Uusi armon vuosi

Herra, sinuun minä turvaan
Ps.31:1

Sinun kädessäsi ovat elämäni päivät
Ps.31:16

Aloittaessamme uutta armon vuotta 2021 kukaan meistä ei tiedä kuinka se päättyy. Emme hallitse oman elämämme tapahtumia kovinkaan vankasti. Emme voi olla varmoja, etteikö tulevan vuoden aikana meille tapahtuisi jotakin sellaista, jota emme tahtoisi elämässämme kohdata. Kukaan ei voi tietää, kenen nimi tulevan pyhäinpäivänä kirkon alttarilta luetaan pois menon johdosta. Kaikkia koskettavat maailman tapahtumat; riehuva pandemia, kansojen eripuraisuus yms. eivät ole vallassamme. Mutta Jumalan hallinnassa ne ovat. Kaikkivaltias Jumalamme on kaikissa olosuhteissa voimallinen suojelemaan, varjelemaan, auttamaan ja siunaamaan jokaista, joka Häneen turvaa.

On hyvä muistuttaa itselleen, että tänäkin alkaneena vuonna Jumalalla on tilanne hallussaan. Mitään ei täällä maailmassa tapahdu Jumalan sitä tietämättä ja oman salatun viisautensa mukaan sitä sallimatta. Tämä on totta maailman tapahtumissa ja jokaisen yksityisen ihmisen kohdalla ja aivan erityisesti Jumalan lapsen kohdalla. Siksi psalmimme sanat sekä lohduttavat että rohkaisevat meitä. 

Olipa tilanteemme mikä hyvänsä on Jumalan lapsella aina yksi tie avoinna. Se on tie Jumalan luo ja Jumalan eteen. ”Herra, sinuun minä turvaan!” sanoo ja todistaa Herran oma. Hän tiedostaa, että Jumalan kädessä ovat hänen elämänsä kaikki päivät. Tämän tiedostaminen on meidän suuri lohdutuksemme erityisesti niinä aikoina kun suru, murhe ja ahdistus ravistelee  elämämme rakenteita ja koettelee sen perustuksia.

On suuri asia, jos olemme oppineet ottamaan kiitollisuudella vastaan Jumalan antamat hyvät asiat ja nöyryydellä suostumaan niihin, jotka eivät tunnu niinkään hyviltä. Kysymyshän on loppujen lopuksi vain siitä, kenen varassa elämämme riippuu ja kenen varaan se on rakennettu. Siunattu varmuus on siinä, että niin hyvinä kuin huonoina päivinä voimme tunnustaa elämme ja elinpäiviemme olevan Jumalan käsissä. 

Joku on joskus todennut, että kristityllä parhaat päivät ovat aina edessäpäin. Tässä on osuttu naulan kantaan. Kristityn elämää kuvataan matkana, jolla on selvä määränpää. Kristityn matka on vaellusta turmeluksen kaupungista taivaan maahan John Bunyanin sanoja lainatakseni. Näin ollen parhain on vielä edessäpäin. Emme ole vielä kotona perillä. Niinpä kaikki, mitä meille tapahtuu, tapahtuu tästä päämäärästä käsin ja tämän päämäärän saavuttamiseksi. Jumala kantaa meitä käsillään läpi tämän maailman omaan kotiinsa. ”Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on oman suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen”, muistuttaa Paavali (Rm.8:28). 

Kristityn toivo on siis aina edessäpäin ja sen toivon täyttymystä Jumalan kansa odottaa. Tämä toivo keskittyy jokaisessa kristityssä sukupolvessa Herramme takaisin tulemiseen. Niin kuin juutalaiset ovat tuhansien vuosien aikana kiteyttäneet toivonsa sanoihin ”ensi vuonna Jerusalemissa” niin kristityt kiteyttävät sen sanoihin ”jospa Herra tulisi jo tänä vuonna.” Onko se tänä vuonna, sitä emme tiedä, mutta se on toivomme. Tai onko tämä vuosi se, jolloin Herra kutsuu meidät kotiin, emme tiedä, mutta jos ja kun elämämme päivät ovat Hänen kädessään, voimme turvallisesti jättää kaiken hänen käsiinsä.

Liki viitisen kymmentä vuotta sitten Vammalan seudulla ja koko Satakunnassa oli voimakasta hengellistä liikehdintää nuorison keskuudessa. Silloin tuli paljon nuoria ns. uskoon. Itse sain olla yksi siitä joukosta. Muistan erään uuden vuoden ajan tilaisuuden, jolloin Vammalan nuorille oli lähetetty kirje jostakin pohjois-satakunnassa kokoontuvasta nuorten ryhmästä. Tuosta kirjeestä huokui nuorten palava innostus ja Jeesuksen tulemuksen odotus ja se keskittyi paljon siihen, että jospa silloin alkanut vuosi olisikin vuosi, jolloin Jesus tulee. Silloin pitäisi olla valmis! Nyt on toivomme täyttymys liki 50 vuotta lähempänä. Ja tuon ajan kokeneet voivat muistuttaa itseään siitä, että elämämme päivätkin ovat viitisen kymmentä vuotta lähempänä päättymistään. Kuinka hyvä ja lohduttavaa onkaan siis, jos päivämme ovat Herran käsissä ja turvamme hänessä.

Paavali antaa matkaevästä: ”Veljet, en katso vielä päässeeni siihen asti. Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Jeesuksen Kristuksen omat” (Fil.3:13-14). Näin saamme unohtaa menneet ja kurottautua eteenpäin. Paavali ei tarkoita, että menneellä ei olisi mitään väliä vaan sitä, että kaiken menneen saa antaa Jumalan käsiin ja Kristuksen puhdistavan sovintoveren alle. Armon ja anteeksiantamuksen ihme vapauttaa menneestä, jotta voi armahdettuna ja uudistuneena tehdä matkaa ilman menneisyyden syyttävää ja hidastavaa painolastia. Mutta ei vain menneistä synneistä ja lankeemuksista, erehdyksistä ja tappioista tule vapautua, vaan myös ns. hyvistä asioista yhtä lailla. Emme saa tuudittautua hyvään ja helppoon emmekä edes kristityn elämämme voittoihin ja saamiimme siunauksiin. Emme siis voi rakentaa uskon elämäämme ja taivaaseen juoksuamme millään muotoa itsemme varaan ts. emme saa ajatella, että olen liian suuri syntinen päästäkseni taivaaseen emmekä, että olen niin hyvä ja jalo, että minä varmasti pääsen taivaaseen. Taivaaseen matkan salaisuus on olla uskon kautta Jumalan lapsi ja Kristuksen oma. Suunta ja kohde on selvä; taivaan koti.

Niinpä näin uuden vuoden alkupäivinä saamme jättää sekä menneisyytemme, nykyisyytemme että tulevaisuutemme Herran käsiin ja turvata yksin häneen.
                                  
Siunattua alkanutta uutta vuotta
Lauri Lehtinen