Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Tässä psalmissa puhuu mies, joka on kohdannut Jumalan uudella ja tuoreella tavalla. Hän on saanut kaikki suuret syntinsä anteeksi ja tullut entistä vakuuttuneemmaksi Jumalan rakkaudesta ja Jumalan voimasta. Hän tahtoo kaikkien yhtyvän hänen iloonsa ja tahtoo julistaa kaikille hyvää sanomaa armollisesta Jumalasta, jotta muutkin saisivat kokea saman minkä hän.
Psalmi alkoi Daavidin synnintunnustuksella ja autuaallisella anteeksiantamuksen kokemuksella. Nyt se laajenee ja osoittaa, että Jumalan rakkauteen ja armoon kuuluu olennaisena osana myös hänen sanansa ilmoitus (opetus), varjelus ja johdatus.
Niinpä tässä meidän silmiemme eteen loihditaan kuva suurista ja olennaisista Jumalan siunauksista. Se, mitä me täällä synnin ja kuoleman varjon maassa tarvitsemme, on otettu huomioon ja sitä meille myös runsain mitoin luvataan.
Ensinnäkin syntien anteeksiantamus. Voimme mielessämme kuvitella, millainen olisi tilanteemme ja millaiseksi sekä sisäinen että ulkonainen elämämme muodostuisi, jos meillä ei olisi tätä hyvää sanomaa, evankeliumia. Epävarmuus, toivottomuus, lohduttomuus ja tarkoituksettomuus olisi silloin synkeä osamme. Kautta koko kristikunnan sanoma synnit anteeksi antavasta Jumalasta on ollut se ankkuri, jonka varaan elämä on voitu rakentaa. Ei siis ole mitenkään sattumaa, miksi juuri risti tai krusifiksi on tullut kristikansan keskeisimmäksi symboliksi. Onhan juuri ristillä velkamme maksettu ja syyllisyytemme sovitettu. Ristiin katsoivat edeltä käsin vanhan liiton hurskaat ja nyt me uuden liiton pyhät saamme katsoa ristiin taaksepäin.
Toinen siunaus; turvapaikka. Elämän vaarojen, kiusojen, huolien, pelkojen, surujen, ahdistusten, murheiden, ja vaivojen keskelle on asetettu paikka, jossa saamme kaipaamamme suojan ja turvan. Se turvapaikka ei olekaan ihan mikä tahansa piilopaikka tai loukko, vaan se on Jumala itse. ”Sinä olet minulle turvapaikka”, huudahtaa psalmimme runoilija. Huomioikaamme, että tässäkin, kuten monissa muissakin psalmeissa, todistuksen kohde muuttuu. Kuvatessaan Jumalan suuria armotekoja runoilijamme aivan kuin huomaamatta alkaakin puhua hänelle, jonka hyvyydestä hän juuri puhui muille. Näin hän kiinnittää kaiken huomionsa ja keskittää kaikki ajatuksensa vain ja yksinomaan Jumalaan. Jumalalle hän antaa kaiken kiitoksen ja ylistyksen ja jättää itsensä kaikella luottamuksella ja vakaumuksellisessa uskonvarmuudella kaikkivaltiaan Jumalan käsiin. Niin syvä on hänen luottamuksensa ja niin läheinen on hänen suhteensa Jumalaan, että hänelle ei tuota mitään vaikeuksia kääntyä Jumalan puoleen sanomalla luottavaisesti ”sinä”. Daavidilla oli syvä henkilökohtainen suhde Jumalaan. Samanlaiseen suhteeseen tahtoo Jumala jokaisen meistä johdattaa ja vetää. Antakaamme hänen tehdä se avaamalla sydämemme hänelle.
Kun meillä on itse Jumala turvapaikkanamme, on se yksi suurimpia lohdutuksen aiheita ja toivon luojia elämämme tuskien ja helteiden keskellä. Mikään ei voi olla parempaa ja turvallisempaa kuin saada jättää itsensä Kaikkivaltiaan Jumalan käsiin, käyköön kuinka käy ja tulkoon mitä tulee.
Jumalan apu ja varjelus on tullut todistetuksi lukemattomia kertoja ihmiselon aikana. Rohkenen väittää, että jokainen, joka näitä rivejä lukee, voi löytää ja muistaa elämästään tai lähimmäistensä elämästä lukuisia tapahtumia, joissa Jumalan ihmeellinen varjelus ja hänen auttava ja suojeleva kätensä on ollut läsnä. Yhtä lailla on varmasti koettua todellisuutta, että monien ahdistavien ja pimeiden elämänvaiheiden keskellä Jumala on sittenkin salatulla tavallaan ollut läsnä ja hänen antamansa voima ja lohdutus on pitänyt elämää ja toivoa ja yllä. Niin elämässä kuin kuolemassa on suurin lohdutuksemme ja toivomme siinä, että elämämme on kätketty Jumalan käsiin. Vakuuttaahan Jumala itse, että Hänen katseensa seuraa meidän askeleitamme (j.8b) Mikään ei siis kohtaa Jumalan lasta Jumalan sitä tietämättä tai Jumalan sitä sallimatta. Jumalan katse seuraa joka hetki askeleitamme. Olkaamme siis turvallisella mielellä.
Kolmas siunaus; opetus. ”Minä opetan sinua”, sanoo Herra (j.8a). Jumalasta voimme tietää vain sen, mitä hän meille itsestään ilmoittaa. Hän on ilmoittanut itsensä monin tavoin mutta voimme tiivistää tämän ilmoituksen yhteen sanaan. Se sana on Raamattu. Raamattu on Jumalan sana, se on Jumalan opetus, joka ilmoittaa meille kaiken tarpeellisen Jumalasta ja elämästä Jumalan yhteydessä. Ilman Jumalan opetusta olisimme täysin hukassa ja eksyksissä. Vain tämä opetus antaa sen valon, jossa näemme asiat oikein. Ilman Jumalan opetusta ihminen ja ihmiskunta elää pimeydessä ja täydellisessä sokeudessa ja sillä on vaikutuksensa, ei vain Jumala suhteeseen, vaan myös yhteiskunnalliseen elämään. Siellä, missä Jumalan sanaa ei tunneta tai sitä ei tahdota noudattaa, vallitsee aina moraalinen turmelus, väkivalta ja vääryys.
Neljäs siunaus; johdatus. Jumala johdattaa meitä ensinnäkin sanallaan. Siksi sanan lukeminen, kuuleminen ja totteleminen on tässäkin mielessä ensiarvoisen tärkeää. Jumalan johdatus on siis aina hänen sanansa mukaista. Se, mikä on Jumalan sanan vastaista tai ristiriidassa sen kanssa, ei ole Jumalan tahto eikä Jumalan johdatusta. Arkielämän keskellä, monissa elämän eri vaiheissa, olemme ehkä usein epätietoisia siitä, mikä ko. tilanteessa on Jumalan tahto ja johdatus. Joskus se on meiltä salattu mutta silloinkin saamme luottaa, että Jumala johtaa omiaan kun hänen tahdossaan tahdomme kulkea. Profeetta Jeremian kautta Jumala lupaa johdattaa niitä, jotka rukoilevat (Jer.31:9).
Isä meidän-rukouksen saatamme viikon aikana rukoilla montakin kertaa. Yksi rukouksen osio on Jumalan tahdon toteutuminen. Tähän rukoukseen sisältyy pyyntö, toive ja halu toteuttaa Jumalan tahtoa myös omalla kohdallaan. Näin se pitää sisällään myös johdatuksen pyynnön sillä ilman Jumalan johdatusta emme kykene täyttämään Jumalan tahtoa omassa elämässämme.
Jumalan lapsen elämässä on koettavissa selkeää johdatusta, joka ilmenee arkisessa elämässä ja kristillisessä palvelussa. Katsoessamme elämäämme taaksepäin voimme varmasti todistaa, että lukemattomin tavoin Jumalan hyvä johdatus on ollut elämässämme läsnä. Monet elämänvaiheet ja yksittäiset tapahtumat, hyvät ja pahat, suloiset ja kitkerät, ovat ilmiselvästi olleet Jumalan hyvää ja rakastavaa johdatusta. Milloin se on ollut ystävän sana, kokouksessa kuultu Raamatun jae, puhelinsoitto, kirje tai sähköpostiviesti, sattumalta tavattu vanha tuttava lähikaupassa, yllättävä kutsu uuteen työtehtävään tai ystävällinen kirje, jossa ilmoitetaan, ettei tavoittelemaasi työpaikkaa voida tarjota juuri sinulle tms. Tällaisia ilmiselviä ”johdatuksia” on jokaisen Jumalan lapsen elämässä lukematon määrä. Jumalan johdatus ei kuitenkaan ole rajattu vain hänen lapsiinsa vaan sitä tapahtuu kaikkialla maailmassa. Jumala johtaa ja johdattaa koko maailmaa hyvän tahtonsa mukaisesti ja yksittäisiä ihmisiä voidakseen vetää heitä ikuiseen yhteyteensä.
Tämä Jumalan työ on moninaista ja pitkäkestoista. Joskus ne ovat asioita, jotka heti miellyttävät meitä ja joskus asioita, joista emme ole aina niin iloisia, mutta elämänjuoksun aikana lopulta paljastuvatkin Jumalan johdatukseksi ja siunauksen kanavaksi. ”Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen”, vakuuttaa apostoli Paavali (Room.8:28).
Tärkeintä on muistaa ja ymmärtää, että Jumalan johdatuksen ensisijainen ja tärkein päämäärä on johdattaa ja pitää meidät Taivaan tiellä. Kaikki Jumalan lapsen elämässä palvelee ensisijaisesti tätä päämäärää ajatellen. Tämä on asia, josta Taivaassa veisaamme ylistys- ja kiitoslauluja iankaikkisesta iankaikkisuuteen.
Viides siunaus; rukous. Jumalan korvat ovat aina auki ja hänen vastaanottonsa aina avoin. On suuri etuoikeus, onni ja autuus, jos ymmärrämme tämän. Ei ole hetkeä eikä tilannetta, jolloin emme saisi kääntyä Jumalan puoleen. Aina ja kaikkialla meillä on tämä tuki ja turva. Jumalan lapsia on kautta aikojen kutsuttu monilla nimillä kuten ”tien kulkijat”, ”opetuslapset”, ”kristityt” tai ”pyhät”. Yksi kuvaavimpia nimityksiä varhaiskristillisyydessä oli ”Jumalan nimen avuksi huutajat”. Vaikka rukous on muutakin kuin Jumalan avuksi huutamista, kuten sydämen vuodattamista Jumalalle, Jumalalle kunnian antamista, kiitosta ja ylistystä, se on paljon ja usein juuri avuksi huutamista. Kun rukoilemme maamme, kansamme, kirkkomme, seurakuntamme, tai lähimmäistemme puolesta, mitä muuta se useimmiten on, kuin avuksi huutamista? Millainen lohdutus ja apu meillä rukouksessa onkaan. Jumalan lapsina saamme elää jokahetkisessä rukousyhteydessä taivaallisen Isämme kanssa.
”Riemuhuudot kajahtavat ympärilläni, kun sinä autat ja pelastat”, huudahtaa Daavid (j.7b). Kiitoslaulut Jumalan armosta, pelastuksesta ja voimasta alkavat jo täällä maan päällä. Puhtaana ne kaikuvat sitten kerran perillä. Vanhasa rukoilevaisvirressä sanotaan jotenkin tähän tapaan: ”Se elämä, se elämä, iankaikkinen elämä. Se alkaa täällä, jo maitten päällä, ja jatkuu iäti Taivaassa!” Pysähtykäämme siis hetkeksi mietiskelemään Jumalan rakkautta ja hyvyyttä ja niitä siunauksia, joista tässä käsittelemässämme psalmissa puhutaan. Ja liittyköön äänemme siihen kuoroon, joka jo täällä ajassa on alkanut veisata kiitosta ja ylistystä Jumalalle?
Lauri Lehtinen
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä