Teemu Kallio saapuu kirkkoherranviraston työhuoneeseen niin, että kiharat heilahtavat.

Olemme sopineet palaverista, jonka aiheena on 25.10.24 pidettävä stand up-ilta. Olen katsellut stand up-ohjelmia. Esiintyjä tulee yleisön eteen, hänellä on joitakin aiheita mietittynä, kertomuksia ja keveitä juttuja, jotka voivat muuttua yleisön reaktioiden mukaan.

Mutta Hauska ilta Karkun kirkossa. Ei ole kaikkein yhteensopivin sanapari; hauska ja kirkko. Sanaan kirkko voidaan ehkä paremmin liittää sanat asiallisuus, tyylikkyys, surumielisyys tai jopa synkkeys. Mutta hauska?

Teemu Kallio rojahtaa työhuoneen nojatuoliin. Hän sipaisee Jeesus-tukan poskeltaan.

Teemu toimii Sastamalan seurakunnan johtavana kasvatuksen ohjaajana. Olemme suunnitelleet, että hänellä on keikka Karkun kirkossa lokakuun lopulla. Hauska keikka.

Teemu toteaa Martti Lutherin sanoneen, että kirkkomusiikilla on oma tiensä ihmisen mieleen. Saarnalla on oma tiensä ajatuksiimme. Ja huumori on myös keino löytää ihmisten luo ja koskettaa heidän mieltään. Teemu ajattelee, että kirkko on vakava paikka, mutta Jumala edustaa kaikkea hyvää ja iloa. Jos huumorilla saa kerrottua jotain Jeesuksesta, niin se on silloin tärkeää.

Teemu on harrastanut stand up-komiikkaa kahden vuoden ajan. Ensimmäinen esiintyminen oli urheiluseuran juhlassa Pirkanmaalla. Keikka meni hyvin. Ihmiset nauroivat. Esiintymisiä on ollut Helsinkiä myöden, muutamista minuuteista pidempiin sessioihin, jotta saa nimeä ja esiintymisiä tulisi lisää. Monet työtehtävät ovat olleet viemässä esiintymisen suuntaan. Hän on ollut useilla leireillä isosena ja apuohjaajana. Niistä on kertynyt iltaohjelmakokemusta. Teemu on myös soittanut ja laulanut bändeissä. Kykyä ja taitoja esiintymisestä löytyy, kokemusta kertyy.

Mistä Hauskan illan komiikka nousee? Teemu tietää, mistä aikoo puhua. Hän puhuu Jeesuksesta, leireistä, rippikoulusta ja maailman muutoksesta. Hän miettii, että voisiko jumalanpalveluskaavaa jotenkin avata illassa. Hän aikoo puhua myös maalaisuudesta, kun on itse maatalossa kasvanut. Teemu suunnittelee ottavansa kitaran mukaan ja punaisen laulukirjan eli Nuoren seurakunnan veisukirjan, nuoremmille riparilta tutun.

Haastattelu alkaa olla lopuillaan, kun Teemun puhelin pärähtää soimaan. Hän myy seuraavan keikan puheellaan. Teemu toteaa hämeenkyröläisille, että tulkaa avoimin mielin paikalle, illassa ei kiroilla eikä ratsasteta hävyttömyyksillä, tilaisuus tuottaa iloa maailmaan ja lopuksi on kahvit, joten taiteilijan kanssa pääsee jutuille. Näin lokakuussa keikka kulkee myös Karkussa.

Puhelun jälkeen Teemu on vauhdikkaasti lähdössä. Ovella käden heilautus, kiharat korvan taakse ja hius pois suusta. ”Oletko kuullut, kun opetuslapset kysyivät Jeesukselta…”