MIETTEITÄ EFESOLAISKIRJEESTÄ  7

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa  Ef.1:3

KRISTUKSESSA

Paavalin teologian syvin ilmaus lienee käsite ”Kristuksessa”.  Tämä inessiivi-muoto –(ssa, -ssä) - hänen kirjoittaessaan Jeesuksesta, löytyy hänen kirjeistään peräti 164 kertaa.  Tällä Paavali tahtoo ilmaista Jeesuksen olevan kaiken hengellisen elämän polttopiste. Kaikki, mitä Jumalan lapsi on tai kaikki, mitä hän tarvitsee, on kätkettynä Jeesuksessa.

Jäähyväispuheessaan Johanneksen evankeliumin luvussa 15 Jeesus puhuu itsestään viiniköynnöksenä, johon uskovat ovat oksastetut. Tästä syvästä elämänyhteydestä ja sen merkityksestä versoaa Jeesuksen rohkaisu, kehotus ja lupaus: ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä” (Jh.15:4). Jos oksa ei pysy yhteydessä juuriin ja runkoon, sen kohtalona on hedelmättömänä kuihtua ja tulla lopuksi karsituksi. Näin kiinteässä elämänyhteydessä uskovat ovat Vapahtajaansa ja Mestariinsa. Emme siis ainoastaan usko Jeesukseen, vaikka sitäkin. Emme siis vain seuraa Jeesusta, vaikka sitäkin. Emme siis vain kulje Jeesuksen seurassa, vaikka sitäkin. Hänen ominaan olemme niin syvässä yhteydessä Häneen, että meidän voidaan sanoa olevan ja elävän HÄNESSÄ!

Vuosisatojen ajan on käytetty tästä Jeesuksen ja häneen uskovan välisestä syvästä yhteydestä ilmausta ”unio mystica”, salattu, mystinen yhteys. Tunnustamme tämän. Liikumme salatulla ja pyhällä maaperällä. Ihmiskieli ei yllä niihin korkeuksiin eikä riitä tyhjentävästi kuvaamaan tämä yhteyden syvyyksiä ja ulottuvuuksia. Monella tavalla se on ulkopuolisille käsittämätöntä mutta sisäistä todellisuutta Jumalan lapsille. Ovathan he Kristuksessa.

Paavalin kirjoitukset heijastavat tätä todellisuutta. Tämä käsittelemämme jae vie meidät suoraan Jumalan valtaistuimen luo, josta Hän siunaa meitä kaikella Hengen siunauksella KRISTUKSESSA.  Kristus on kaikkien taivaallisten aarteiden lähde, itse aarteiden aarre. Se, jolla on Kristus, on Hänessä kaikki muukin. Tämä yhteyden siunauksia ja seurauksia avaa käsittelemämme Efesolaiskirje suorastaan henkeä salpaavalla tavalla. Paavali nostaa silmiemme eteen Kristuksessa olevia Jumalan armon mittaamattomia ulottuvuuksia toinen toisensa jälkeen. Tämän todellisuuden syvempää käsittämistä ja sen ”salaisuuden” sisäistä ymmärtämistä ja kokemista hän rukoilee lukijoilleen (Ef.1:15-23, 3:14-21).

Niinpä meidänkin tulisi etsiä aina ensin Jeesusta ja oppia tuntemaan Häntä yhä syvemmin ja paremmin. Mitä enemmän opimme häntä ”unio mystican” tavalla tuntemaan ja kokemaan, sitä syvemmin saamme myös kokea Hänen yhteytensä tuomaa iloa, rauhaa, voimaa, ihmetystä, toivoa, haltioitumista, kiitollisuutta ja ylistystä. Tämä on sellaista elämänyhteyttä häneen, joka on niin syvää, niin suurta, niin ihmeellistä, että sanamme eivät yksinkertaisesti riitä sitä täysin ilmaisemaan. Kautta aikojen on myös Jeesuksessa olemisen ”salaisuuksia” pyritty ilmaisemaan kielikuvien kautta. Tällaisia kielikuvia löydämme mm. psalmeista, lauluista, ja runoista. Näin mm. keskiajalta peräisin oleva virsi:

                      Vaan parhain manna, hunaja

                      on Hänen läsnäolonsa,

                      Se sydänten on lohdutus, elämän alku valkeus,

                      ja sielun pyhä riemastus  (VK 300:2)

Tai vanha suomalainen virsi:

                      Maistaa Herra mun jo antoi,

                      kuinka onkaan suloinen, läsnäolo Jeesuksen.

                      Syntini Hän kaikki kantoi,

                      päästi alta orjuuden lahjoittaen autuuden  (VK 312:2)

Elämämme kallein asia ja suurin onni ja autuus on Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen. Tämä on sitä salattua yhteyttä iankaikkisen elämän viiniköynnökseen, Häneen, joka on ELÄMÄ. ”Katsokaa ja nähkää omin silmin! Maistakaa, katsokaa Herran hyvyyttä! Onnellinen se, joka turvaa häneen” (Ps.34:9).

-Lauri Lehtinen