HERRAN PÖYDÄSSÄ

Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen Ps.23:5

Itämaisen tavan mukaan odotettu ja rakastettu vieras vastaanotettiin voitelemalla hänen päänsä tuoksuvalla öljyllä ja antamalla hänelle täysinäinen viinipikari. Tällaisen juhla-aterian Paimen järjestää omilleen.

Yhdessä aterioiminen merkitsi ikivanhan israelilaisen tavan mukaan henkilökohtaista yhteyttä. Tässä on syvällinen kuva siitä yhteydestä, joka Herran lampailla on Jumalan kanssa. Paimenen ja lampaan suhde on todellista, syvää henkilökohtaista yhteyttä ja vuorovaikutusta. Kun Jeesus kolkuttaa Laodikean seurakunnan ovelle hän tahtoo tarjoaa juuri tällaista yhteyttä: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän” (Ilm:3:20). Tällaista ateriayhteyttä psalmirunoilijamme oli saanut kokea ja sitä on saanut ja saa kokea, joka on nähnyt ja maistanut Herran hyvyyttä (Ps.34:9). Tämä yhteys on täällä usein salattua ja vajavaistakin. Sitä koetaan sisäisesti ja hengen maailmassa; joskus murheellisina mutta sittenkin aina iloisina.

Onhan se näet niinkin, että yhtä lailla kuin Jumalan kansa saa nauttia pelastuksen maljasta ja siunauksen maljasta, se joutuu täällä kuoleman varjon maassa aika ajoin maistamaan myös murheen ja kärsimyksen maljasta. Jeesuskin rukoili, että hänen ei tarvitsisi juoda sitä maljaa, joka tuottaisi hänelle yli ihmisjärjen ylittävän kauhistuksen, eron Isän rakkaudesta. Mutta koska hän sittenkin joi siitä maljasta, ottaen näin meidän tuskamme, kipumme, syntimme ja syyllisyytemme omille harteilleen ja kantoi ne ristin puuhun, ei kenenkään häneen uskovan tarvitse ikinä maistaa Jumalan vihan maljaa. Pelastuksen maljasta juotuamme saamme uskossa elää kokemusperäisessä ja syvässä yhteydessä Paimeneemme ja Vapahtajaamme. Tätä eivät tämän maailman murheet, kivut ja ahdistukset eivätkä Jeesuksen nimen tähden tulevat kärsimykset ja vainot voi ottaa pois.

Eräänä päivänä usko vaihtuu näkemiseen. Tästä Jeesus puhui vertauksessaan kuninkaan pojan häistä. Siellä juhlavieraat iloitsevat runsaan juhlapöydän ääressä. Suuri ilo ja riemu vallitsevat siellä. Isäntä on voidellut heidän päänsä, täyttänyt heidän maljansa, lahjoittanut heille pitoihin soveltuvan vanhurskauden tahrattoman puvun ja valmistanut heille runsaan ruokapöydän. Psalmimme lammas tietää kerran olevansa tässä suuressa juhlassa.  Ilmestyskirjassa sitä kuvataan Karitsan hääateriana.  Tämä on juhla, joka ei lopu. Yhteys Herraan saa täyttymyksensä.

Tässä vertauksessa kuvataan myös sitä joukkoa, joka oli hylännyt Herran kutsun osallistua taivaallisiin pitoihin. Heidän kohtalonsa on pimeys, itku ja hammasten kiristys. Tässä toteutunee laulajamme ajatus pöydän kattamisesta vihollisen silmien edessä.

Vietämme helluntaiviikkoa. Öljy on Raamatussa yksi Pyhän Hengen vertauskuvista. Osallisuus Pyhästä Hengestä on yhteyttä Isään ja Poikaan. Pyhä Henki luo meihin uutta hengellistä elämää, todistaa Jumalan lapseudesta, johtaa meitä Jumalan Sanan totuuteen, kirkastaa Jeesuksen sovitustyön merkitystä, lohduttaa ja vahvistaa meitä kilvoituksemme helteessä ja elämän tuskissa, valaisee silmämme näkemään Jumalan rakkauden ja Jeesuksen ihanuuden, antaa hengellisen voiman ja täyttää meidät taivaallisella, hengellisellä ilolla ja riemulla, vain joitakin Hänen tekojaan kuvataksemme. Efesolaiskirjeestä saamme lukea: ”Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne” (Ef.5:18).  Kysymys on siitä, minkä ”voiman” alla elämme, mikä täyttää sydämemme? Mitä suurempi osa Pyhällä Hengellä on elämässämme, sitä suuremmin saamme kokea sisällistä iloa ja riemua, hengellistä voimaa, Jeesuksen läheisyyttä ja suuruutta. Mitä enemmän Pyhä Henki saa meitä vallata sitä enemmän rakastumme kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen ja sitä enemmän ja syvemmin tahdomme kulkea Jumalan sanan valossa ja elää pyhää elämää. Saamme sisimmässämme kokea mitä todella tarkoittavat Hyvän Paimenen sanat: ”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän” (Joh.10:10). 

Lampaan riemu ei rajoitu vain siihen, miten hyvin Paimen häntä hoitaa. Syvin ilo ja riemu, suorastaan hurmioitunut ylistys, juontuu siitä, millainen Paimen todella on ja miten lammas on oppinut tuntemaan Paimenta itseään. Tällaisen Paimenen seurassa ei lampaalta todellakaan puutu mitään. Hän saa vapaasti ja yltäkylläisesti nauttia kaikista runsaista Paimenensa jakamista siunauksista, joista suurin siunaus on itse Paimen.

Psalmissa 36 Daavid todistaa: ”Sinä ruokit heidät talosi runsain antimin ja annat heidän juoda ilosi virrasta. Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon” (j.9-10). Psalmista 65:5 luemme ”Autuas se, jonka sinä valitset! Hän saa tulla luoksesi ja asua pyhäkössäsi. Ravitse meidät huoneesi antimilla, temppelisi pyhyydellä.” Lainaamme vielä yhtä jaetta Paavalin kirjeestä efesolaisille: ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa” (Ef.1:3). Jatkossa hän kuvaa yksityiskohtaisemmin näitä valtavia ja suuri iankaikkisia taivaallisia siunauksia. Näiden taivaallisten aarteiden ja Jumalan runsaiden antimien osallisuuteen Pyhä Henki tahtoo meidät johdattaa. Taivaan ruokapöytä on katettu ja täysi. Kaikki hengelliset siunaukset ovat kätketyt paimeneemme Jeesukseen ja Hänessä olemme osalliset niistä kaikista.  Paimen antaa itsensä ja Häneen ovat kaikki siunaukset kätketyt.

Jokaisessa jumalanpalveluksessamme saamme kirjaimellisesti osallistua juhla-aterialle. Siinä saamme maistaa ja katsoa Herran hyvyyttä. Tämä tapahtuu, kun polvistumme Herran pöytään vastaanottaaksemme leivässä Kristuksen ruumiin ja uuden liiton maljassa Kristuksen veren.

Jumala on rikas antaja. Hän ei anna vain rikkaudestaan vaan kirkkautensa rikkauden mukaisesti. Kun antaa meille Pyhän Henkensä hän ei anna Henkeä mitalla. Uskossa olemme siis saaneet Pyhän Hengen, mutta onko Pyhä Henki saanut meidät? Kaikki hengelliset aarteet ovat jo nyt meille annetut. Kun Jumala on antanut meille Poikansa hän ei voi antaa enempää. Jeesuksessa on kaikki. Tätä Pyhä Henki tahtoo meille kirkastaa ja johtaa meitä yhä syvempään yhteyteen Jeesuksen kanssa. Näin saamme nauttia Herran pöydän runsaista antimista, ammentaa voimaa elämän leivästä ja virvoitusta pelastuksen lähteestä.

Mitä syvemmin tämän käsitämme ja mitä enemmän saamme tätä kokea, sitä kirkkaammin soi kiitoksemme ja sitä riemullisimmin todistamme: ”Totisesti, minun maljani on ylitsevuotavainen!”
 

Lauri Lehtinen