MIETTEITÄ EFESOLAISKIRJEESTÄ
Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden Ef.1:7
LUNASTUS
Seuraava Jumalan armon rikkauden jalokivi, jonka Paavali nostaa esiin ihmeteltäväksemme, on lunastus. Lunastus pitää sisällään monia ulottuvuuksia. Niin kuin jalokivi heijastaa valoa eri tavoin kaikissa spektrin väreissä, niin lunastuskin pitää sisällään eri vivahteita. Se tarkoittaa vapautusta kuten esim. Israelin kansan vapauttamista Egyptin orjuudesta tai Babylonian pakkosiirtolaisuudesta. Israelia kutsutaankin lunastetuksi kansaksi. Velkaantunut maanomistaja saattoi lunastaa omaisuutensa takaisin. Yhtä lailla velallinen voitiin ostaa vapaaksi ts. lunastaa. Orjamarkkinoilta oli mahdollisuus ostaa orja, jonka sitten saattoi vapauttaa, jos vain hyvää tahtoa ja armeliaisuutta oli riittävästi. Kuolemaantuomittukin voitiin lunastaa vapaaksi. Lunastuksessa on mukana joko ulkopuolinen voima kuten esim. Israelin kansan vapautus Egyptin orjuudesta (Jumalan voima) tai toisen maksama hinta jonkun puolesta (Kristuksen veri).
Raamatun kiistaton opetus ihmisen tilasta Jumalan edessä on, että langennut ihminen on syntinen ja siksi syyllinen ja tuomittu Jumalan edessä ts. Jumalalle velallinen. Hän on myös synnin, kuoleman ja sielunvihollisen orja ts. vapautusta tarvitseva. Syyllisenä ei meillä ole mitään, millä lunastaa itsemme ja syntiin ja sieluviholliseen sidottuina meillä ei voimaa voittaa orjuuttajiamme eikä näin vapauttaa itseämme. Itsemme varassa olemme täysin kykenemättömät vapautuaksemme Jumalan edessä syyllisyydestämme ja siitä seuraavasta tuomiosta. Emme myöskään kykene itse mitenkään särkemään niitä kahleita, joihin synti meidät on sitonut. Tuomittuina ja orjuutettuina olemme täysin voimattomat ja kykenemättömät pelastamaan itse itsemme. Tämä on se inhimilliselle luonnolle sopimaton oppi ihmisen turmeltuneesta tilasta, jonka kyllä monet tahtovat kiistää ja siksi muuntaa sen ihmisystävällisemmäksi ja nykyajan ihmiselle sopivammaksi. Tämän surullisen ja kauhistuttavan tosiasian tunnustaminen on kuitenkin parantumisen, eheytyksen, uudistuksen ja pelastuksen alku.
Tämä oppi olisikin lohduton ja johtaisi meidät epätoivoon, ellei Jumala, joka paljastaa alastoman totuuden meistä samaan hengenvetoon, kertoisi totuuden itsestään Jumalana, joka armossaan ja rakkaudessaan on lunastava ja vapauttava Jumala. Armon jalokivi loistaa kaikkein kirkkaimmin jumalallista valoaan sanoissa: ”Kristuksen veressä meillä on lunastus!”
Jumalan armon kirkkaus näkyy siinä, että Hän samalla kertaa sekä lunastushinnan vastaanottaja että sen maksaja. Olemmehan jo puhuneet Jumalan iankaikkisuudessa tehdystä armopäätöksestä ja – valinnasta, jonka mukaan kolmiyhteisen Jumalan toinen persoona, Poika ihmisen sijaisena ja ihmisen edustajana, maksaa ja sovittaa ihmisen velan ja syyn. Jumala siis sovittaa ja lunastaa velalliset ja orjuutetut ihmiset itsessään. Kolmiyhteinen Jumala on se ulkopuolinen tekijä, voima ja maksumies, joka meidät lunastaa ja vapauttaa.
Jumalan ehdoton pyhyys vaatii syntisen tuomitsemista. Jumalan ehdoton rakkaus puolestaan kaipaa syntistä yhteyteensä. Onkin sanottu, ”että Jumalassa on ikään kuin ristiriita (tämä on inhimillistä puhetta) sillä synti ei ole Jumalan kätten työtä mutta syntinen on. Jumala rakastaa oman kättensä työtä yhtä paljon kuin Hän vihaa syntiä.” Ratkaisu on Jumalan Pojan sijaisuhri Golgatan keskimmäisellä ristillä. Siinä synti, jota Jumala vihaa, tuomitaan ja Jumalan kätten työ, jota Jumala rakastaa, lunastetaan.
Huomatkaamme tässä yhteydessä, että syntisen ihmisen velallisuus ja syyllisyys on nimenomaan velallisuutta ja syyllisyyttä Jumalan edessä. Laki vaatii ehdotonta tuomiota, iankaikkista kuolemantuomiota majesteettirikoksesta. Velka ja lunastushinta tulee maksaa yksin Jumalalle. Mitään maksua ei makseta sielunviholliselle. Jeesuksen veri, joka on vanhan liiton eläinuhrien esikuvien täyttymys, oli todiste Jumalan edessä annetusta riittävästä uhrista eli täydestä lunastushinnasta. Viaton oli maksanut velallisen edestä ja syytön kantanut syyllisen täyden tuomion. Orjuutettu Israel vapautettiin Jumalan voimalla. Jumala ei maksanut mitään eikä ollut velkaa mitään Egyptin Faraolle, joka on myös saatanan vertauskuva. Pyhän Hengen voima on tänäänkin se voima, jolla syntiin sidotut sielunvihollisen orjat vapautetaan Jumalan lasten vapauteen.
Näin meidän lunastuksemme on tapahtunut yksin Jumalan iankaikkisen armopäätöksen mukaan. Jumalan Poika Jeesus toteutti sen ottaessaan Golgatan ristillä harteilleen ihmiskunnan synnin ja kohdatessaan Jumalan tuomion syntisten edustajana ja syntisten edestä. Nyt Pyhä Henki soveltaa ja kirkastaa tätä totuutta julistetut evankeliumin kautta. Edes suurimpina syntisinä emme ole vastuussa emmekä velalliset Jumalan vastustajalle vaan Jumalalle. Ihmeellistä rakkautta ja yli ymmärryksen käsittävää armoa onkin juuri se, että Jumala todella sovitti itsessään syntimme ja lunasti meidät maksamalla itse velkamme itselleen. Jumala siis osti Kristuksen verellä meidät vapaaksi oikeutetusta tuomiostamme ja vieraan vallan alaisesta orjuudestamme.
1800-luvun kuuluisan evankelista D.L.Moodyn luo tuli kerran hätääntynyt nuori mies, joka kysyi. ”Mitä minun tulee tehdä pelastuakseni?” Moody vastasi, ettei nuori mies voi tehdä enää mitään. ”Mitä, onko jo liian myöhäistä?” kuului tuskainen huuto. ”On”, vastasi evankelista ja jatkoi lohduttavalla sanalla: ”Kaikki on jo tehty. Kristus on kuollut Golgatan ristillä. Et voi tehdä enää mitään. Kristus on jo tehnyt puolestasi kaiken!”
Kaikki on siis jo tehty. Voimme vain tai paremmin sanottuna, saamme vain ottaa vastaan meille tarjotun armon, lunastuksen, joka on hankittu Kristuksen kalliilla verellä. Mitään hintaa ei meidän tarvitse enää maksaa. Meidän ei tarvitse osoittautua armon ja anteeksiantamuksen arvoisiksi. Meidän ei tarvitse ponnistella ”taivaan tikapuita” pitkin yhä ylemmäksi ja ylemmäksi vain havaitaksemme, että ne jatkuvat aina yhtä pykälää korkeammalle kuin olemme päässeet. Meidän ei tarvitse näytellä Jumalan edessä yhtään mitään. Ainoa, mitä voimme tehdä, on tunnustaa Jumalan puhuvan totta kun hän puhuu meistä, ja tunnustaa (= uskoa) Jumalan puhuvan totta, että Kristuksen veressä meillä on lunastus! Toisin sanoen, uskoa Jeesukseen ja antaa Hänen vapauttaa, uudistaa ja puhdistaa meidät Henkensä voimalla.
Kristuksen veressä on lunastuksemme synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Uskoessamme Herraan Jeesukseen olemme jo lunastetut Jumalan omiksi ja kuitenkaan emme vielä ole täysin synnittömät Perkelekin saa meitä vaivata ja kiusata ja vielä olemme kuolevaisia. Kristuksessa lunastettuina olemme kuitenkin Hänen voimansa alla ja odotamme lopullista lunastusta, perille pääsyä. Toteamme jälleen tämän Jumalan lapsen elämässä olevan jännitteen; jo nyt ja ei vielä. Odotamme saavamme kokonaan sen, minkä jo nyt omistamme. Sen odotuksen ja toivon täyttymys on varma.
Lohduttakoon ja auttakoon meitä tässä jokapäiväisessä uskon kilvoituksessamme kiusattujen ja vaivattujen sielunhoitajan Paavo Ruotsalaisen, ”Ukko-Paavon” kehotus: ”Opi pyhänä ja pahana, suruttomana ja heränneenä, katuvaisena ja katumattomana katsomaan kaikkivoipaan Kristukseen ja sovita itsesi Kristuksen eteen, tykö ja viereen, kunnes tunnet elämän Hänestä lähtevän.”
Se, joka on kokenut tämän lunastuksen, vapautuksen ja pelastuksen omalla kohdallaan, yhtynee koko sydämestään psalmiin, joka kuvaa tätä sykähdyttävää tapahtumaa armonkerjäläisen elämässä.
”Hartaasti minä odotin Herraa,
ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli huutoni.
Hän veti minut ylös syvästä kuopasta, upottavasta liejusta.
Hän nosti minut kalliolle, antoi lujan pohjan askelteni alle.
Hän antoi suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi”
Ps.42:2-4
Tuo uusi kiitosvirsi, jota lunastettuina laulamme, voisi olla vaikkapa tämä:
Maksettu on, velkani mun.
Ylistys olkoon ristiinnaulitun!
Lauri Lehtinen