LUJA PÄÄTÖS

Mitä ihmiset tehköötkin, sinun huultesi sanassa minä pysyn ja kavahdan väkivaltaisen teitä
Ps.17:4/ Vt 33

Daavid oli ottanut elämänohjeekseen seurata kaikessa Jumalan  sanaa. Se oli hänen elämänsä ohje, normi ja mittatikku. Tekivätpä muut mitä tahansa, Daavid halusi seurata ja totella ainoastaan sitä, mitä Jumala oli sanassaan ilmoittanut. Siitä hän ei tinkinyt eikä tehnyt kompromisseja jumalattoman maailman kanssa. Hän ei tahtonut olla mukava, suvaitsevainen, kaikkia miellyttävä ja periaatteistaan helposti luopuva ”jees-mies”. Jos hän olisi toiminut näin, olisi hän saanut osakseen lyhytaikaista kansansuosioita, joka aikanaan oli hiipunut ja sammunut ja kääntynyt jopa häntä vastaan. Puhumattakaan siitä, miten hän olisi voinut toimia Jumalan valitsemana kuninkaana Israelin kansan hyväksi. Hänen olisi todennäköisesti käynyt kuten kävi hänen edeltäjälleen, kuningas Saulille, joka luopui Jumalasta ja menetti aikanaan sekä valtakuntansa että ennenaikaisesti henkensä.

”Kuin liattu lähde ja pilattu kaivo on hurskas, joka taipuu jumalattoman edessä”, sanoo sananlasku (Snl. 25:26). Horjuminen Jumalan sanasta jumalattoman maailman edessä saastuttaa sydämen, vie elämästä raikkauden, puhtauden ja ilon. Hengellinen elämä on silloin voimatonta ja hedelmätöntä. Jos tällaista tapahtuu vanhurskaan elämässä, niin maailma kyllä iloitsee ja halveksivasti riemuitsee, mutta vanhurskaan sydän huokaa ja itkee.  Lääke tämänkaltaiseen lankeemukseen on parannuksen teko ja paluu puhtaaseen ja väärentämättömään Jumalan sanaan. Silloin lähde kirkastuu ja samean kaivon vesi puhdistuu. Pyhä Henki uudistaa ja antaa jälleen uuden voiman ja ilon.

Jatkuva periksi antaminen ja kompromissien tekeminen voi lopulta johtaa paatumukseen. Tällöin Jumalan sanalla ei ole enää ohjeellista merkitystä vaan sieltä otetaan vain se, mikä syntistä lihaa miellyttää. Tämä tapahtuu Jumalan sanoja vääristelemällä ja niitä uudelleen tulkitsemalla, jolloin saadaan miellyttäväksi se, mikä ei miellytä. Sellaisessa tilanteessa tuntuu, kuin suorastaan kilpailtaisiin kuka uskaltaa mennä lähemmäksi synnin syviä syövereitä. Tätä tehdään vapauden, suvaitsevaisuuden, nykyaikaisuuden ja jopa rakkauden nimissä. Kristityn vapaus ei ole kuitenkaan vapautta syntiin vaan vapautta synnistä.

Daavidin sanat innoittavat meitä toisenlaiseen elämään. Hän oli valmis kulkemaan vastavirtaan ja jopa kärsimään, jos tarve vaati, uskollisuudestaan Jumalan sanalle. Hän tahtoi pitää omatuntonsa ja elämänsä puhtaana ja olla suoraselkäisesti uskollinen Jumalalle. Hän eli elämäänsä Jumalan edessä, ei ihmisten edessä. Hän ei tahtonut horjua uskollisuudessaan eikä hetkellisen helpotuksen tai sumuna haihtuvan jumalattoman kansan suosion tähden myydä uskoaan ja omaatuntoansa. Sanoivatpa tai tekivätpä muut mitä hyvänsä Daavidin tie oli suora ja päämäärä selkeä.

Tunnemme hyvin myös kertomuksen Daavidin lankeemuksista. Näiden seurauksena saamme lukea maailmanhistorian syvällisimmän ja tunnetuimman katumuspsalmin (51). Suora tie oli muuttunut vääräksi ja hyvä aikomus toimia kaikessa Jumalan tahdon mukaan oli räikeästi epäonnistunut. Mutta tällöinkin Daavid osoittaa uskoaan kääntyessään katumuksessa, synnin tunnustuksessa ja parannuksessa Jumalan puoleen ja etsii lohtua ja turvaa Jumalan armon lupauksista. Tämä johti Daavidin takaisin elämän suoralle tielle.

Loppujen lopuksi on kyse siitä, ketä me tahdomme kuunnella ja kenen arvovallan alle tahdomme elämämme laskea. Jumalan sanassa pysyminen ei aina ole muotia ja suosittua. Monet ovat joutuneet maksamaan siitä kallistakin hintaa. Siitä huolimatta se on tie, joka elämään vie. Jumalan sana on iankaikkinen, pysyvä ja muuttumaton. Joka rakentaa elämänsä sen varaan, rakentaa iankaikkiselle ja horjumattomalle perustalle. Tehkööt siis ihmiset mitä tahansa, kristikansan todistus on: ”Me tahdomme pysyä Jumalan sanassa!”

Lauri Lehtinen