JUMALAN SUOJASSA

Sinä suljet heidät armosi suojiin, otat heidät turvaan majaasi. Sinne eivät ulotu ihmisten juonet, eivät syyttävät puheet   Ps.31:21

Jokainen Psalmeja lukeva huomaa varsin pian, että nämä tuhansia vuosia vanhat hengelliset Jumalalle suunnatut runomittaiset rukoukset ovat luonteeltaan moninaisia. Löydämme ylistys- ja kiitospsalmeja, valitus- ja katumuspsalmeja, Jumalan pelastustyöstä kertovia psalmeja, viisaus- ja luottamuspsalmeja. Yhdestä ja samasta psalmista voimme löytää monia näitä ”lajeja”. Psalmien sisäinen kirjo on monipuolinen ja laaja. Niin tässäkin käsittelemässämme psalmissa.
Daavid purkaa ahdistustaan, pelkoaan ja suruaan Jumalalle. Hän huutaa hädässään kiireellistä apua: ”Kuule minua. Riennä avukseni!” (31:3). Mutta psalmin loppupuolella hän on löytänyt turvan ja rauhan kaiken hätänsä ja ahdistuksensa keskellä. Hän on päässyt kokemaan Jumalan salattua lohdutusta, sillä Jumala on kätkenyt hänet armonsa suojiin. Edellinen käännöksemme sanoo, että Jumalan oma on peitetty Jumalan kasvojen suojaan. Toisin sanoen olemme kätketyt Jumalan läsnäoloon. Sinne eivät tämän maailman juonet ja pimeyden valtojen pahat voimat eivät yllä.
Jumalan salattu viisaus ja inhimilliseltä ymmärrykseltä salattu turva ilmenee niin Israelin kansan kuin koko kristillisen kirkon historiassa kuin myös yksittäisten Jumalan lasten kohtaloissa. Väliin Jumala ilmoittaa itsensä tekemällä kaikille nähtäviä pelastustekoja.  Tällaisista Jumalan voitoista ja uskonsankareista kertoo heprealaiskirjeen 11. luku. Välillä taas näyttää siltä, että Jumala on voimaton, haluton tai kyvytön suojelemaan ja varjelemaan omiaan. Tämänkaltaisia ajatuksia ja epäilyksiä voi syntyä, kun joudutaan kohtaamaan ahdistuksia, onnettomuuksia, menetyksiä, pelkoja, huolia, vihaa, vainoa ja kuolemaa. Kuitenkin kristikansa kaikkialla maailmassa sellaistenkin tilanteiden keskellä on voinut todistaa, miten Jumala silloinkin on ollut läsnä ja suojellut kasvoillaan, armollaan, omiaan. Tämä on sitä salattua sisäistä Pyhän Hengen voimaa, joka yliluonnollisella tavalla antaa sisäistä rauhaa ja kiinnittää meitä yhä syvemmin yksin Jumalaan.
Tästä sisäisestä ja ulkomaailmalle salatusta Jumalan lohdutuksesta todisti myös saksalainen pappi Dietrich Bonhoeffer, joka Natsi-Saksan keskitysleirin vankityrmässä runoili yhden meidän virsikirjamme suosituimman uuden virren 600. Siinä virressä laulamme: ”Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman…Hyvyyden voiman uskollinen suoja piirittää meitä, kuinka käyneekin (s 4-5). Tämän toisen maailman ääntä ja Jumalan armon uskollista suojaa kuullaan, nähdään ja koetaan rajan tällä puolella vain uskon ja luottamuksen kautta.
Yhteenvetona päätämme tämän lyhyen tutkiskelumme psalmimme viimeisiin sanoihin, jossa meitä vielä lohdutetaan ja rohkaistaan seuraavin sanoin: ” Rohkaiskaa mielenne, olkaa lujat, kaikki te, jotka panette toivonne Herraan!”.
Lauri Lehtinen