MIETTEITÄ EFESOLAISKIRJEESTÄ  13

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa

                                                                                               Ef.1:3, vuoden 1938 käännös

SIUNAUSTEN OMISTAJAT – KRISTUKSEEN JEESUKSEEN USKOVAT

Jumalan suuri armo ja rakkaus kohdistuu jokaiseen syntiseen ja syylliseen ihmiseen. Tästä ei ole yhtäkään poikkeusta. Tämä on koko Raamatun sanoma. Jokainen Jumalan luotu on Jumalan rakkauden kohde. Tämä ilmenee selkeästi sanomassa Jeesuksen ristinkuoleman merkityksestä. Jo heti Jeesuksen aloittaessa julkisen toimintansa hänen tulonsa valmistaja, Johannes Kastaja, julisti: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Jh.1:19). Yksi Jeesuksen tunnetuimmista ja rakastetuimmista lauseista alkaa sanoilla: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon…” (Jh.3:16) Ristillä Hän juuri ennen kuolemaansa lausui: ”Se on täytetty” (Jh.19:30).  Jumalan rakkaus kohdistuu epäilemättä koko maailmaan, kaikkiin Hänen kuvaksensa luomiinsa ihmisiin. Kaikille Hän tahtoo antaa ja jakaa siunauksensa.

Valitettavasti synnin ja syntisyytemme vuoksi tämä Jumalan armon ja rakkauden osallisuus ei ole automaatio. Niin kuin tämä käsittelemämmekin jae sen selvästi todistaa. Jumalan Kristuksessa valmistama ja evankeliumin julistamisen kautta tarjottava armo on kohdattavissa vain yhdessä ”paikassa” eli yhdessä persoonassa, Jeesuksessa.

Efesolaiskirje oli alun perin osoitettu Kristukseen Jeesukseen uskoville pyhille (Ef.1:1). Tämä kolmas jae puhuu ”meistä, joita on siunattu”. Uskon kautta Jeesukseen tulevat  nämä taivaalliset ja hengelliset siunaukset osaksemme. Tämä johtaakin meidät kysymään ennen kaikkea itseltämme: ”Olenko minä Kristukseen Jeesukseen uskova?” Se on totinen ja vakava kysymys. Sen tulisi johtaa meitä syvään itsetutkiskeluun.

Korinttilaisille kirjoittaessaan Paavali kehottaa: ”Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta” (2 Kor.13:5). Nyt liikumme herkällä alueella. Kukapa meistä suomalaisista alatien kristillisyyden kulkijoista voisi julistautua niin onnistuneeksi ja hyväksi kristityksi ja tosi uskovaiseksi, että voisi sanoa läpäisevänä puhtaasti tämän testin?

Lohdutukseksi tulee heti todeta, että uskossa ja sen koettelemisessa ei ole ensisijaisesti kysymys vaelluksemme onnistumisesta vaan sisäisestä sydämen asenteesta. Tunnenko itseni niin, että voin sanoa Jeesuksen asuvan sydämessäni, minussa? Jos Jeesus asuu minussa toki minä sen tiedän ja tunnen. Hänen vaikutuksensa on moninainen. Jos Jeesus asuu minussa, minulla on sisäinen halu seurata Häntä, uskoa Hänen sanaansa ja olla Hänelle kuuliainen. Jos Jeesus asuu minussa, Hänen seuransa on iloni ja lohdutukseni. Jos Jeesus asuu minussa, syvin ja hartain toivoni on kohdata Hänet kerran kasvoista kasvoihin. Jos Jeesus asuu minussa, odotan häntä takaisin saapuvaksi. Jos Jeesus asuu minussa, haluan elää ikuisesti taivaan valtakunnassa Hänen kansaan. Jos Jeesus asuu minussa, minulla on usein surua, murhetta, tuskastuttavaa epätoivoa kun en ole sellainen kuin Pyhä Kirja opettaa ja sisimmältäni haluaisin. Jos Jeesus asuu minussa, jokapäiväinen parannus ja katumus on yhtä luontaista kuin kiitos ja ylistyskin. Ja lopuksi vielä yksi kysymys, johon vastaaminen kertoo uskomme syvimmän todellisuuden: ”Voisinko kuvitella olevani hetkenkään, vähäisimmän aikajakson mitä ikinä voi kuvitella, vaikkapa sekunnin miljardisosan jaettua miljardilla miljardilla, olevani ilman Jeesusta? Voisinko antaa Jeesuksen sydämestäni ja elämästäni vain tuoksi ”lyhyeksi” hetkeksi? Voisinko kuvitella selviäväni ilman Jeesusta edes pienen tuokion?

Siellä missä usko Jeesukseen on syntynyt, ei ole kuin yksi vastaus: ”EN HETKEKSIKÄÄN!” Siellä, missä Jeesuksesta ei luovuta, siellä kestetään myös kaikki koetukset. Onhan sinulla rakas lukijani tällainen usko ja Jeesus sydämessäsi?

Pelastuksemme ja pelastusvarmuutemme ei riipu omista hyvistä teoistamme tai kristillisyytemme hyvästä laadusta. Se on täysin riippuvainen Jumalan armosta ja lepää Jeesuksen täytetyn työn varassa. Uskovainen todistaakin kohdanneensa Jumalan ansiottoman armon omalla kohdallaan. Häntä on siunattu nimenomaan, juuri, vain ja ainoastaan Kristuksessa. Siksi hän voi rohkeasti tunnustaaja tiedostaa olevansa Jumalan lapseudesta osallinen ja lukea itsensä niiden Kristukseen Jeesukseen uskovien joukkoon, joita on siunattu kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa!

Siis: Jos sinulla on Jeesus, ovat kaikki nämä Efesolaiskirjeessä mainitut siunaukset myös sinun!

                                                                                      Lauri Lehtinen