MIETTEITÄ EFESOLAISKIRJEESTÄ     3

Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, tervehtii Efesoksessa asuvia, Kristukseen Jeesukseen uskovia pyhiä    Ef.1:1

OIKEA  KRISTUKSEN APOSTOLI

Kristinuskon alkuajoista asti on kristillinen seurakunta joutunut kohtaamaan mitä moninaisempia harhaoppeja ja eksytyksiä. Siksi jo alusta alkaen oli oltava selvillä mikä oli alkuperäinen ja muuttumaton uskon ja opin sisältö.  Apostolien suurena tehtävänä oli ilmoittaa ja opettaa tämän uskon ja opin perusteet niin, että se voitiin muuttumattomana ja väärentämättömänä tallettaa ja julistaa seuraavillekin sukupolville.

Jeesus varoitti seuraajiaan valheprofeetoista ja eksytyksistä. Alusta loppuun joutuu kristillinen seurakunta kohtaamaan myös tämän haasteen. Onpa jopa yksi ns. lopunajan merkeistä tällaisten harhaopettajien, eksyttäjien ja valheprofeettojen sankka esiinnousu ja huomiota herättävä toiminta. Paavalin jäljissäkin kulki tällaisia valheprofeettoja, jotka olivat itse julistaneet itsensä apostoleiksi ja saivat monet omalla lumovoimallaan liittymään heihin. Paavali kutsuu heitä ”mainioiksi apostoleiksi”.  Siinä missä Paavalin apostolinvirka oli julistaa Jumalan evankeliumia, jossa pääpaino oli nimenomaan sisällössä, näillä mainioilla apostoleilla (ed. käännös käyttää sanaa ”isoinen”) se oli esiintymisessä, vaikuttamisessa, tunnelmassa, voimassa, ”glamourissa” yms. Paavali nimittääkin tällaisia petollisiksi työntekijöiksi ja vääriksi apostoleiksi. Syvimmiltään kysymys on siitä, että Saatana heissä tekeytynyt valon enkeliksi ( 2 Kor.11:1-15).

Valheellisten apostolien tuntomerkkinä on heidän opetuksensa. Paavalin mukaan he julistivat toisenlaista Jeesusta kuin Kristuksen valitsemat ja valtuuttamat apostolit, toisenlaista henkeä ja toisenlaista evankeliumia (2 Kor.11:4).  Tässä pätee vanha sanonta: ”Oikea oppi luo oikean uskon. Oikea usko luo oikean elämän”.

Pitäytymällä Raamatun kokonaissanomaan ja vertaamalla kaikkea kuultua, nähtyä tai koettua sen valossa, voimme vaeltaa turvallisin mielin kaikenlaisten opintuulien ja näyttävien, mutta kyseenalaisten uskonnollisten ilmiöiden keskellä. On siis aina arvioitava mitä opetetaan ja sen lisäksi on huomioitava, millaiseen elämään ko. opetus on kuulijaansa johdattamassa. Valheapostolit puhuvat ihmisiä miellyttääkseen ja heidän opetuksensa sisältöä voitaisiin luonnehtia erään kuuluisan kirjan nimen mukaan; ”Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa?”. Murhe, risti, kiusaus, ahdistus, hätä, epäilys, heikkous, vaino, synnintunto, syyllisyys, armonkerjäläisyys, nämä ns. alatien kristillisyyden tutut sanat ja tuntemukset, eivät kuulu tämän toisen evankeliumin ja toisen hengen sanavarastoon. Olkaamme tarkkana sellaisen julistuksen kohdalla, josta nämä sanat tai ajatukset puuttuvat.

Tässä tutkiskelemassamme Paavalin kirjeessä saamme lukea Jumalan pelastushistorian suurista salaisuuksista, jotka silmiemme eteen avataan. Voisimme jopa antaa Efesolaiskirjeelle seuraavanlaisen otsikon;  ”Iankaikkisesta iankaikkiseen”.  Jumalan jo iankaikkisuudessa tehty armopäätös toteutuu Jeesuksessa ja sen seuraukset yltävät aina iankaikkisuuteen asti

Tämän kirjeen kautta olemme siis sen apostolisen uskon ja ilmoituksen ytimessä, jots Jeesus itse julisti ja opetti ja jonka Hän ylösnousemuksensa jälkeen apostoliensa kautta välitti ja Pyhällä Hengellään vahvisti. Pitäkäämme siis horjumattomasti kiinni tästä apostolisesta sanasta, sillä se on Jumalan sana. Vaikka itse enkeli taivaasta tai loistelias ”mainio apostoli” väittäisi toisin, älkäämme kuunnelko häntä älkäämme lumoutuko hänen näennäisestä kunniastaan ja voimastaan (Gal.1:8-9). Pitäytykäämme kaikessa vain niihin pyhiin kirjoituksiin, jotka meille on annettu. Yhtenä niiden joukossa on tämäkin tutkiskelumme kohteena oleva Efesolaiskirje. (Gal.1:8-9).

-Lauri Lehtinen