RAKKAUS JUMALAN SANAAN

Hyvä on sen osa, joka ei vaella jumalattomien tavoin, ei astu syntisten teille, ei istu pilkkaajien parissa vaan löytää ilonsa Herran laista, tutkii sitä päivin ja öin Ps.1:1-2.

Eräs kristityn ihmisen olennaisimpia tuntomerkkejä on hänen rakkautensa Jumalan sanaan eli Raamattuun.  Leikkimieliseen kyselyyn, jossa kysytään ”mitä ottaisit mukaasi autiolle saarelle?”, kristityt hetkeäkään epäröimättä vastaavat yhden esineen olevan ainakin Raamatun.

Monesti annetaan ymmärtää, että Raamatun lukeminen on kristitylle raskas velvoite. Kristityn kun nyt vain tulee lukea Raamattua. Psalmistamme kuitenkin kertoo, että autuas ihminen lukee, mietiskelee ja tutkii Jumalan sanaa sen vuoksi, että se on yksi hänen suurimmista iloistaan (ed. käännös; rakastaa Herran lakia).  Tällainen suhde Raamattuun on asia, jota monen on vaikea ymmärtää. Valitettavasti joillekuille Raamattu on raskas ja kuivakiskoinen kirja. Jotkut mieltävät Raamatun pelkästään kristillisen elämän lakikokoelmana ja jo tästä syystä karttavat sitä. Kukapa nyt lakikirjaa rakkaudesta lukisi? Jumalan lapsi lukee Raamattua kuitenkin aivan toisesta lähtökohdasta käsin.

Raamattu-rakkauden salaisuus on kokemus Jumalan rakkaudesta ja siitä syntynyt vastarakkaus. Jos siis rakastat Jumalaa ja sinulle on syntynyt henkilökohtainen suhde hänen kanssaan, on sinulle täysin luonnollista kuulla, kuunnella, lukea, mietiskellä ja tutkia Hänen sanaansa. Rakkaus Jumalaan vaikuttaa siis aina sen, että Jumalan sanoistakin tulee mieltymyksen kohde ja ilon lähde. ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani”, sanoi Jeesus opetuslapsilleen (Joh.14:23). Rakastetun ääntähän tahdotaan kuulla, hänen läheisyydessään kaivataan olla ja hänen tahtoahan halutaan toteuttaa.

Raamattu on Jumalan rakkauskirje meille syntisille ihmisille. Kun meissä on syntynyt vastarakkaus Jumalaan, on Raamattu meille kuin kirje rakastetulta, josta olemme hetkeksi joutuneet erotetuksi. Tässä kirjeessä (kirjassa) hän vannoo meille ikuista rakkautta ja ohjaa meitä elämän monissa mutkissa ja murheissa pysymään uskollisina hänelle sekä olemaan valmiina sitä hetkeä varten, jolloin Jeesus tulee noutamaan morsiamensa. Silloin vietetään iloista hääjuhlaa.

Raamatusta luemme kuinka paljon Jumala meitä rakastaa, millainen hän olemukseltaan on, mitä hän on tehnyt meidän edestämme, miten hän yhä toimii meidän kanssamme ja mitä hän on meille luvannut. Raamattu siis muistuttaa, rohkaisee, lohduttaa, vahvistaa, virvoittaa ja ilahduttaa. Raamatun sanat ovat Jumalan sanoja, niissä on sama voima kuin Jumalalla. Luotiinhan koko maailmankaikkeuskin Jumalan sanalla, ”jumala sanoi ja tapahtui niin.”

Kaikkea maailman voimaa ja valtaa vastaan Raamattu asettaa Jumalan sanan. Tämä sana on kristityn voima ja taisteluase pahan turmiovaltoja ja tämän maailman viisaita vastaan. Virressä 170, ns. Lutherin taisteluvirressä, joka pohjautuu psalmiin 46, ja jota on veisattu erityisesti Suomen kansan kohtalon ja vaaran aikoina tai henkilökohtaisissa hengellisissä taisteluissa ja kiusauksissa korostetaan nimenomaan Jumalan sanan valtaa ja voimaa: ”Se sana seisoo vahvana, ne ei voi sitä kestää. Kun kanssamme on Jumala, ken meiltä voiton estää” (s.4).

Raamatun kaikkein syvin merkitys Jumalan lapselle on kuitenkin se, että Raamattu puhuu ts. Jumala puhuu Raamatussa ja Raamatun kautta. Lukiessamme Raamattua hengitämme toisen maailman ilmaa ja olemme toisen valtakunnan valtapiirissä. Olemme kosketuksissa Jumalan kanssa. Jumala on säätänyt niin, että hän ei puhu meille suoraan taivaasta, vaan antanut sanansa kirjallisessa muodossa, ja puhuu nyt meille tässä sanassa ja tämän sanan kautta. Tämä on syvä salaisuus mutta jokainen Jumalan lapsi tietää omasta kokemuksestaan mitä tämä tarkoittaa.  Raamatun sanan kautta ja sen välityksellä lukija saa kokea Jumalan henkilökohtaista puhetta ja Jumalan lupausten ja lohdutusten tulevan ”lihaksi”. Näin Jumalan sana on sekä elämän sana että elävä sana. Raamattu todella puhuu, rohkaisee, nuhtelee, varottaa, lohduttaa, virvoittaa…luetteloa voisi jatkaa vaikka kuinka.

Ei siis ihme, että tällainen sana on Jumalan lapsen suuri ilon aihe ja kiintymyksen ja tutkiskelun kohde.  Tämä sana on elämämme johtotähti ja kiintopiste. Sen ohjeita ja neuvoja tahdomme kuulla, sen kehotuksia totella, sen lupauksia uskoa, sen sisältöä mietiskellä, sen opetuksia elämäämme soveltaa ja sen lohdutuksista ammentaa. Profeetta Jeremia todistaakin: ”Kun sinun sanasi tulivat minulle, minä ahmin ne. Sanasi olivat minun iloni ja sydämeni riemu” (Jer.15:16).

Herran sanan lukemista, kuulemista, tutkimista ja mietiskelyä tarvitsemme, jotta osaisimme ja voisimme soveltaa sitä elämämme eri tilanteisiin ja tapahtumiin. Tarvitsemme sitä arkisen ja kiireisen päivämme keskellä, perhe-elämässä, työssä ja vapaa-aikana. Päivän aikana joudumme tekemään lukemattomia ratkaisuja ja päättämään monia asioita. On hyvä, että silloin Jumalan sana ohjaa ja varjelee meitä.

Mutta eipä ole yötäkään unohdettu. On totta, että monissa tutkijankammiossa on valo palanut pitkälle yöhön, kun syvällisiä ja laaja-alaisia Jumalan sanan tutkiskeluja kirjoja on laadittu. Mutta ehkä kuitenkin psalmimme kirjoittajalla on ollut mielessä ne unettomat hetket, jolloin ”yön kauhut” ovat hyökänneet ihmisen kimppuun menneisyyden synteinä ja erheinä, sielunvihollisen syytöksinä, elämän tuskana, ahdistavina huolina, selittämättöminä pelkoina ja kalvavina epäilyksinä. Kuinka moni Jumalan lapsi onkaan noina unettomina ja tuskaisina öinä, joku ehkä sairasvuoteeseen sidottuna, saanut lohdutusta mietiskellessään Jumalan suurta armoa ja hyvyyttä ja hänen lukemattomia lupauksiaan. Herran salattuun läsnäolo on silloin tuonut sitä rauhaa ja lohtua, jota yksinäinen, ahdistunut, kiusattu, vaivattu ja pelokas sielu on tarvinnut.  Ja onpa noina yksinäisinä yön hetkinä kaikunut myös lukemattomia äänettömiä kiitosvirsiä ylös Jumalan puoleen Hänen ihmeellisestä avustaan, voimastaan ja rakkaudestaan.

Jos siis synti meitä painaa, muistelkaamme mitä Sana sanoo katuvasta synnintekijästä.

Jos sielunvihollinen meitä syyttää, katsokaamme mitä Sana sanoo syntisten puolustajasta.

Jos pimeyden ja vihollisen vallat meitä uhkaavat, muistakaamme, kuka Herra Jeesus on.

Jos olemme kiusattuja ja vaivattuja, mietiskelkäämme Häntä, joka on kiusausten voittaja.

Jos olemme huolissamme, ahdistuneita ja peloissamme, mietiskelkäämme niitä lupauksia, joissa kehotetaan tuomaan murheet Herran eteen.

Jos olemme yksin ja hyljättynä, kiinnittäkäämme mielemme lupaukseen: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.

Jos kuoleman kauhut meitä pelottavat, turvautukaamme häneen, joka sanoo: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä!”

Jos ja kun olemme saaneet kokea suurta Jumalan hyvyyttä, kohdistakaamme ajatuksemme ja mietteemme Häneen, joka on arvollinen saamaan kaiken kiitoksen, ylistyksen ja kunnian.


Lauri Lehtinen