KORKEIMMAN SUOJELUS

Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: ”Sinä Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan.”
Ps.91:1-2

Tämän viikon kirkkokäsikirjamme psalmiteksti on ehkä yksi tunnetuimmista ja rakastetuimmista psalmeista. Kertoohan se Herran ihmeellisestä suojeluksesta ja varjeluksesta kaiken pelon, hädän, vaaran ja uhan keskellä. Löydämme tällaisia lohduttavia lupauksia: ”Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta ja pahan sanan vallasta” (j.3). ”Hän levittää siipesi yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla” (j.4). ”Vaikka viereltäsi kaatuisi tuhat miestä ja ympäriltäsi kymmenentuhatta, sinä säästyt” (j.7) ja aikaamme erittäin sopiva: ”Et pelkää yön kauhuja etkä päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka liikkuu pimeässä, et tautia, joka riehuu keskellä päivää” (j.5-6). Myös lopusta löytyy ihana lohdutus ja vakuutus: ”Kun hän huutaa minua, minä vastaan. Minä olen hänen tukenaan ahdingossa, pelastan hänet ja nostan taas kunniaan” (j.15). Tässä viimeisessä jakeessa voidaan myös nähdä jälleen yksi psalmien monista profeetallisista viitauksista Jeesukseen, hänen kärsimykseensä ja korotukseensa.

Jo nämä muutamat jakeet kertovat meille sen, miten Jumala omalta puoleltaan vastaa niiden rukouksiin, jotka hädässään turvaavat häneen ja jotka ovat kääntyneet Jumalan puoleen ja ”tehneet majansa” hänen lähelleen ja jotka tunnustavat: ”Sinä Herra, olet linnani ja turvapaikkani!” Ei siis ihme, että tämä psalmi on niin rakastettu ja tunnettu ja että siihen on kaikkina aikoina turvattu ja luotettu.

Psalmin lohduttava sanoma kätkeytyy siihen ajatukseen, että pienen ihmisen elämä ja hänen kohtalonsa täällä synnin ja kuoleman varjon maassa ei ole viime kädessä hänen itsensä varassa. Kun elämä on kätketty kaikkivaltiaan rakastavan Jumalan käsiin, voidaan luottaa siihen, että ei mikään eikä kukaan voi tehdä Jumalan lapselle mitään, mikä ei ole Jumalan tahtomaa tai sallimaa.

Jos jossakin pidettäisiin kirjaa niistä todistuksista, joita on kuultu tai nähty Jumalan ihmeellisestä avusta ja varjeluksesta, siitä tulisi melkoisen pitkä luettelo. Jos joku on kirjoittanut päiväkirjaa (etenkin hengellistä päiväkirjaa) niin vuosien varrella sen lehdille on varmasti kertynyt lukuisia murheen, hädän, tuskan ja avun huutoja ja yhtä lailla monia merkintöjä Jumalan avusta, siunauksesta ja varjeluksesta. Sivuilta löytyy varmasti kirjauksia, jotka ovat täynnä iloa, riemua ja kiitosta Jumalan hyvyydestä, elämän ihmeellisyydestä, Jumalan kunniasta ja kaikkivaltiudesta. Meitä kehotetaankin aika ajoin muistelemaan Herran hyviä tekoja ja ylistämään Häntä niistä (Ps.103:2). Jumalamme on kaikkivaltias ja voi siis auttaa, suojella, varjella, vapahtaa ja siunata meitä kaikissa elämän tilanteissa. Tähän vankkumattomaan totuuteen perustuvat ne monet Raamatun kehotukset, joiden sanoma on, ettei Jumalan lapsen tarvitse antautua pelon hirmuvallan alle. Kaikissa peloissamme ja saamme aina turvata Jumalaamme.

Mitalin toinen puoli on siinä, että kaikesta tästä huolimatta Jumalan lapsen elämässäkin tapahtuu onnettomuuksia, ilmenee sairauksia yms. Vaikka meille on annettu tällaisetkin lupaukset kuten: ”Sinun turvasi on Herra, sinun kotisi on Korkeimman suojassa. Onnettomuus ei sinuun iske, mikään vitsaus ei uhkaa sinun majaasi. Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen” (j.9-12) ja vaikka olemme varmasti saaneet lukemattomia kertoja kokea tämän omalla kohdallamme kirjaimellisesti, on myös aikoja ja tilanteita, jolloin näyttää, ettei tämä sana ole toteutunut. Miten siis suhtautua niihin tilanteisiin?

Yksi keino olisi etsiä syytä omasta itsestä eli omasta hengellisestä heikkoudesta, uskon puutteesta, rukoilemattomuudesta tai synnistä. Voi olla, että yhdeltä osin syy voi löytyä niistä mutta onko se sittenkään aina koko totuus tai yksiselitteinen selitys. Jobin kirja on tästä hyvä esimerkki. Jobin ystäväthän pyrkivät todistamaan Jobille, että hänen kärsimyksensä syyt löytyvät Jobin hurskauselämästä, ts. Job ei sittenkään olisi niin hurskas kuin luullaan ja että hän saa nyt kärsiä omasta suuresta syystään.

Toinen tapa on lukea tämä psalmi siten, että se osoittaa Jumalan kaikkivaltiuden Jumalan lapsen kaikissa elämäntilanteissa. Ts. esim. sodassa Jumala voi varjella ihmeenomaisesti ja suojella ihmeenomaisesti tuhoisan kulkutaudin riehuessa. Se on siis hänen täydessä hallinnassaan. Jos siis jostakin Jumalan suunnitelmiin kuuluvasta syystä hän antaakin onnettomuuden tai epämieluisan tapahtuman kohdata omaansa, se ei johdu Jumalan huolimattomuudesta, oikullisuudesta, pahasta tahdosta, välinpitämättömyydestä tai hänen kiireistään. Jumala ei ole näidenkään tilanteiden ulkopuolella vaan hän on niissä omiensa kanssa ja omiensa keskellä.

Pahana päivänä on joskus vaikeaa opetella Paavalin antamaa lohduttavaa läksyä: ”Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen” (Rm.8:28).  Niinpä siis viikon psalmimme opettaa, rohkaisee, lohduttaa ja lupaa, että juuri nyt saamme kätkeä itsemme Kaikkivaltiaan huomaan. Kun elämämme on Hänen kädessään, on kaikki hyvin niin hyvänä kuin pahanakin päivänä.

Lauri Lehtinen