JUMALANI, JUMALANI, MIKSI HYLKÄSIT MINUT?

Ps.22:2

Nämä sanat ovat kauhistuttavimmat sanat, mitä koskaan kukaan voi huutaa. Nämä ovat myös sanat, jotka Jeesus huusi Golgatan keskimmäisellä ristillä riippuessaan.

Näiden sanojen äärellä olemme pyhän kolminaisuuden salaisuuden ja lunastuksen mysteerin äärellä. Miten Jumala voi hylätä Jumalan? Miten Poika, joka on yhtä Isän kanssa, voi joutua huutamaan nämä sanat? Miten Hän, joka sanoi, että ”sinuun minä olen mielistynyt”, sulkee nyt korvansa ristillä riippujan rukoukselta ja  kääntää silmänsä katsomasta tuota kauhistuttavaa näkyä? Kuka koskaan voi täysin käsittää tätä. Mutta mysteeri ei ole tarkoitettukaan loppuun asti ymmärrettäväksi. Vaikka tämä ylittääkin käsityskykymme ja on sen vuoksi tullut monille pahennukseksi ja loukkaukseksi, se voidaan ottaa uskossa vastaan, siitä voidaan kiittää ja sen lähdettä, Jumalaa, palvoa.

Jeesus lainaa tämän n. 1000v. aiemmin luodun Psalmin sanoja, jotka osuvasti kuvaavat ristillä riippujan ahdistusta ja tuskaa sekä sitä, että kaikessa tässä, Jumalan hylkäämänä, hän jättää asiansa Jumalan käsiin,  näemme syvälle lunastuksen, pelastuksen ja sovituksen salaisuuteen. Jeesus huutaa nämä sanat meidän edestämme ja meidän puolestamme. Hän tulee Jumalan hylkäämäksi, ettei meidän tarvitsisi koskaan kokea Jumalan hylkäämäksi tulemista.

Tähän pitkäperjantain pimeyteen saamme valoa Paavalilta, joka avaa meille sovituksen mysteeriä näin: ”Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi” ( 2Kor.5:21, 33/38). Profeetta Jesaja kuvaa puolestaan näkyään: ”… meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet” (Jes.53:5).

Jeesus siis otti syntimme itselleen, kantoi ja otti pois maailman synnin, siis sinun syntisi ja syyllisyytesi, minun syntini ja syyllisyyteni. Näin nämä sanat ovat meidän näkökulmastamme katsottuna siunatuimmat sanat, mitä ikinä kukaan voi huutaa.  Psalmimme päättyy kuvaukseen Jumalan teoista, jotka ulottuvat koko maailmaan ja se päättyy sanoihin  ”sillä hän on tämän tehnyt”.  Jeesuksen viimeiset sanat ristillä olivat: ”Se on täytetty”.  Jumala oli nyt saanut työnsä päätökseen, hän oli nyt tämän tehnyt. Jeesus oli sen itsessään loppuun saattanut. Ihmiskunnan synti oli sovitettu, lunastus oli suoritettu, Jumalan anteeksiantava armo oli nyt kaikille koettavissa. Yksi riittävä uhri oli annettu, yksi oli maksanut synnin velan muiden edestä. Ristillä Jeesuksen huutamat kauhistuttavat sanat koituivatkin ihmiskunnalle siunauksen, pelastuksen ja uuden toivon sanoiksi. Näin me siis uskossa Jeesukseen saamme armon ja anteeksiantamuksen sekä iankaikkisen elämän osallisuuden.  Totisesti, Jumala on tämän tehnyt. 

Lauri Lehtinen