SINUN KÄTEESI MINÄ USKON HENKENI

Nämä psalmin 31 kuudennen jakeen sanat olivat Jeesuksen viimeiset sanat hänen riippuessaan Golgatan keskimmäisellä ristillä. Siinä näemme Hänen täydellisen riippuvaisuutensa taivaallisesta Isästään. Kuolemankin keskellä Hän turvaa Jumalaan ja jättäytyy Isän käsiin.
Näissä sanoissa olemme keskellä pääsiäisviikon dramaattista tapahtumasarjaa. Yhteen viikkoon kulminoituu Jumalan vuosituhantinen pelastushistoriallisen toiminta. Kaikki oli tähdännyt juuri tähän hetkeen.
Palmusunnuntai, pääsiäisviikon alku, oli suurta riemua ja juhlaa. Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin kansan hurratessa ja huutaessa ”Hallelujaata”. Ilmassa oli innostunutta odotusta. Ilmeisesti kaikki odottivat Jumalan valtakunnan näkyvää ilmenemistä ja Jeesuksen julistautuvan voitolliseksi Messiaaksi ja kukistavan roomalaiset valloittajat. Jeesuksen ilmiselvällä jumalallisella vallalla olisi tuossa tilanteessa ollut ilmiselvä tilaus. Jumala pelastaisi Israelin pakanallisten miehittäjien vallasta.
Jeesuksen ratsastaessa Jerusalemiin Hän ilmoittaa sekä kuninkuutensa että messiaanisen pelastustehtävänsä. Samalla hän viestittää kuninkuutensa ja pelastustehtävänsä olevan erilainen kuin inhimillinen viisaus näkee tai odottaa. Jeesuksen kuninkuus ei ollut siinä hetkessä tämän maailman kunnian ja vallan mukaista. Se oli syvempää ja laajempaa, jonka vain uskon silmä näkee. Jeesus on tuossa hetkessä kuningas, joka nöyrtyy olemaan yksi kansalaisistaan ja joka samaistumalla kansaansa ottaa kantaakseen kansansa, eikä vain kansansa vaan koko maailman, synnin ja rikkomuksen. Hän maksaa itsessään kansansa synnin ja sovittaakseen sen syyllisyyden Jumalan edessä. Taivaallisena kuninkaana kansa oli tehnyt häntä vastaan majesteettirikoksen. Alennettuna kuninkaana hän ottaa päälleen häntä vastaan tehdyn synnin ja kuolemalla Golgatan keskimmäisellä ristillä maksaa itse hengellään majesteettirikoksesta säädetyn kuolemanrangaistuksen. Näin Hän on kansansa kuningas ja Vapahtaja samaan aikaan eikä vain kansansa vaan kaikkien Jumalan luotujen kuningas ja Vapahtaja. Sinun ja minun.
Inhimillisesti Jeesuksen kuolema oli selkeä oikeusmurha. Viaton tuomittiin ja uhrattiin. Hengellisesti Jeesuksen kuolema oli vanhan testamentin pelastushistorian täyttymys, jossa uhrieläimen päälle laskettiin rikkoneen ihmisen synti ja syyllisyys. Kukaan ei voi kuvitella miltä Jeesuksesta tuntui, kun Hänen päällensä viattomana Jumalan Poikana lasketaan kokomaailman syntikuorma. Kaiken tämän keskellä hän pysyy kuitenkin horjumattomassa uskossa ja luottamuksessa Isäänsä.
Siinä, että Jeesus kulki tuon tien loppuun asti, on meidän lohdutuksemme, pelastuksemme ja toivomme. Niinpä lukemattomat ihmiset ovat lähteneet tästä maailmasta Jeesuksen viimeiset sanat huulillaan: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni” (Lk. 23:46).
Lauri Lehtinen