllä. Olemme tietäneet kenen puoleen kääntyä, ketä rukoilla ja keneltä odottaa apua. Psalmi 23:n sanoma on ollut vuosisatojen ajan kansamme lohduttajana, tukena ja turvana.

On siis suuri ja ihmeellinen asia, että voimme sanoa ”Herra”, tarkoittaen tällä sanalla Jumalaamme, kaikkivaltiasta taivaallista Isäämme. Mutta vielä suurempi ja ihmeellisempi asia on, jos voi sanoa: ”Herra on minun”. Tämä kertoo syvästä, henkilökohtaisesta suhteesta ja luottamuksesta. Tässä lammas todistaa, että hän on suostunut ja antautunut Jumalan tahtoon. Hän tunnustaa Jumalan omaksi Jumalakseen ja omaksi paimenekseen. Tällainen suhde tuo elämäämme todellisen tuen ja turvan, kestävän ilon ja rauhan. Kun Jumala on todella meidän Jumalamme ja meidän paimenemme, voimme syvällä sydämessämme yhtyä runoilijamme riemulliseen todistukseen: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.”

Tosiaan, mitä meiltä voisi oikeasti ja todellisesti puuttua, jos kaikkivaltias Jumala,  joka on rakkaus, on meidän henkilökohtainen paimenemme. Näinpä psalmistamme todistus kertoo siitä, että Jumala huolehtii, suojelee, varjelee, johdattaa, opastaa, ja ruokkii meitä. Ja tätä hän tekee elämämme jokaisena päivänä ja elämämme jokaisena hetkenä.

Erityisen lohduttavaa on Daavidin varmasti omakohtainen todistus ja kokemus siitä, että silloinkin, kun tie kulkee läpi pimeän laakson, tuon kauhistuttavan, yksinäisen ja vaaroja täynnä kuhisevan paikan, jota myös kuoleman varjonmaaksi nimitetään, Herra on lampaansa vierellä ja läsnä. Hän on silloin ainoa lohdutuksemme, tukemme ja turvamme. Laulajamme todistaa, ettei silloinkaan pelkää mitään pahaa. Hän kääntyy nyt paimenen, Jumalan puoleen, ja kohdistaa luottavaiset sanansa juuri hänelle: ”Sillä sinä olet minun kanssani.” Voiko olla syvempää lohdutusta kuin tämä!

Jeesus viittasi juuri tähän psalmiin sanoessaan: ”Minä olen hyvä paimen” (Joh. 10:11, 14). Edellinen Raamatun käännöksemme sanoi sen vielä pontevammin: ”Minä olen se hyvä paimen”.  Ei vain paimen vaan tietty paimen, juuri Se paimen!

Tässä me olemme Jeesuksen salaisuuden, Jumalan kolminaisuuden salaisuuden äärellä. Jeesus samaistaa itsensä siihen Jumalaan, josta Daavid puhui.  Hän ilmoittaa olevansa juuri SE Herra, SE Jumala, josta tässä psalmissa todistetaan, jota siinä  kiitetään, jonka huomaan elämä uskotaan ja jonka huoneessa eli jonka yhtyedessä iankaikkisuus vietetään. Tässä on kuva, kuinka Hän meitä rakastaa, suojelee, varjelee, hoitaa, huoltaa, auttaa, lohduttaa, parantaa, ruokkii ja juottaa. Jeesus liittää paimenen tehtäväänsä myös kuvan siitä, kuinka Hyvä Paimen uhrautuu lampaidensa puolesta. Tässä on viittaus Jeesuksen ristin kuolemaan, jossa paimenen kuolema koituu laumalle elämäksi. Hän on avannut meille taivaan oven ja johdattaa kerran jokaisen omansa iankaikkiseen elämään. Hän paimentaa omiaan sitä laidunta kohti, jonne ei enää kuolema, murhe, parku ja kipu yllä. Siellä on kaikki tehty uudeksi.


Lauri Lehtinen