HERRAAN MINÄ TURVAAN

Herra, sinuun minä turvaan. Älä milloinkaan hylkää minua. Sinä olet vanhurskas. Pelasta minut! (Ps.31:2)

Paastonaikamme alkoi dramaattisesti. Euroopassa vallitsee sota ja pahuuden naamio on paljastunut. Onkohan niin, että Kaikkivaltias Jumalamme on kutsumassa meitä jokaista todelliseen rukoukseen, nöyrtymiseen, parannukseen ja paastoon niin itsemme, maamme kuin kaikkien kansojen ja nyt eritoten Ukrainan puolesta.

Tämä Psalmi on alkaneella paastonajalla monin tavoin ajankohtainen. Maailmanlaajuisesti se on noussut esille ukrainalaisten kristittyjen toimesta ja levinnyt kaikkialle maailmaan. Ukrainan kristityt kokoontuvat joka päivä Ukrainan aikaan klo 17, meidän aikaamme klo 18, lukemaan tämän Psalmin ja rukoilemaan maansa puolesta. Kaikkialla maailmassa kristityt ovat liittyneet tähän rukousrintamaan tuolla kellon lyömällä. Näin yhdeltä osin voimme tälläkin tavoin päivittäin klo 18 liittyä maailmanlaajuiseen rukousrintamaan ja kääntyä Hänen puoleensa, jolta ainoa todellinen apu tulee. Tämä on myös käsittelemämme Psalmin teema: Jos Jumala ei auta, kukaan ei auta. Ukraina tarvitsee rukouksiamme ja tukeamme. Eurooppa tarvitsee sitä. Koko maailma tarvitsee tätä.

Paastonaika kutsuu meitä itse kutakin käymään avoimesti, nöyrästi ja rehellisesti Jumalan kasvojen eteen. Daavid opettaa meille tätä. Ahdistuksessaan ja hädässään hän kääntyy Jumalan puoleen: Herra, sinuun minä turvaan…Pelasta minut. Ole minulle kallio, jonka suojiin saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat”. Samalla hän tunnustaa Jumalan voiman ja Jumalan hyvyyden; Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani. Sinä johdatat ja ohjaat minua, sillä sinä olet minun Jumalani.

Kaikki tunteiden kirjot tulevat esiin tässä Psalmissa. On hätää ja pelkoa, vaivaa ja valitusta, epätoivoa ja sydäntä särkevää parkua Jumalan puoleen. Samalla siinä on syvää uskonoppia Jumalan kaikkivaltiudesta, armosta ja hyvyydestä. Psalmimme runoilija panee kaiken toivonsa ja luottamuksensa siihen, että Jumala on todella sellainen, kuin Hän on itsensä ilmoittanut. Samalla hän rukoilee, pyytää, toivoo ja anoo, että hän itse voisi ja osaisi oikein luottaa ja turvata Jumalaan. Selkeä ymmärrys ja tieto Jumalasta ja sydämen usko Jumalaan käyvät Daavidin sisimmässä kovaa taistelua. Kaikessa epävarmuudessaan ja heikkoudessaan hän kuitenkin tarttuu lujasti kiinni Jumalan lupauksiin ja Jumalan olemukseen. Jättämällä elämänsä Jumalan käsiin hän tietää olevansa paremmassa turvassa: ”Sinun käsiisi minä uskon henkeni…Sinun kädessäsi ovat elämäni päivät.

Kääntymällä Jumalan puoleen astumme pyhälle maaperälle. Se tarkoittaa aina myös sitä, että Jumalan pyhyyden valon täytyy saada lävistää meidät. Jumalan edessä joudumme olemaan ja saamme olla sellaisia, kuin todella olemme. Suostumalla tulemaan tämän valon piiriin suostumme silloin myös siihen, että se, mikä meidän elämässämme tarvitsee korjausta, puhdistumista ja uudistumista, tulee käsiteltäväksi. Tämä voi joskus tehdä todella kipeää ja voi olla pelottavaa. Mutta tämä on ainoa tie todelliseen parantumiseen ja vapautumiseen. Jumalan pyhyys on pelottavaa mutta se on samalla myös puhdistavaa ja parantavaa. Johtakoon nyt alkanut paastonaika meitä kääntymään kaikessa avuntarpeessamme Jumalan puoleen ja johtakoon se samalla meitä olemaan rehellisiä Jumalamme edessä ja suostumaan siihen, että rakastava Jumalamme saa samalla tehdä parantavaa työtään myös meidän haavoittuneessa sydämessämme.

Lauri Lehtinen