Ruokoja järven rannassa.

8. LUKU - PYHÄ HENKI

MINÄ USKON PYHÄÄN HENKEEN

Pyhä Henki on Jumalan/Jumaluuden ns. kolmas persoona. Hän on Jumala samassa merkityksessä ja asemassa kuin Isä on Jumala ja Poika on Jumala. Jumalan kolminaisuuden voimme nähdä esim. ns. Herran siunauksessa, jossa siunauksen antaja ja sen välittäjä, Herra, toistuu kolme kertaa (4Ms.6:24-27). Kaste ja lähetyskäsky on annettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (Mt.28:18-20) ja ns. apostolinen siunaus laskee yllemme Kristuksen armon, Jumalan rakkauden ja Pyhän Hengen osallisuuden (2 Kor.13:13). Jeesuksen kastehetkellä, jolloin hän aloitti julkisen toimintansa, koettiin myös Isän ja Pyhän Hengen ilmestyminen ( Mt.3:16-17).

Jo luomisessa vaikutti Jumalan henki (1 Ms.1:2). Läpi koko Vanhan testamentin kohtaamme Jumalan hengen tai Herran hengen, joka toimii ja vaikuttaa. Profeetat puhuivat Jumalan hengessä ja välittivät näin Herran sanan.  Jeesus ilmaisee Pyhän Hengen olevan Hänen Henkensä. Pyhä Henki on siis Isän Henki ja Pojan Henki ja jos Isä on Jumala on Hänen Henkensäkin Jumala ja samalla tavalla kuin Poika on Jumala on Hänen Henkensäkin Jumala.

Pyhä Henki on persoonallinen Henki, joka puhuu, johdattaa, lohduttaa, muistuttaa, opettaa, virvoittaa, uudistaa ja luo. Häntä voidaan vastustaa ja hänelle voidaan valehdella ja hänet voidaan murehduttaa. 

Yhtälailla kuin Jeesuksen olemus sekä täydellisenä ihmisenä että täydellisenä Jumalana on kautta aikojen asetettu kyseenalaiseksi, on myös Pyhän Hengen olemus ja persoona ollut eksyttävien väittämien kohteena. Varsin yleinen ja suosittu harha  on väittää, että Pyhä Henki olisi vain jokin persoonaton vaikuttava voima kuten painovoima tai sähkövoima. Raamatun selkeät kuvat Pyhästä Hengestä osittavat kuitenkin kiistatta hänet itsenäiseksi toimivaksi ja vaikuttavaksi persoonaksi. Painovoimaa ei tehdä murheelliseksi eikä painovoima esim. puhu, lohduta tai henkilökohtaisesti johdata.

JEESUS LUPASI PYHÄN HENGEN

Jäähyväispuheessaan Jeesus ilmaisi selvästi, että tulee aika, jolloin opetuslapset eivät enää häntä näe. Samalla hän lupasi olla jättämättä heitä orvoiksi ja ilmaisi tulevansa opetuslastensa luokse uudella tavalla ts. Pyhässä Hengessä.  Hän sanoi, että hänen ”pois menonsa” (taivaaseen astumisensa) on jopa hyväksi kaikille hänen seuraajilleen. ”Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä. En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä” (Jh.14:16-20). Luvusta 16 luemme: ”Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne” (j.7).

Jeesus oli suostunut ihmiseksi syntyessään ajan ja paikan rajoituksiin. Täällä maan päällä vaeltaessaan hänen henkilökohtainen läsnäolonsa rajoittui hänen paikallaan olemiseensa. Kuitenkin Hän vakuuttaa, että on oleva kaikkien omiensa kanssa ja kaikissa omissaan. Tämän mahdollistaa Hänen henkensä, joka voi olla kaikissa ja kaikkialla.

Helluntain eli Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen Pyhä Henki voi asua, elää ja vaikuttaa jokaisen elämässä. Näin Jeesukseen uskovalla on Pyhän Hengen kautta ainutlaatuinen ja mysteerinen yhteys ja suhde sekä Isään että Poikaan.  Jeesus on siis kanssamme ja elää meissä henkensä eli Pyhän Hengen kautta ja Pyhässä Hengessä.

Voimme sanoa, että aina kun olemme Jumalan kanssa tekemisissä, olemme aina nimenomaan kolmiyhteisen Jumalan kanssa tekemisissä. Isää voimme lähestyä vain Jeesuksen kautta ja Jeesuksen voimme tuntea ja päästä Hänen yhteyteensä vain Pyhän Hengen kautta. Ilman Pyhää Henkeä emme voi olla todellisessa ja henkilökohtaisessa yhteydessä Isään ja Poikaan. Tämä ei ole vain teologinen oppi tai väittämä vaan ennen kaikkea jokaisen kristityn syvä ja henkilökohtainen kokemus. Jokaisella Jumalan omalla on tietoisuus Pyhän Hengen vaikutuksesta omassa elämässään. Pyhän Hengen vaikutuksesta kristitty on tullut kristityksi ja löytänyt Jeesuksen todellisuuden ja ihmeellisen yhteyden Isään Jumalaan. Pyhä Henki meissä on yhtä kuin Kristus meissä, Jumala meissä.

PYHÄ HENKI INSPIROI RAAMATUN

”Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen. Jokainen pyhä, Jumalan Hengessä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään” (2 Tim.4:14-16). Näin kirjoitti Paavali työtoverilleen ja omalle ”hengelliselle pojalleen” Kristuksessa. Kirjoitukset, joista Paavali tässä puhuu, ovat Vanhan testamentin kirjoituksia. Uuden testamentin kirjoitukset syntyivät uskomme mukaan apostolien tai heidän välittömässä vaikutuspiirissään olevien henkilöiden (mm. Markus, Luukas,  Jeesuksen veljet Jaakob ja Juudas) kautta Pyhän Hengen vaikutuksesta. Nämä kirjoitukset muodostavat pyhät kirjoituksemme, Raamatun, jonka tunnustamme kokonaan inhimilliseksi ihmisten kirjoittamaksi ja kokonaan jumalalliseksi, erehtymättömäksi Totuuden Hengen inspiroimaksi Jumalan sanaksi.

PYHÄ HENKI LUO HENGELLISEN ELÄMÄN

”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan, Minkä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: Teidän täytyy syntyä uudesti” (Jh.3:5-7). Nämä sanat Jeesus lausui hyvin kirjoitukset tuntevalle Nikodemos nimiselle fariseukselle. Hurskaista teoistaan ja pyhien kirjoitusten tuntemisestaan huolimatta tuo oppinut teologi ei ollut ymmärtänyt kirjoituksista sitä, miten itsessään syntisestä ihmisestä voi tulla sellainen uusi ihminen ja uusi luomus, jonka Jumala hyväksyy. Nikodemos ajatteli kuten useimmat muutkin ihmiset, että syntinen liha täytyisi omin keinoin muuttaa sellaiseksi pyhäksi, jonka Jumala voi hyväksyä. Tämä tarkoittaa ansaita pelastus Jumalan lakia täyttämällä. Jeesuksen sanojen mukaan tämä on kuitenkin mahdotonta. Lihasta eli meidän turmeltuneesta luonnostamme syntyy vain lihaa. Kaikki, mikä siitä lähtee, on aina tavalla tai toisella turmeltunutta. Parhaimmillaankin siinä on mukana syntisen lihan poltinmerkki. Jeesus tarjoaa toista tietä. Ihmisen ei tarvitse muuttaa itseään, koska hän on siihen kykenemätön. Sen sijaan Jumalan Henki voi luoda uuden hengellisen ihmisen ja antaa tälle uuden hengellisen elämän. Tätä hän kutsuu uudestisyntymiseksi ja tieksi Jumalan valtakuntaan.

Osallistuessaan Jerusalemissa lehtimajajuhlaan Jeesus nousi temppelialueella puhumaan ja suorastaan huusi: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat” (Jh.7:37-38). Johannes selittää, että tällä lupauksella Jeesus tarkoitti Pyhää Henkeä (j.39).  Pyhä Henki siis luo uuden elämän ja ylläpitää sitä. Yhtä tärkeä kuin elävä vesi eli puhdas vesi on inhimilliselle elämälle, on Pyhä Henki meidän hengelliselle elämällemme. Ilman Pyhää Henkeä ei ole todellista hengellistä elämää. Pyhän Hengen osallisuudessa hengellinen elämä syntyy, kasvaa ja virtaa ympäristöönkin.

PYHÄ HENKI ON LAPSEUDEN HENKI

Paavali kirjoittaa Rooman kristityille: ”Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa” (Rm.8:9), Hän jatkaa samaa teemaa muutamaa jaetta myöhemmin: ”Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden ja niin me huudamme: Abba! Isä!” (”isä” on oikeastaan vielä läheisimmin ”isi” tai ”iskä” kirj.huomio). Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia” (Rm.8:14-16).  Kristityn sydämestä nouseva rukous, joka kääntyy Isän puoleen, on pettämätön tuntomerkki siitä, että Pyhä Henki asuu hänen sydämessään. Kysymys on tässä syvästä henkilökohtaisesta suhteesta ja läheisestä kommunikaatiosta. Jumalan lapsi kääntyy Jumalan puoleen, joka on hänelle taivaallinen todellinen isä, tarttuu häneen, riippuu hänessä kiinni ja asettaa kaiken uskonsa, toivonsa, turvansa ja luottamuksensa tämän varaan. Sydämen syvyydestä nouseva rukous, avunhuuto ja luottamuksen osoitus sanalla ISÄ/ISI on voimakas ja väkevä todiste siitä, että kysymyksessä on Jumalan lapsi. Kukaan eikä mikään voi riistää Jumalan lapset sydämestä ja tietoisuudesta tätä todellisuutta, että hän uskoo ja turvaan Jumalaan ISÄNÄÄN/ISINÄÄN.

Paavali kirjoittaa tässä yhteydessä myös Pyhän Hengen todistuksesta meidän henkemme kanssa. Me itse tiedämme haluammeko olla Jumalan lapsia ja Jumalan omia ja Jeesukseen uskovia kilvoittelijoita Pyhässä Hengessä ja Pyhän Hengen kautta. Salatulla tavalla Pyhä Henki itse vahvistaa tämän todistuksen meidän sydämissämme ja vakuuttaa meidät Jumalan lapseudesta.

Pyhän Hengen osallisuus on myös vakuutena siitä, että kerran saamme omaksemme taivaallisen perinnön. Tämä on kristityn toivo ja kilvoituksen määränpää: päästä kerran kotiin. Hengen osallisuus on tae tästä: ”Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa” (Rm.8:17a). Samasta asiasta Paavali puhuu efesolaiskirjeessään: ”Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne. Se on meidän perintömme vakuutena, joka takaa meille lunastuksen, Jumalan kirkkauden ylistykseksi” (Ff.1:13-14). Tässä on Jumalan lapsen syntymätodistus ja taivaan passi; Hengen synnyttämä usko ja osallisuus Kristuksesta.

PYHÄ HENKI PUOLUSTAA JA LOHDUTTAA

Palaamme vielä Jeesuksen jäähyväispuheessa esiintyviin lupauksiin Pyhästä Hengestä (ks. Joh.14:16, 15:26, 16:7-11, 16:13-16). Jeesus puhuu Pyhästä Hengestä toisena Puolustajana. Tällä hän tarkoittaa, että nyt Pyhä Henki jatkaa hänen seuraajissaan sitä samaa työtä ja vaikuttaa samoja asioita kuin hän teki ja vaikutti ollessaan ruumiillisesti läsnä.  Jeesus on kuitenkin se ensimmäinen Puolustaja. ”Rakkaat lapset! Kirjoitan tämän teille, jotta ette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus. Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän vaan koko maailman”, kirjoittaa apostoli Johannes (1Jh.2:1-2).

Sana ”puolustaja” on monimerkityksinen sana ja se tarkoittaa myös lohduttajaa, auttajaa, puolesta puhujaa, asianajajaa. Meitä ei ole jätetty omien voimiemme, viisautemme tai ymmärryksemme varaan vaeltamaan elämän tietä ja taistelemaan syntiä, maailmaa ja paholaista vastaan.  Pyhä Henki on voimanamme, Hänen lohdutuksensa on parantajamme ja Hänen viisautensa neuvonantajamme.  Pyhä Henki lohduttaa meitä kirkastaessaan meille Kristuksen armoa, voimaa ja herrautta. Tämä on salattua mutta jokapäiväistä todellisuutta Jumalan lapsen elämässä.

PYHÄ HENKI PYHITTÄÄ

Jo Hänen nimensäkin, Pyhä Henki, viittaa erityiseen pyhään tai pyhitettyyn. Pyhänä Hän vaikuttaa pyhää eli Jumalan pyhyyden, kirkkauden ja puhtauden mukaista elämää ja toimintaa. Meissä Hän siis vaikuttaa pyhitystä.

Kristitty on ristiriitainen persoona. Hänessä on kaksi luontoa, jotka ovat jatkuvasti toisiaan vastaan. Hän siis elää joka päivä täällä synnin ja kuoleman varjon maassa jännitteistä ja ristiriitaista elämää. Yhdeltä osin hänessä on edelleen hänen turmeltunut, syntiä rakastava ja Jumalan sanaa vastustava luontonsa, jota Raamattu kutsuu lihaksi. Toisaalta Hän on uusi luotu eli uusi luomus, hänet on uudesti synnytetty hengelliseen elämään, Kristus elää hänessä Pyhän Henkensä kautta ja uutena ihmisenä hän tahtoo elää ja toimia pyhästi eli Jumalan tahdon, olemuksen ja sanan mukaisesti. Tästä seuraa jännite, ristiriita ja taistelu hyvän ja pahan, vanhan ja uuden, lihan ja hengen välillä. Siksi kristityn vaellusta kutsutaan myös kilvoitteluksi.

Tätä taistelua ja jännitettä Paavali käsittelee Galatalaiskirjeen viidennessä luvussa (ks. myös Room.6-8). Liha ja Henki sotivat toisiaan vastaan ja siksi kristitynkin elämässä tapahtuu asioita, joita hän ei olisi tahtonut tapahtuvan ja tekoja, joita hän ei olisi tahtonut tekevänsä. Lihan teot ja sen aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Ne ovat lukuisat meille kaikille tuttavat. Joka elää vain lihansa mukaan ja noudattaa sen himoja ja haluja eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa. Jokainen, jolla ei ole uskoa Jeesukseen ja Hengen synnyttämää elämää on siis vain liha ja elää lihan vallassa ts. synnissä ja synneissä. (Gal.5:18-21) Apu synnin ja lihan tekojen kukistamiseen ja kiusausten voittamiseen löytyy Hengen työstä.

Pyhä Henki tahtoo ja voi kukistaa meissä lihan ja synnin voimat. Uusi hengellinen ihminen tahtoo ja pyrkii elämään Hengen mukaan ja sitä mukaa kun Pyhä Henki saa sijaa ja vaikutusvaltaa elämässämme sitä mukaa lihan teot vaihtuvat Hengen hedelmäksi. Hengen hedelmää ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä (Gal.5:22-23). Voimme myös sanoa, että Jeesuksen maanpäällinen elämä oli Hengen hedelmän inkarnaatio eli ruumiillistuma. Emme voi pyhittää itse itseämme. Sen tekee ja vaikuttaa Jumalan Henki eli Kristuksen Henki eli Pyhä Henki. Saakoon Hän sen vaikuttaa elämässämme!

PYHÄ HENKI VARUSTAA

Kristillistä elämää emme voi elää omasta voimastamme emmekä omasta tahdostamme. Emme voi myöskään palvella Jumalan valtakunnassa inhimillisin voimin tai inhimillisin viisauksin. Lihan valta, synnin voima ja paholaisen mahti ovat langenneelle ihmiselle liian voimakkaat. Ilman Kristusta, ilman Hänen Henkeään olemme näiden voimien orjat ja Jumalan tuomion alaiset.  Hengellisen elämän salaisuus onkin siinä uudessa elämässä ja uudessa voimassa, joka kristityssä Pyhän Hengen kautta ja Pyhässä Hengessä vaikuttaa.  Koska kyse on hengellisestä elämästä, työstä ja jopa sodankäynnistä Pyhä Henki varustaa meidät hengellisin kyvyin ja asein. Hän itse vaikuttaa meissä ja meidän kauttamme voimallaan ja hengellisten lahjojensa, armolahjojensa kautta.

Kun Jeesus antoi seuraajilleen kuninkaallisen käskyn viedä evankeliumi kaikkeen maailmaan, hän antoi ensinnäkin lupauksen siitä, että Hän olisi tässä työssä joka päivä heidän kanssaan (Mt.28:”20). Toiseksi hän antoi lupauksen tehtävään vaadittavasta voimasta: ”Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka” (Ap.t.1:8).  Näin Hengen voima on todellisuutta Jumalan lapsen elämässä. Vain Kristuksen voimassa ja Hänen rakkaudessaan voimme olla todelliseksi siunaukseksi ympäröivälle maailmalle ja lähimmäisillemme. Kristillisessä toiminnassa olemme täysin riippuvaisia Pyhän Hengen voimasta!

Pyhä Henki varustaa meitä myös moninaisin kyvyin ja lahjoin, joiden kautta seurakunnan hengellinen elämä rakentuu ja vahvistuu ja Jumalan valtakunta leviää. ”Veljet, haluan teidän olevan selvillä Pyhän Hengen lahjoista”, kirjoittaa Paavali korinttilaisille (1Kor.12:1). Jatkossa hän kuvaa, miten Pyhä Henki oman tahtonsa mukaisesti jakaa kullekin Jumalan lapselle erityisiä kykyjä eli lahjoja. Nämä armolahjat ovat monenlaiset mutta kaikki ne ovat Hengen lahjoja Hengen vaikuttamia (1 Kor.12-14, Rm.12, 1Piet.1:7-11).

Raamatusta voimme löytää erikseen mainittuna näitä armolahjoja ja Hengen antamia kykyjä runsaat parisen kymmentä. Ilmeisesti ei ole ollut tarkoituskaan antaa tyhjentävää luetteloa vaan ennen kaikkea opettaa ja rohkaista meitä vastaanottamaan Hengen lahjoja ja käyttämään kaikki niitä kykyjä ja lahjoja lähimmäisellemme siunaukseksi ja Jumalalle kunniaksi

Jotkut näistä lahjoista ovat ns. luonnonlahjoja, joita olemme jo Jumalan luomistyön seurauksena syntymässämme saaneet, esim. musikaalisuus, kirjallinen lahjakkuus, taiteellisuus tai puheen lahjat. Näitä tulee armolahjoja Pyhän Hengen saadessa ne käyttöönsä ja pyhittäessä.

Jotkut lahjat ovat puolestaan ihmeenomaisia, joita kykyjä kenelläkään ei ole luonnostaan kuten sairaiden parantaminen, voimateot, kielillä puhuminen, profetoiminen, erityiset viisauden ja tiedon sanat.

Nämä lahjat ovat siis annetut seurakunnalle eikä kenelläkään yksityisellä ihmisellä ole näitä kaikkia.   Paavali vertaakin niitä ruumiin jäseniin, jossa jokaisella jäsenellä on oma tärkeä paikkansa ja tehtävänsä (1 Kor.12:12-31). Keskellä opetustaan armolahjoista, niiden oikeasta käyttämisestä yms. Paavali ilmaisee keskeisimmän periaatteen seurakunnan elämästä ja sen palvelutyöstä. Jos lahjoja ei käytetä Kristuksen rakkauden mukaisesti niiden arvo ja merkitys jää silloin toisarvoiseksi. Huomio ei siis koskaan saisi kiinnittyä lahjoihin, olkoot ne sitten inhimilliselle ajattelulle kuinka valtavia ja voimallisia tahansa, vaan niiden tehtävä on palvella lähimmäistä Jeesuksen rakkaudella ja kirkastaa Hänen armoaan (1Kor.13).

PYHÄ HENKI RUKOILEE EDESTÄMME

”Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Ja hän, joka tutkii sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta” (Rm.8:26-27). Myös Jeesus rukoilee puolestamme: ”Hän elää iäti rukoillakseen heidän (siis meidän, kirj. huom.) puolestaan”, vakuuttaa heprealaiskirjeen kirjoittaja (Hepr.7:25b).

Jeesus on taivaassa suuri esirukoilijamme ja Hänen Henkensä rukoilee ja auttaa meissä ja meitä rukoillessamme täällä maan päällä. Tämä on suuri lohdutus silloin, kun joudumme tilanteisiin, jossa omat voimavaramme, sanamme tai ymmärryksemme on loppuun käytetyt. Silloinkin Jumalan lapsen sydän huutaa ”Abba, Isä” ja Pyhä Henki sydämessämme salatulla ja ihmeellisellä tavalla valaa meihin lohdutusta ja toivoa.

On suuri siunaus, jos meillä on sellaisia veljiä ja sisaria, jotka rukoilevat puolestamme. Esirukoilijat ovat kultaakin kalliimpia ystäviämme. On hyvä muistaa, että ainakin Jeesus ja Pyhä Henki rukoilevat puolestamme niin että jokaisella Jumalan lapsella on ainakin kaksi suurta esirukoilijaa; Jumalan Poika ja Jumalan Henki.

PYHÄ HENKI KIRKASTAA KRISTUSTA

Raamatusta näemme, että Jumalassa on eräänlainen ”työnjako” ja kuitenkin toimijana on aina yksi Jumala eli Isä, Poika ja Pyhä Henki. Isä lähettää Poikansa maailmaan. Poika kirkastaa Isän ja Isä puhuu Pojasta. Pyhä Henki kirkastaa Isän ja Pojan ja liittää meidät itsessään Isän ja Pojan yhteyteen. Yksikään kolminaisuuden persoona ei siis toimi erillään muista vaikka voimme inhimillisesti sanoa heidän toimivan erillään.

Jeesus opetti Pyhästä Hengestä: ”Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa” (Jh.16:14-15). Tässäkin näemme kolmiyhteisen Jumalan toiminnan, yhdessä lauseessa on toimijana kaikki Jumalan persoonat yhdessä ja kuitenkin erikseen.

Jeesus on kaiken keskus. Siksi Pyhä Henki häivyttää itsensä ikään kuin taka-alalle. Olemme nähneet kuinka merkittävä rooli ja tehtävä Hänellä on Jumalan pelastushistoriallisessa toiminnassa mutta hän ei nosta itseään esille, vaan toimii ja vaikuttaa niin, että Jeesus tulee kirkastetuksi. Hänen työnsä keskittyy Jeesuksen ilmoittamiseen, syntisen johdattamiseen pelastavan uskon osallisuuteen eli Jeesuksen yhteyteen ja pelastetun elämään Jeesuksen omana ja Jeesuksen todistajana. Pyhän Hengen työssä keskipisteenä, sisältönä ja kohteena on aina Jeesus!

PYHÄ HENKI TÄYTTÄÄ

Efesolaiskirjeestä luemme Paavalin kehotuksen: ”Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne” (Ef.5:18). Jae voidaan lukea varteenotettavana kehotuksena raittiuteen mutta syvimillään se tarkoittanee sitä, että kristittyinä emme saisi olla minkään vieraan voiman hallinnassa. Humalainen on alkoholin hallintavallan alainen ja tekee sen mukaisia lihan tekoja. Yhtä lailla rahanahneus yms. voi ottaa hallinnan ihmisen elämässä ja tehdä hänet siitä riippuvaiseksi. ”Pois se!”, tahtoo Paavali sanoa. Kristityn tulee olla Pyhän Hengen hallinnassa ja johdatuksessa. Se tapahtuu antamalla Hengen täyttää meitä jatkuvasti ja uudistuvasti. ”Ei riitä, että kerran sun Henkesi kasteen siunatun sain, tarvitsen uutta armoa matkallain”, lauletaan hengellisessä laulussa.  Avatkaamme siis juuri nytkin, tässäkin hetkessä, sydämemme Kristuksen Hengelle, jotta Hän saa meidät täyttää niin, että olisimme täynnä Kristusta!