MINUN JUMALANI


Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani. Sinä johdatat ja ohjaat minua, sillä sinä olet minun Jumalani   Ps.31:4
Minä kavahdan niitä, joiden jumalana on turhuus ja harha. Minä luotan sinuun, Herra      Ps.31:7


Aika ajoin lienee hyvä vakavasti pysähtyä kysymyksen ääreen: ”Kuka tai mikä todella on minun Jumalani?” Kristityille  ja kristikansalle on itsestään selvyys, että sen Jumala on Hän, joka on ilmoittanut itsensä Pyhässä Raamatussa ja jota tunnustamme yleisessä uskontunnustuksessa sekä niin tutussa ”Isä meidän” rukouksessa.
Valitettavan monelle tämän ajan ihmiselle näyttää kuitenkin riittävän varsin pelkistetty versio kaikkivaltiaasta Jumalasta, taivaan ja maan luojasta.  Heille riittää tämän totuuden ulkonainen myöntäminen. Ja liian monet ovat jättäneet jo kaiken jumala-uskon taakseen.
Ihmisen syvimpään olemukseen, ihmisyyteen, kuuluu kuitenkin jumala-usko. Jokaisella ihmisellä on jumala. Vaikka nykyajan moderni ja humanistinen sivistynyt ihminen ei kumarra puupölkkyä hän voi yhtälailla palvoa jumalaa, jolla on yhtä vähän valtaa ja voimaa auttaa häntä ahdistuksen kohdatessa ja kuoleman portilla. Epäjumala osoittautuu lopultakin aina turhuudeksi ja harhaksi.
Raamatun Jumala ilmoittaa itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä, kaikkivaltiaana Luojana, rakastavana Isänä, pelastavana Vapahtaja ja elämää uudistavana ja johdattavana Henkenä. Jumalan syvin olemus on pelastava rakkaus. Sielunvihollinen, joka pyrkii kaikessa matkimaan Jumalaa mutta samalla kääntämään kaikki Jumalan sanat ja teot niiden vastakohdikseen, matkii Jumalaa myös tässä kolminaisuudessa. Löydämme Ilmestyskirjasta tämän pahuuden, epäjumaluuden, kolminaisuuden; pedon, antikristuksen ja väärän profeetan. Tämä on lankeemuksen seurauksena maailmaan ilmestynyt Jumalan vastavoima, jolla kuitenkaan ei ole kaikkivaltiutta eikä sen toiminnan seurauksena tapahdu koskaan mitään hyvää. Epäjumala, olkoon se mikä tai kuka hyvänsä, paljastuu Raamatun ilmoittaman Jumalan edessä ja valossa suureksi ja kauhistuttavaksi harhaksi eli petokseksi. Tämä pettäjä on saanut syntiinlankeemuksen seurauksena ihmiskunnan luontaisen epäuskon ja monenlaisten syntien valtaan ja siteisiin. Voisimme tässä yhteydessä pelkistää epäuskosta johtuvan synnin ja syntisyyden myös eräänlaiseksi synnin kolminaisuudeksi, josta apostoli Johannes kirjoittaa; lihan himo, silmän pyyntö ja elämän korskeus ( 1 Joh.2:16). Yleisessä kielenkäytössä puhutaan usein tämän maailman kolmesta suuresta epäjumalasta, joiden nimet ovat raha, seksi ja valta.
Näitä kolmea asiaa näyttää suurin osa ihmiskunnasta hinnalla millä hyvänsä tavoittelevan ja niistä kaikin mahdollisin tavoin kiinni pitävän. Mutta muistakaamme, jos ne tai mikä tai kuka muu kuin elävä Jumala muodostuu jumalaksemme ja niitä palvotaan tai niitä käytetään tai niissä eletään Jumalan tahdon vastaisesti, ne ennemmin tai myöhemmin tuhoavat meidät ja osoittautuvat pettäväksi turhuudeksi ja haihtuvaksi harhaksi.
Mikä tai kuka on pelastuksemme, turvamme, tukemme, kalliomme ja pakopaikkamme? Kuka on tai mikä on se, joka voi meidät pelastaa synnin vallasta ja syyllisyydestä? Kuka tai mikä voi johdattaa meidät turvallisesti läpi ikuisuuden rajan? Kuka tai mikä voi lohduttaa meitä hädän hetkellä ja lohduttaa ahdistuksen ja tuskan alla? Kuka tai mikä voi meitä kuulla ja rakastaa? Tämä psalmimme vastaa tähän; vain Hän, jolle Daavid sanoo: ”Sinä olet minun Jumalani!” Onhan Hän myös meidän, sinun ja minun, Jumala.
Muistakaamme ensimmäistä käskyä ja sen ytimekästä kristinoppimme selitystä: Minä ole Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia. Mitä se on? Meidän tulee yli kaiken peljätä ja rakastaa Jumalaa ja turvautua yksin häneen.
                                                                                                        
 Lauri Lehtinen