SINUN KUNINKAASI TULEE Ps. 24:7-10

Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa ikiaikaiset ovat! Kirkkauden kuningas tulee.

Kuka on kirkkauden kuningas?

Hän on Herra, väkevä ja voimallinen. Hän on Herra, voiton sankari.

Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee.

Kuka on kirkkauden kuningas?

Kirkkauden kuningas on Herra Sebaot!                 
 

Tämä Daavidin psalmi on ns. messiaaninen psalmi. Tämän tunnustavat sekä juutalaiset että kristityt. Juutalaisuudessa sanotaan: ”Messias tulee!”. Kristityt sanovat: ”Messias on jo tullut ja tulee vielä toisenkin kerran!” Kristityille Jeesus on tuo Kuningas, josta Daavid laulaa.

Juutalaisuudessa tämä psalmi on ollut liturgisessa viikkopalveluksessa sapatinjälkeisen päivän (eli meidän sunnuntaimme) psalmilaulu. Se ilmentää juutalaisuuden ikiaikaista Messias-kaipuuta ja odotusta. Kristityille se kuvaa Herramme ja Vapahtajamme toista tulemusta kunniassa ja kirkkaudessa, eli liki kaksivuosituhantista odotusta ja toivoa Jeesuksen paluusta. Sitä odotusta ja kaipuuta ilmentävät adventtiajan tekstit ja symbolit.

Kirkkovuoden ensimmäisen adventin aiheena on ”kuninkaasi tulee nöyränä” ja toisen adventin aiheena ”kuninkaasi tulee kunniassa”, kolmannen ”tehkää tie kuninkaalle” ja neljäs ”Herran syntymä on lähellä”.  Tässä psalmissa Daavid näkee profeetallisesti sekä Herran ensimmäisen tulemuksen alennustilassa ja Hänen toisen tulemuksensa kunniassa ja kirkkaudessa.

Tämän psalmin profetia ja lupaus toteutuivat ensiksikin n. v. 30, pääsiäisviikon ensimmäisenä päivänä eli meidän palmusunnuntainamme. Silloinhan Jeesus ratsasti aasin selässä Jerusalemin porteista kansan hurratessa ja huutaessa: Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa! (Mt.21:9).

Israelin oikea ja todellinen Herra, Jumala ja Kuningas saapui riemusaatossa ikuiseen kaupunkiin. Kysymys kuuluikin, oliko kaupunki sittenkään valmis  ja halukas avaamaan porttinsa ja ottamaan hänen vastaan? Alku ainakin näytti hyvältä. Varmaankin monet tuosta hurraavasta ja iloisesta väkijoukosta muistivat myös Sakarjan ennustuksen: ”Iloitse tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa” (Sak.9:9).  Tätä iloa ja riemua kesti vain muutaman päivän.  Perjantaiaamuna hoosianna-huudot vaihtuivat huutoon: ”Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!” Toteutui Jeesuksen valitus Jerusalemin paatumuksesta: ”Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette ole tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asuinsijaa vaille. Sillä minä sanon teille, että te ette minua tästedes näe ennen kuin sanotte: ´Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!`” (Mt.23:37-39). Olkaamme näiden sanojen edessä nöyrällä ja aralla mielellä. Rukoilkaamme ja valvokaamme, ettei Jeesus joutuisi sanomaan näitä sanoja meistä tai meidän seurakunnastamme, kaupungistamme tai maastamme. On siunattu asia jos ja kun saamme jo nyt sanoa: ”Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä!”

Israelin kuningas kuoli kansansa hylkäämänä pakanoiden kätten kautta. Mutta juuri siinä Jumala käänsi tämän suurimman ihmiskunnan pahuuden teon ihmiskunnan suurimmaksi siunaukseksi. Ristillä riippuva ja siinä kuoleva Jumalan Poika otti kantaakseen maailman synnin ja sovitti niin juutalaiset kuin pakanatkin ts. koko ihmiskunnan, Jumalan kanssa. Kirkkauden Herran tuli kulkea tämä alennuksen ja häpeän tie meidän tähtemme ja meidän edestämme.

Tämä psalmi katsoo myös Herran voitokkaaseen ylösnousemiseen, taivaaseen astumiseen ja hänen toiseen tulemiseensa. Jerusalem oli Jumalan valitsema kaupunki, jonka tuli heijastaa taivaallista, ylhäällä olevaa Jerusalemia.  Jerusalemin temppeli oli Jumalan asuinpaikka. Jeesuksen taivaaseen astumisesta kertoo heprealaiskirje: ”Kristus ei mennytkään ihmiskäsin tehtyyn pyhäkköön, joka on vain todellisen pyhäkön kuva, vaan itse taivaaseen ollakseen nyt Jumalan edessä puhumassa meidän puolestamme” (Hepr.9:24). Voimme kuvitella todellisen, ikuisen ylhäällä olevan kaupungin, avaavan porttinsa ja ovensa vastaanottamaan ylösnoussutta Jeesusta kaikessa kunniassaan ja kirkkaudessaan ja asettuvan Isän, kaikkivaltiaan, oikealle puolelle. Taivaassa on varmasti tuolloin ollut yli ymmärryksen käyvä kiitos, ylistys ja palvonta.

Edellä lainattu Sakarjan näky ei lopu Messiaan ensimmäiseen tulemiseen. Se jatkuu kuvauksella Jeesuksen toisesta tulemuksesta: ”Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki. Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti” (Sak.9:10). ”Kirkkauden kuningas tulee”, laulaa psalmistamme. Kuninkaamme tulee siis vielä toisen kerran. Silloin hän ilmestyy kaikessa kunniassaan ja kirkkaudessaan, kuningastenkuninkaana ja herrain Herrana. Tuolloin kaikkien silmät saavat nähdä hänet. Palmusunnuntaina Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin. Toisessa tulemuksessaankin Hän ilmestyy öljymäelle ja käy sisään Jerusalemin porteista ja perustaa rauhan valtakunnan. Kun Hän rauhanruhtinaana ensimmäisessä kuninkaallisessa kulkueessaan astui Jerusalemin porteista, oli se rauhanvaltakunnan perustaminen Jumalan ja ihmisten välillä. Toinen kuninkaallinen kulkue on täynnä hänen kunniaansa ja kirkkauttaan ja johtaa myös maan päälliseen rauhanvaltakuntaan. 

Raamattu antaa ymmärtää, että tuolloin Jerusalem on valmis vastaanottamaan kuninkaansa. Ajat ovat silloin ahdistuksen täyteiset ja Israel vihollisen piirittämänä ja perikadon partaana. Silloin heidän silmänsä avautuvat ja näkevät sen, minkä me Jumalan armosta olemme saaneet nähdä, eli sen, että Jeesus on Messias, tuhansia vuosia odotettu Israelin Pelastaja, Kuningas ja Vapahtaja. Nyt hekin kääntyvät Jeesuksen puoleen ja Israel pelastuu. Tuolloin Psalmien ja profeettojen ennustukset ja lupaukset täyttyvät ja Herran kansa kootaan Jeesusta vastaan. Silloin saamme aina olla Herran kanssa (ks. 1 Tess.4-15-20).

Entä nyt? Jeesus on jo kerran tullut ja on vielä kerran tuleva. Me olemme tässä välimaastossa. Nyt Jeesus tulee sydämeemme. Olemmeko valmiit avaamaan oman sydämemme ovet ja salvat hänen astua sisälle. Hän tulee nyt Vapahtaja, joka on maksanut velkamme ja sovittanut syntimme. Me kiitämme ja rakastamme häntä! Hän tulee nyt myös Herrana, jota me palvelemme, seuraamme, tottelemme, kunnioitamme ja ylistämme! Jos Hän on nyt sydämessämme, odotamme riemulla Hänen paluutaan; Aamen, tule Herra Jeesus!

                      Käy, Herra Jeesus luokseni,

                      tee sydämeeni majasi.

                      Se täytä, Jeesus, armolla

                      ja asu aina minussa.

                      Taivaaseen minut johdata,

                      luonasi anna riemuita.

                      Jo kohta Herra saapuukin.

                      Niin, aamen, Jeesus rakkahin.   (VK 2:5)

 

Lauri Lehtinen