HERRAN IHMEELLINEN HYVYYS

Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun saakka Ps. 23:6

Nämä sanat ovat sekä yhteenveto että loppupäätelmä kaikesta edellä sanotusta, jossa runoilijamme kuvasi kuinka turvallista ja suorastaan autuasta on ollut olla Hyvän Paimenen johdossa. Nyt hän julistaa rohkeasti ja sydän täynnä uskoa, luottamusta ja varmuutta, että niin on jatkossakin oleva. Mitä on siis edessäpäin odotettavissa? Siellä on odotettavissa vain Herran sulaa hyvyyttä ja rakkautta, suurta armoa ja laupeutta.

Elämän rikkinäisyyden, syntisyyden, heikkouden ja keskeneräisyyden vuoksi tämä totuus saattaa usein hämärtyä tai suorastaan unohtua. Pahuuden ja kärsimyksen keskellä on joskus vaikea uskoa ja luottaa Jumalan kaikkivaltiuteen, hyvyyteen, armoon ja rakkauteen. ”Missä on Jumala silloin kun koskee ja pahoja asioita tapahtuu?”, on yleinen kysymys. Inhimillisesti tyydyttävää ja kaiken selittävää vastausta ei meillä ole. Kärsimyksen salaisuus on salatun ja kaikkivaltiaan Jumalan kädessä. Raamatun lehdiltä löydämme kuitenkin lohdutuksen ja vakuutuksen ja sitä lupaavat tämänkertaisen tekstimme sanakin, että sittenkin kaikkivaltiaan Jumalan ja Vapahtajamme Herran Jeesuksen armo ja rakkaus ovat läsnä syvimmänkin pimeyden keskellä. Herran hyvyys ja rakkaus ei väisty ympäriltämme milloinkaan eikä missään tilanteessa. Niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä on Herra luvannut olla kanssamme ja ympäröidä meidät hyvyydellään ja rakkaudellaan.

Käsittelemämme psalmin ohella yksi rakkaimmista ja tunnetuimmista psalmeista on varmastikin Psalmi 103, joka Raamatussamme kantaa otsikkoa ”Herran armo on suuri.” Tämä Davidin psalmi alkaa kehotuksella ylistää Herraa ja kuvaa kaikkia niitä Jumalan armotekoja, joita hän on tehnyt ja tekee. Näitä ovat syntien anteeksi antaminen, moninaisten sairauksien parantaminen, kuoleman valtojen otteesta vapauttaminen, elämän uudistuminen ja virvoittuminen ja erityisesti Jumalan armon ja rakkauden täyteinen elämä. Huomatkaamme erityisesti seuraava. Samalla kun Daavid ylistää Herraa tämän hyvyydestä hän muistuttaa painokkaasti, ettemme unohtaisi, mitä hyvää Herra on meille tehnyt ja tekee. Niin monet asiat saattavat useinkin johtaa meidät unohtamaan juuri tämän. Sielunvihollinen käyttää usein hyväkseen ”pahoja päiviämme” tehdäkseen Jumalan läsnäolon, hyvyyden ja rakkauden kyseenalaiseksi.  Älkäämme siis kuunnelko omaa lihallista sydäntämme, maailman suurta huutoa ja sielunvihollisen ovelaa kuiskutusta. Luottakaamme sen sijaan Paimenen ääneen, joka lupaa kaikkiin elämänne päiviin Herran hyvyyttä ja rakkautta.

Kun Jumalan lapsi katsoo elämäänsä taaksepäin ja todistaa siitä, millaista on ollut Hyvän Paimenen laumassa kulkeminen, hänen todistuksensa sisältö on Jumalan rakkaus, hyvyys ja uskollisuus. En ole kuullut vielä kertaakaan Herran oman todistavan jotakin sellaista, että Jumala olisi kohdellut häntä väärin tai että Jumala olisi jotakin hänelle velkaa. Toki useammatkin ovat todistaneet siitä, että heillä on ollut elämänsä synkkinä ja pimeinä hetkinä sellaisia ajatuksia ja että heillä on ollut suuri vaara ja houkutus katkeroitua ja hylätä uskon tie. Kuitenkin heidän todistuksensa on lopultakin siinä, että siitenkin Herran armo, hyvyys, rakkaus ja rakkaus on heitä ympäröinyt, heitä auttanut ja lohduttanut.  Siitä he ovat todistaneet ja siitä he ovat kiittäneet. ”Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen”, vakuuttaa apostoli Paavali (Room.8:28).

Kuinka paljon olemmekaan saaneet elämässämme kokea Herran hyvyyttä. Kun oikein pysähdymme sitä miettimään, toteamme varmasti sangen pian, ettei laskutaitomme yllä niin pitkälle eikä ymmärryksemme niin korkealle kuin pitäisi. Niin monessa on Herra meitä varjellut, niin paljon meitä auttanut, niin usein meitä johdattanut, niin valtavasti meitä siunannut sekä ajallisesti että ennen kaikkea hengellisesti, niin runsaasti antanut hyviä lahjojaan, niin usein kuullut rukouksemme ja vastannut niihin yltäkylläisesti, niin usein ja niin paljon…(luetteloa voimme jatkaa itse kukin, ja jos sen teemme, siitä tullee sangen pitkä, eikös vain?). Kokemuksemme vahvistaa psalmistamme todistuksen; Jumalan hyvyys ja rakkaus on ympäröinyt minua kaikkina elämäni päivinä ja kaikkina tulevinakin päivinä, niin kauan kuin Herra elinpäiviä  antaa.

Daavid ei kuitenkaan pitäydy vain tähän elämään. Hänen lopullinen ilonsa ja päämääränsä on asua ja elää siellä, missä Herra asuu. Psalmimme kirjoittajan viimeiset sanat heijastavat juuri tätä näköalaa. Hän ei tahdo koskaan olla erossa Herrasta vaan asua, olla, levätä, tehdä sijansa pysyväksi sinne, missä Herra on. Herran huone kuvaa Jumalan asuinsijaa, Taivasta. Ilmestysmaja ja myöhemmin rakennettu mahtava Jerusalemin temppeli olivat symbolisia kuvia tästä Temppeli, Herran huone ja asuinsija maan päällä, kuvasi juuri Jumalan läsnäoloa. Olla Herran huoneessa oli yhtä kuin olla siellä, missä Herra asuu. Tämä on Jumalan lapsen kaipauksen kohde.

Juuri sinne Paimen on johtamassa laumaansa. Matka kulkee kohti Herran ikuisia huoneita, Jumalan kartanoon, Taivaan kirkkauteen. Kaikki täällä koettu hyvä on vain esimakua tulevasta. Lampaan todellinen koti on Herran huone.  Tällä kuvalla lopullisesta matkan päämäärästä Jeesuskin lohdutti viimeisessä puheessaan omiaan: ”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun isäni kodissa on monta huonetta – enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen” (Joh.14:1-3).


Lauri Lehtinen