VEDEN ÄÄREEN ISTUTETTU PUU

Hän on kuin puu, vetten äärelle istutettu: se antaa hedelmän ajallaan, eivätkä sen lehdet lakastu. Hän menestyy kaikissa toimissaan.  Ps.1:3

Jokainen Lähi-Idän asukas tiesi ja tietää yhä tänäkin päivänä kuinka suuri on veden merkitys ja sen arvo. Seudulla, jossa autiomaa on yleistä ja vesi vähissä, osataan antaa arvoa vedelle. Vesi on elämän lähde. Siellä, missä ei ole vettä, siellä ei ole myöskään elämää. Kulkijalle keidas keskellä erämaata on todella KEIDAS suurilla kirjaimilla.

Synnin vuoksi elämäämme varjostavat kuoleman vallat ja elämää tuhoavat voimat. Siksi elämää niin usein kuvataan kulkemisena läpi pimeän kuoleman varjon laakson tai uuvuttavana erämaataipaleena. Paratiisi on vain kaukainen kuva menetetystä onnen tilasta ja samalla haaveellinen toive kaukana edessä olevasta onnesta.

Jeesus kutsui: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ´hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat`, niin kuin kirjoituksissa sanotaan” (Joh.7:37-38).  Tällä hän tarkoittaa Pyhää Henkeä, joka synnyttää meissä hengellisen elämän. Näin olemme tulleet istutetuksi taivaalliseen puutarhaan vettä täynnä olevan virran äärelle. Pyhä Henki myös vahvistaa, varustaa ja ylläpitää hengellistä elämäämme niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä, sanalla sanoen jokaisena elämämme päivänä.

Tällaisen veden ääreen juurtunut kristitty saa virvotusta ja voimaa silloinkin, kun kaikki muu ympärillä kuihtuu ja lakastuu. Jumalan virta on aina vettä täynnä (Ps.65:10). Se ei kuivu koskaan. ”Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä”, kirjoittaa Paavali (2 Kor.4:16).

Kun Jumalan elävä vesi eli Pyhän Hengen todellisuus jatkuvasti uudistaa ja virvoittaa Jumalan lasta, koituu sellainen elämä ajallaan siunaukseksi sekä lähellä että kaukana. Pyhän Hengen synnyttämä ja ylläpitämä elämä ei lakastu eikä ole hedelmätön.  Saamme kokea Jumalan siunauksia ja olla myös niiden välittäjiä.

Huomatkaamme, että hedelmän kantaminen ottaa aina aikansa. Jotkut puut tarvitsevat kauankin aikaa kasvaakseen suuriksi ja tuuheiksi hedelmän kantajiksi. Jumalamme on se suuri puutarhuri, joka meitä kasvattaa, hoitaa, muokkaa ja karsii, jotta hedelmämme olisi runsas (Joh.15).  Olkaamme siis kärsivällisiä ja antakaamme Suuren Puutarhurimme meitä kasvattaa. Hedelmä tulee kyllä ajallaan ja juuri sellainen, kuin Jumala on tarkoittanut. Jokainen on ainutlaatuinen ja kantaa Jumalan kunniaksi juuri omanlaisensa hedelmän.

Väsyneitä ja janoisia vaeltajia johtaa Jumalan sanan viitta elämän veden lähteelle, taivaalliselle keitaalle, Jeesuksen luo, joka antaa vettä, jota juotuaan ei ole enää koskaan janoissaan ja joka nauttijassaan tulee lähteeksi, josta kumpuaa ikuisen elämän vettä (Joh.4:10-14). Eikö olekin autuutta saada ammentaa tällaisesta lähteestä ja olla ”istutettu” tällaisen veden äärelle!

Sisäisesti rikkaan ja siunatun, todella menestyksellisen elämän suuri salaisuus on tässä.  Kun elämme perustus on rakennettu Jumalan sanalle ja juuremme ovat syvällä  elämän veden virrassa, on elämämme siunattua elämää.  Voimme vihannoida, kantaa hedelmää ja seisoa tukevasti paikallamme silloinkin, kun autiomaan kuiva tuuli polttaa kaiken ympäriltämme tai kun hiekkamyrsky pyyhkii ylitsemme kaikella raivollaan. ”Niin ei ole jumalattomien laita, vaan he ovat kuin akanat, joita tuuli lennättää”, kuvaa psalmistamme niitä, joiden elämän perustus ei lepää Herran sanassa. He eivät kestä elämän helteissä eivätkä Jumalan tuomiolla. 

Ehtymättömän Jumalan virran äärelle istutettu puu kantaa hedelmänsä ajallaan ja ”vielä vanhoinakin he ovat voimissaan, versovat ja vihannoivat” (Ps.92:15). Sisäinen maailma voi olla hyvinkin rikas ja kukoistava vaikka ulkonainen raihnaus vaivaakin monin tavoin. Kymmenet vuodet Herran kanssa kulkiessa ja seurustellessa ei voi olla jättämättä jälkeään. Elämän kokemukset ja Jumalan tunteminen versovat ja tuottavat siunattua hedelmää esimerkin, todistuksen, sielunhoidon, esirukouksen ja voimien mukaan monenlaisten vastuutehtävien kautta. Kristityn elämä on tarkoitettu hedelmän kantamiseen ja tuon hedelmän syntymisen ja kasvamisen vaikuttaa Pyhä Henki.

Hedelmällisen elämän vastakohtaa Paavali kuvaa elämäksi pimeydessä. Psalmistamme käyttää siitä sanaa jumalattomuus eli elämää synnissä ja sen seurauksia. ”Pimeyden teot eivät kanna hedelmää” (Ef.5:11).

Elämän uudistus, hengellinen virvoitus ja moninaiset Jumalan siunaukset ja Pyhän Hengen osallisuus elämässämme, ne kaikki ovat esimakua tulevasta, jolloin kaikki on uudeksi tehty. Silloin on autiomaa takana, on päästy perille. Ihanan kuvan lopullisesta päämäärästämme piirtää silmiemme eteen Ilmestyskirja.  Johannes kertoo, miten enkeli näytti hänelle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden (Ilm. 22:1-2). Siellä on taas avattu tie sen puun luo, jonka syntiinlankeemuksessa menetimme.

Tie ehtymättömälle elämän lähteelle on aina auki. Tien nimi on Jeesus. Tällä tiellä jokainen kulkija pääsee osalliseksi Jumalan iankaikkisista siunauksista. Ja mikä ihmeellisintä, tällä lähteellä ei peritä hintaa. Kaikki on puolestamme maksettu. ”Tule ja juo”, kutsuu Jeesus meitä jokaista.

                                                                                            
Lauri Lehtinen