MIETELMIÄ EFESOLAISKIRJEESTÄ   8

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa.

                                                                                                                                 Ef.1:3. 

SIUNAUSTEN LÄHDE - JUMALA

Paavali ylistää Jumalaa siunausten antajana. Millaisia nämä siunaukset ovat ja miten päästä niistä osalliseksi, sitä käymme nyt tutkiskelemaan hieman tarkemmin.

Tämä johtaa katseemme ja mielemme Jumalan iankaikkisiin armopäätöksiin. Ei näet ole itsestään selvää, että näitä moninaisia Jumalan hyviä siunauksia sataisi roppakaupalla syntisen ihmiskunnan laariin. Joskus on hyvä kysyä itseltään: ”Millä perusteella Jumalan täytyisi siunata minua, lähimmäistäni, kansaani tai maatani?” Tai jos Hän sen tekee, millä perusteella on päästy niistä siunauksista osallisiksi? Luonnollinen uskonnollisuus antaa vastaukseksi ostamisen tai ansion. Siunauksia saatetaan näet yrittää ostaa ajatuksella: ”Kun annan sinulle tämän tai vastaisuudessa teen tuon, niin…” Tai sitten vedotaan omaan yritteliäisyyteen, ansioon tai hurskauteen. Mutta heti, kun näemme Jumalan siinä valossa ja kirkkaudessa, jonka Hän on itse itsestään ilmoittanut, kaupankäyntimme tai ansiomme haihtuvat savuna ilmaan. Pyhän Jumalan edessä joudumme olemaan täysin omana itsenämme, paljastettuina ja avuttomina kerjäläisinä. Sellaisessa tilassa näemme ja koemme, että Jumalan siunaukset ovat armon ihme.

Raamatun selkeän opetuksen valossa näemme, että syntiinlankeemuksen seurauksena me kaikki olemme menettäneet häiriintymättömän yhteyden Luojaamme. Synnin vuoksi meistä tuli, ei suinkaan siunattuja, vaan kirottuja. Jumalan pelastushistoriallinen toiminta tähtää saattamaan synnin tähden tuomitut ja kirotut takaisin yhteyteensä. Jumala tahtoo jakaa siunauksiaan ja tehdä kaikista ihmisistä niistä osallisia. Jotta näin voisi tapahtua, tarvittiin ihmisluonnolle käsittämättömiä toimenpiteitä. Synti täytyi sovittaa ja siunausten este täytyi poistaa Tämä tapahtui Golgatan keskimmäisellä ristillä pääsiäisviikon perjantaina liki 2000 v. sitten.  Jo ennen ihmisen luomista Jumalalla oli ns. iankaikkinen armopäätös ja suunnitelma, miten langennut palautetaan hänen yhteyteensä.

Jumalan armo ja rakkaus näkyykin juuri siinä, että Hän ei jättänyt langennutta oman onnensa nojaan ja saamaan kerran ansaittu tuomio. Tuomio on näet ansaittu, armo on puolestaan ansaitsematon. ”Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala! Sinun siipiesi suojaan rientävät ihmislapset. Sinä ruokit heidät talosi runsain antimin ja annat heidän juoda ilosi virrasta. Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon”, kuvaa David Jumalan hyvyyttä ja armoa (Ps.36:8-10).

Siunaus tulee siis ylhäältä alas. Yhdelläkään filosofialla, uskonnolla, ideologialla, maailmankatsomuksella tai yksittäisellä ihmisellä ei ole sellaisia tikapuita, että niiden avulla voitaisiin ulottua Taivaaseen. Vasta kun Jumala itse avaa ”Taivaan ikkunat” voivat siunausten sateet langeta yllemme. Suuri ilo ja vapauttava riemu onkin juuri siinä, että Jumala ei näitä siunauksen sateita pidättele. Hän on armossaan ja rakkaudessaan suorastaan tuhlaileva. Hänen luomansa aurinko paistaa yhtä lailla niin pahoille kuin hyvillekin ja pilvet vuodattavat sadettaan niin jumalattomille kuin vanhurskaillekin. Kysymys onkin nyt vain siitä, ovatko silmämme auenneet näkemään, kuka ja kuinka meitä on siunattu, ja onko sydämemme ovi avautunut vastaanottamaan nämä siunausten virrat? ”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi”, todistaa Jaakobin kirje (1:17).

Lukemattomat ovat niiden laulujen ja runojen luku ja määrätön on niiden todistusten ja kirjoitusten joukko, joiden sisältönä on kiitos ja ylistys Jumalalle siitä, että Hän on ensin rakastanut meitä. ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että Hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi” ( 1 Jh.4:10). Tässä on Jumalan siunausten perimmäinen ydin ja lähde ja samalla niiden suurin sisältö.

Jumala on siis ensin ajatellut meitä. Hän on tehnyt kaiken valmiiksi puolestamme. Meidän osamme on vain ojentaa tyhjä kätemme vastaan ottaaksemme tarjotun lahjan, avata ovemme Vapahtajamme käydä sisälle, luoda katseemme Herraamme ja vastata myöntävästi Jumalamme kutsuun. Jumala sinua siunatkoon!

-Lauri Lehtinen