MIETTEITÄ EFESOLAISKIRJEESTÄ     2

Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, tervehtii Efesoksessa asuvia, Kristukseen Jeesukseen uskovia pyhiä   Ef.1:1

KRISTUKSEN JEESUKSEN APOSTOLI

Paavali kutsuu itseään apostoliksi ja ilmaisee kirjoittavansa aivan ainutlaatuisella Jumalallisella arvovallalla. Tämän viran, tehtävän ja arvovallan hän on saanut Jumalan tahdosta erityisen kutsumuksen kautta.

Kristittyinä uskomme, että Jumala on valinnut Paavalin ja Jeesuksen lähimmät seuraajat eli ns. opetuslapset tähän erityiseen apostolin asemaan ja tehtävään. Heidät Hän on valtuuttanut puhumaan ja opettamaan omassa nimessään. Apostolit toivat siis vanhan testamentin profeettojen tapaan ilmi Jumalan tahdon ja opetuksen. Näin se, mitä apostolit sanoivat, opettivat tai kirjoittivat, oli ja on yhtä kuin se, mitä Jumala sanoo.

Tämän apostolisen ilmoituksen tallenne on Raamattu. Raamattu on suuri salaisuus. Samalla kuin se on kokonaan inhimillinen, se on kokonaan jumalallinen. Salatulla tavalla Pyhä Henki ohjasi Raamatun kirjoittajia niin, että heidän ajatuksensa ja aivoituksensa olivat Jumalan ja Jumalalta tulleita ajatuksia ja aivoituksia. Raamatun sana on yhtä kuin Jumalan sana ja siksi se on kaikessa uskon, opin ja elämän ainoa todellinen ohje ja arvovalta.  Tämä on luovuttamaton lähtökohtamme.

Sen, mitä Paavali sanoo, sen siis Jumala sanoo. Emme voi erottaa Paavalin opetuksia Jumalan omasta ilmoituksesta. Aika ajoin kuulemme ilmauksia, joiden mukaan esim. jotkin asiat Paavalin tai muiden apostolien kirjoituksissa olisivat vain heidän henkilökohtaisia mielipiteitään eivätkä siten meitä koskevaa normatiivista Jumalan sanaa. Ei näin! Muutoinhan Raamatun arvovalta romahtaisi kokonaan, sillä kaiken Raamatussa kirjoitetun voitaisiin väittää olevan vain kirjoittajansa henkilökohtainen mielipide. Monet kyllä väittävät ja uskovat näin olevan mutta toistan, että kristittyjen lähtökohta on hyväksyä Raamatun Jumalallinen arvovalta kannesta kanteen.

Raamatun apostolit olivat siis aivan erityisellä ja ainutlaatuisella tavalla kutsuttuja ja Jumalallisella arvovallalla varustettuja erityiseen tehtävään, Heidän tuli ilmoittaa ja välittää Jumalan sana ja Jumalan tahto. Tämän apostolisen opetuksen ja esimerkin mukaan Jumala antaa omalle seurakunnalleen erityisiä lahjoja ja tehtäviä, joiden avulla kristillisen seurakunnan tulee välittää tämä apostolinen opetus edelleen.  Tämä tehtävä on viedä Kristuksen evankeliumi kaikkeen maailmaan. Voisimmepa jokainen rohkeasti ja oikealla itsevarmuudella Paavalin tavoin sanoa olevamme Jumalan tahdosta tekemässä juuri sitä, mitä milloinkin teemme. Näin täytämme meille annettua ainutlaatuista kutsumusta.

Niin kuin Paavali ilmaisee olevansa Kristuksen Jeesuksen apostoli eli toimivansa Jeesuksen erityisenä lähettiläänä, niin on siis Jumalan lapsikin lähetetty maailmaan elämään Jumalan omana ja palvelemaan Jumalaa ja lähimmäistään.

Emmehän ala kiistelemään Paavalin emmekä muidenkaan apostolien kanssa heidän kirjoitustensa tai opetuksensa arvovallasta vaan nöyrästi ja uskossa suostumme kaikessa Raamatun arvovallan alle.  

Ilmaistessaan olevansa Kristuksen Jeesuksen apostoli Paavali ilmaisee myös apostolin tehtävänsä syvimmän olemuksen, sisällön ja päämäärän. Se on Jeesus Kristus. Ehkä syvemmin kuin missään muissa Uuden testamentin kirjoituksissa juuri Efesolaiskirjeessä ilmenee Kristus-keskeisyys. Kaikki on saanut alkunsa yksin Hänen kauttaan, kaikki suuntautuu yksin Häneen ja kaikki taivaalliset aarteet ovat Hänessä.  Paavali tahtoo piirtää silmiemme eteen Kristuksen muotokuvan, jotta me voisimme lumoutua sen katselemisesta. Keskittymällä Kristukseen emme keskity kuvan ”maalariin” vaan itse kuvan kohteeseen. Tulkoon siis Kristus meille kaikeksi kaikessa.

-Lauri Lehtinen