OLKAAMME LUJAT JA ROHKEAT

Rohkaiskaa mielenne, olkaa lujat, kaikki te, jotka panette toivonne Herraan!

Ps.31:25

Jumalan kansalla on jotakin sellaista, joita muilla ei ole. Se on toivo Jumalassa. Tämä toivo on jokaisen Jumalan lapsen luonnollinen ja jokapäiväinen todellisuus. Siinäkin tapauksessa, kun inhimillisesti näyttää tai tuntuu, että kaikki toivo on mennyt. Silloinkin Jumalan oman sydämestä nousee huokaus ja rukous: ”Isä!”. Tämäkin psalmi 31 opettaa meille juuri tätä toivoa. Daavid, psalmimme runoilija, kääntyy Jumalan puoleen koska hänellä on toivorikas toivo siitä, että Jumala näkee, kuulee ja on voimallinen auttamaan ja johdattamaan häntä käyköön sitten kuinka käyneekin. Hänen päivänsä ja henkensä ovat Jumalan kädessä.

Raamatun selkeä opetus on, että Jumalan lapsetkin joutuvat aika ajoin käymään läpi vaikeita aikoja. Kristillisen kirkon historia todistaa tämän. Lopun aikojen suuret ahdistukset kohtaavat myös Jumalan lapsia. Sodat, vainot, luonnonmullistukset, nälänhädät, taudit yms. eivät kulje ohi kenestäkään. Mutta niiden keskelle on annettu ihmeellinen toivon säde. Jumalan lapset eivät tiedä ainoastaan, että ahdistuksen aikoja tulee vaan he tietävät niiden viestittävän jotakin sellaista, mikä on muilta salattu. Lopunajan ahdistukset nimittäin kertovat Jumalan kansalle sen, KUKA TULEE! Jeesus sanoo, että kun ne tapahtuvat Jumalan kansan tulee rohkeasti nostaa päänsä sillä HÄN ON TULOSSA!

Näin kristillinen toivo odottaa Jumalan apua tänä päivänä, tyytyy Jumalan tahtoon pahanakin päivänä ja tietää, että toivomme syvin kohde ja päämäärä on tämän ajan ja tämän maailman ulkopuolella. Niinpä Paavali rohkaiseekin: ”Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti” (2 Kor.4:17-18). Lutherin ns. taisteluvirressä veisaamme: ”Jos veis he henkemme, osamme onnemme, ne heidän olkohon, vaan meidän iät on Jumalan valtakunta” (VK. 170:4b).

Siksi niin hyvänä kuin pahana päivänä meidän tulee rohkeasti pitää kiinni Jumalan sanasta ja luottaa yksin häneen. ”Se sana seisoo vahvana, ne ei voi sitä kestää. Kun kanssamme on Jumala, ken meiltä voiton estää?” (VK 170:4a).

Lauri Lehtinen