VESA AURÉN, 58

maavoimien kenttärovasti vuodesta 2009

■ Kotoisin Nakkilasta.
■ Pappina vuodesta 1984 alkaen Pohjois-Satakunnassa, Kymenlaaksossa, Savossa ja kolme vuoden jaksoa ulkomailla.
■ Harrastukset seurakunnan toiminta, partio (Ko-Gi 18), SPR, rotarit, lukeminen, kirjoittaminen, historian tutkiminen, kuntoliikunta (23 Pirkan hiihtoa) ja puutyöt.
■ Puoliso Aija, neljä aikuista lasta ja kaksi lastenlasta.  

1. Haluan ohjata seurakuntaa toimimaan tavoitteellisena työyhteisönä, jonka toimintakulttuuri on lempeä ja nöyrä. Kristuksen tavoin seurakunnan jäsenten tulisi olla toisiaan varten: ”otettuna, siunattuna, murrettuna ja annettuna”.

Pappina haluan kutsua Lutherin jalanjäljille: ”Jumala ei tarvitse meidän hyviä tekojamme, vaan osoittaa meidät lähimmäisen luo.” Työvuosi Eritreassa opetti arvostamaan lähetystyötä. Pienten alkujen aika, näky, rukous ja Jumalan siunaus saavat oikeasti ihmeitä tapahtumaan!

Olen läpi työhistoriani opiskellut ja kehittänyt esimies- ja vuorovaikutustaitojani. Olen tottunut säännöllisiin työilmapiirikyselyihin ja työyhteisön sekä sen jäsenten vuorovaikutustaitojen kehittämiseen. Kiitosta olen työyhteisöltäni saanut luotettavuudesta, vastuun kantamisesta, rohkeudesta, tavoitteellisuudesta, tahdonvoimasta, ammattitaidosta, ihmisen ymmärtämisestä ja ihmissuhdeongelmiin liittyvistä taidoista.

Olen papin työssä 1984–2019 oppinut seurakunnan toiminnasta ja hallinnosta paljon sellaista, jolle olisi Sastamalassa käyttöä. Minulla on lähes 30 vuoden kokemus suunnilleen Sastamalan kokoisen seurakunnan luottamustehtävistä, kirkkovaltuustosta ja –neuvostosta: on peruskorjattu vuosisatoja vanhoja kirkkoja, rakennettu uutta ja myyty kiinteistöjä sekä yhdistetty seurakuntia ja vähennetty hallitusti työntekijämäärää.

2. Sastamalasta voisi tulla koti. Seurakunta, hengellinen koti minulle ja perheelleni.

Hienoimpia juhlahetkiämme oli, kun muutama vuosi sitten vihin esikoistyttäremme Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa avioliittoon, ja häitä juhlittiin Kiikoisten vanhalla kansakoululla.

Seurakunta, sen tilat, työntekijät ja toiminta voisivat olla mukana yhtä lailla elämän arjessa kuin juhlassa. Sastamalan seurakunnan kirkot ovat kulttuurihistoriallisia aarteita, mutta todellinen aarre kirkkoherralle on myös työntekijöiden joukko, jonka rinnalla seurakunnassa toimivat luottamushenkilöt ja lukuisat vapaaehtoiset.