HERRA OHJAA OMIENSA TIETÄ   Ps. 1:6

Runoilijan lohdutus ja turva on siinä, että hän tietää Jumalan tuntevan läpikotaisin hänen elämänsä,

ymmärtävän häntä kaikessa, säälien häntä hänen heikkouksissaan ja erehdyksissään, rakastavan häntä hellällä isällisellä rakkaudella, hyväksyvän hänet ja ohjaavan ja suojelevan häntä kaikissa hänen elämänsä vaiheissa. Kun Jumala tällä tavoin katsoo, valvoo, suojelee ja varjelee elämäämme, emmekö silloin olekin todella onniteltavia, todellisen autuaan osan saaneita?

Lohdutuksemme ja turvallisuudentuntomme perustuu kaikessa siihen, millainen Jumala on omia lapsiaan kohtaan, mitä hän on tehnyt heidän edestään ja mitä hän on luvannut heille lahjoittaa. Ei siis siihen, mitä me olemme tehneet tai mitä meidän tulisi tehdä. Tämän siunauksen salaisuus piileekin henkilökohtaisessa uskossa ja yhteydessä Jumalaan eli omakohtaisessa Jumalan tuntemisessa ja luottamuksessa Häneen. ”Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa”, lauletaan vanhassa tutussa lastenlaulussa. Tuhatkunta vuotta myöhemmin Jeesus lohdutti omiaan: ”Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut” (Joh.10:14).

Tapahtuipa Jumalan lapselle mitä hyvänsä hän voi lohduttautua sillä, että Jumala tuntee omiensa tien. Tämä tietoisuus on antanut kautta aikojen ihmeellistä voimaa ja sisäistä rauhaa niissäkin elämäntilanteissa, joita inhimillinen järki ei voi selittää eikä ymmärtää. Varsinkin sellaisissa tapahtumissa, joissa näyttää, että hyville ihmisille tapahtuu pahoja asioita ja pahoille hyviä asioita, voi syntyä suuria kiusauksia ja oikeutetuilta tuntuvia epäilyksiä Jumalan hyvyydestä, rakkaudesta, johdatuksesta ja oikeudenmukaisuudesta.  Tällöin Jumalan lapsen sisäinen ilo, rauha, lepo ja turva lepää vain siinä syvässä sisäisessä tietoisuudessa ja uskon vakaumuksessa, että Herra sittenkin tuntee ja tietää, ohjaa ja johdattaa omiensa tietä.

Kun Herra ohjaa omiensa teitä Hän tekee sen pääsääntöisesti omalla sanallaan. Hänen sanansa, joka on Jumalan lapsen ilo ja jota hän tutkii päivät ja yöt, ohjaa oikeaan ja Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Jumalan sana myös muistuttaa, varoittaa, nuhtelee, kehottaa, opettaa, lohduttaa, vahvistaa, innostaa, rohkaisee ja valaisee korpitien kulkijaa.

Psalmin suuri vastakohtien välinen jännitys tihenee, kun runoilijamme vertaa Herran omia jumalattomiin. ”Niin ei käy jumalattomien”, hän sanoo jakeessa 4. Edellä hän oli verrannut vanhurskasta tukevaksi veden ääreen istutetuksi puuksi, jonka elämässä ilmenee Jumalan siunaus. Jumalaton on puolestaan kuin akana, jonka tuuli vie mennessään (j.4b) ja hänen tiensä päättyy tuhoon (j. 6b). Kontrasti on suuri; suuri, tukevasti juurtunut puu ja kevyt hiukkanen, joka on täysin tuulen armoilla. Loppupeleissä jumalattomien inhimillisesti tukevaksi ja voittamattomaksi näyttävä menestys, voima, valta osoittautuukin tyhjäksi merkityksettömäksi. Jo sekä Israelin kansan että kristillisen kirkon historia osoittaa tämän todeksi puhumattakaan Raamatusta, joka niin tässä kuin kaikkialla muuallakin selvästi todistaa, että Jumalalla on kaikki ohjat käsissään ja että lopussa Hänen edessään tapahtuu ratkaiseva tilinteko. Akanat vie Jumalan tuuli ja Jumalan tuli mennessään mutta jyvät korjataan Herran aittoihin: ”Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa” (Room. 8:1).

Herra johtaa ja ohjaa omiaan elämän tiellä kohti iankaikkista elämää. Loppujen lopuksi tämä on se suurin ja tärkein päämäärä, johon Hän on omia lapsiaan ja omaa kansaansa ohjaamassa ja johdattamassa. Tämä on meidän jokaisen tärkeä muistaa. Kun Sana sanoo, että kaikki tapahtuu täällä meidän parhaaksemme, tuo paras on iankaikkinen elämä Jumalan kirkkaudessa ja Hänen kasvojensa paisteessa.

Kuinka paljon meillä siis onkaan todistuksen ja kiitoksen aihetta kertoa Jumalan ihmeellisestä varjeluksesta, Hänen yliluonnollisesta johdatuksestaan, Hänen ihmeteoistaan ja ilmiselvästä avustaan ollessamme hädässä, ahdingossa, epätoivossa tai umpikujassa. Kuinka paljon Jumalan lapsella onkaan niitä todistuksia, joissa Jumala on ihmeellisellä tavalla avannut ovia uusiin mahdollisuuksiin ja antanut voimaansa ja viisauttansa Herran työssä. Tänäänkin, juuri nyt, saamme jättää itsemme Jumalan käsiin luottaen täysin siihen, että hän valvoo ja johdattaa ominaan. Johtakoon tämä meidät psalmimme kirjoittajan tavoin antamaan kunnian Herralle ja kiittäen tunnustamaan: ”Totisesti, Herra tuntee vanhurskasten tien ja ohjaa omiensa tietä!”


Lauri Lehtinen