JUMALAN APU


Mutta minä turvaan sinuun, Herra, ja sanon: ”Sinä olet minun Jumalani!”  Ps.31:15


Käsittämätön ja brutaali sota on käynnissä Euroopassa. Pahuuden naamio on riisuttu ja pimeyden voimien vallassa oleva diktatoorinen valtias ja valta tuhoaa sekä omien että toisen valtakunnan kansalaisia ja oikeuttaa tekonsa sumeilemattomilla valheilla. Mutta niinhän se aina on ollut ja oleva maailman loppuun asti. Pimeyden ruhtinas käyttää hyväksi havaittuja keinoja hallitakseen ja tuhotakseen, nimittäin väkivaltaa ja valhetta (Joh.8:44).
Tämän joka päivä eteemme tuodun synkän todellisuuden edessä meidän tulee olla tarkkana. Pahuuden voimat eivät asu ja voi hyvin pelkästään itäisessä naapurissamme. Niitä löytyy kaikkialta ja kaikista valtioista. Ns. hyveellinen Eurooppamme ei ole ollenkaan vapaa näistä pimeyden voimista. Valheen valta on toiminnassa täälläkin. Ajatellaanpa vain, miten suurella vimmalla  maanosassamme ja jopa omassa perinteisesti vankasti kristillisessä maassamme tänä aikana hyökätään kristillisiä arvoja vastaan. ”Vääristä” mielipiteistä voi täälläkin joutua vihan, mustamaalauksen, syrjinnän, työstä erottamisen tai jopa oikeustoimien kohteeksi.  
Kansallinen turvallisuuskysymys on yht`äkkiä ajankohtaisempi kuin vuosikymmeniin. Nyt pohditaan, selviämmekö tulevaisuudessa omillamme vai tarvitsemmeko turvaksemme liittolaisen. Israelin kansan historia tuntee hyvin sodan ja sen, miten pakanalliset hirmuhallitsijat ovat halunneet tuhota tuon pienen kansan. Israel on joutunut pohtimaan selviytymistä omillaan tai vieraan apuun turvaten. Näissä tilanteissa Jumala on jatkuvasti ilmoittanut, että on olemassa vielä kolmaskin vaihtoehto.
”Sinä olet minun Jumalani”, todisti Daavid. Hänelle kolmas vaihtoehto oli Jumalan apu ja turva. Psalmissa 20 hän sanoo: ” Toiset kerskuvat sotavaunuistaan, toiset hevosistaan, mutta me kutsumme avuksi Herran, Jumalamme nimeä” (j.8). Kansallisen hätätilan keskellä tämä totuus nousi usein esiin muinaisen Israelin vaiheissa. Usein se myös unohdettiin ja Jumala joutui profeettojen kautta varoittamaan Israelin kansaa sen synneistä ja turvaamasta pakanallisiin liittolaisvaltioihin sen sijaan, että turvautuisivat ja luottaisivat omaan Jumalaansa. Onko Suomen kansalle tämä vaihtoehto enää mielekäs ja vastaanotettava?
Olemme oppineet aikoinaan turvaamaan Jumalaan. On ollut luonnollista veisata virsiä, joissa pyydetään Jumalan apua kansakunnan ylle kuten: ”Sun kätes, Herra, voimakkaan suo olla turva Suomenmaan niin sodassa kuin rauhassa ja murheen onnen aikana” (VK 577:1).  Tätä veisatessamme hylkäämme inhimillisen voiman ja turvan ja jätämme itsemme Jumalan yliluonnollisen avun ja voiman varaan.
Raamattu osoittaa meille myös sen, että aika ajoin Jumala joutui käyttämään Israelin pakanallisia ”pahuuden valtakuntia” kurittaakseen hänestä luopunutta kansaa ja johdattaakseen sen parannukseen synneistään. ”Tulkaa takaisin te luopuneet ihmislapset!”, oli monen Vanhan testamentin profeetan sanoma. Tässä mielessä pahakin oli Jumalan hallinnassa ja ajoi hänen tarkoitusperiään.
Sota, nälkä ja tauti ovat ihmiskunnan kärsimiä vitsauksia. Ne ovat myös olleet niitä keinoja, joilla Jumala on vetänyt sekä kansakuntia että yksittäisiä ihmisiä puoleensa. Tänään nämä kolme sanaa ovat jatkuvasti tiedotusvälineissä ja huulillamme. Voimme vain kysyä, mitä Jumala nyt tahtoo meille niin koronan kuin Ukrainan tilanteen kautta meille puhua? Uskon, että Hän tarjoaa tätä kolmatta vaihtoehtoa; saada olla Jumalamme ja turvamme. Rukoilkaamme, että saisimme parannuksen armon, ettei Jumalan tarvitsi koskaan käyttää ns. vasemman käden työtään maanosaamme eikä omaa maatamme eikä myöskään itseämme kohtaan.
Viime aikoina on tullut ajankohtaiseksi arkkipiispa Gustaf Johanssonin näky, jonka hän näki v.1920 Turun tuomiokirkossa. Siellä enkeli, jolla oli miekka kädessään, ilmestyi hänelle. Enkeli ilmoitti, että Suomen kansaa kohtaa kolme ahdistuksen aikaa. Ensin sitä on isketty miekan kärjellä, sitten miekka tunkeutuu puoliväliin ja kolmannella kerralla se työntyy kahvaan asti, ellei Suomen kansa tee parannusta kaikesta, mistä tulee parannus tehdä. Ensimmäinen oli tietenkin kansalaissota, toinen talvi- ja jatkosota mutta entä tuo kolmas, joka tämän näyn mukaan olisi tuleva? Sen voi välttää palaamalla takaisin Jumalan luo.
Tapahtuipa sitten mitä tahansa Jumalan lapsen turva, suoja ja lohdutus on näissä sanoissa: ”Mutta minä turvaan sinuun, Herra, ja sanon: ”Sinä olet minun Jumalani!
Lauri Lehtinen