Tarja Kopalaisen saarna Tyrvään kirkossa Marianpäivänä 22.3.2020


Tyrvään kirkon sanajumalanpalvelus toimitettiin koronaviruksen vuoksi ilman kirkkosalissa olevaa seurakuntaa.


Luuk. 1: 39-45

Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: ”Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!”


SAARNA

Marian ilmestyspäivänä paastonaika katkeaa.  Yhden päivän ajaksi violetti väri vaihtuu kirkoissa  puhtaan valkoiseen. Marianpäivä on Kristus-juhla jossa on läsnä luottamus ja ilo. Juhlan merkkinä kirkon alttarilla palaa kuusi kynttilää.

Maria – Vapahtajan äiti - on meille sopiva uskon esikuva siksi, että hän suostui Jumalan suunnitelmaan.
Hän otti suuren tehtävän vastaan, vaikka ei tiennyt, mihin se häntä tulisi kuljettamaan ja mitä kaikkea se häneltä tulisi vaatimaan.

Marian elämä oli erityinen. Hänelle uskottu tehtävä oli täysin ainutlaatuinen.
Silti me jokainen olemme tietyllä tavalla elämän edessä vähän samalla paikalla kuin Maria.

Kukaan meistä ei voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan; mihin elämä meitä kuljettaa ja mitä se meiltä vaatii.  Meillä on omat toiveemme, ajatuksemme ja suunnitelmamme. Mutta aina elämä ei mene meidän tahtomme ja suunnitelmiemme mukaan.

Sen olemme kovin karusti viime päivinä joutuneet kokemaan.

Yllättäen me vakauteen ja hyvinvointiin tottuneet suomalaisetkin, olemme tilanteessa jossa koko maailmamme ja elämäpiirimme on muuttunut.

Jossa normaali elämä ja sosiaaliset suhteemme ovat estyneet.

Jossa pelko on koko ajan enemmän vähemmän mukana.

Pelkäämme sairastumista outoon ja arvaamattomaan tautiin. Pelkäämme läheistemme sairastumista.

Pelkäämme toimeentulomme puolesta. Suuremman pelkomme heijastusta on sitten se pelko vessapaperin ja särkylääkkeen loppumisesta.

Emme tiedä, kuinka kauan tämä tilanne kestää, mutta sen tiedämme että ennemmin kuukausia kuin viikkoja. Tiedämme myös, että olemme tässä kurimuksessa vasta alussa ja pahempaa on luvassa.

Tässäpä on meille annettu paketti – tehtävä – jota kukaan meistä ei varmastikaan haluaisi vastaan ottaa.
Kuitenkin se nyt on totta. Se on nyt meidän elämäämme. Ja elettävä on. 

Kysymys kuuluu: mistä tässä tilanteessa ammennamme uskoa huomiseen?
Mistä löydämme luottamuksen, jotta jaksamme elää ja toimia nämä vaikeat ajat?

Marianpäivän vanhantestamentin teksti on 3. Mooseksen kirjasta ja kertoo syntiinlankeemuksesta.

Jumala kysyy Adamilta: ”Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?” ( Moos. 3: 8-15).

Ja kyllähän Adam oli. Kun Eeva antoi. Kun käärme petti.

Tekstiä kuunnellessa jollekin tuli ehkä mieleen, että miksi tämä teksti luetaan Marianpäivänä.
Eikö nyt pitäisi iloisissa tunnelmissa muistaa Jeesus-lasta odottavaa neitsyt Mariaa?

Mutta tokihan se tähän kuuluu. Jos syntiinlankeemusta ei olisi tapahtunut, ei koko Jumalan tekemää pelastussuunnitelmaa olisi tarvittu.

Jumala ei hylännyt syntiin langenneita luomiaan ihmisiä: Adamia ja Eevaa.
Jumala näki ihmisen heikkouden. Mutta Hän rakasti luotujaan niin paljon, että teki suunnitelman Adamin, Eevan ja koko heistä alkavan ihmiskunnan pelastamiseksi. Suunnitelma käy ilmi Jumalan käärmeelle  lausumista sanoista:

    Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille
    ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille:
    ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi,
    ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.

Tämä teksti on Kristus-ennustus. Ihmiseksi syntynyt Jumala – Jeesus – on ihminen joka iskee paholaisen pään murskaksi, kun poistaa maailman synnit ja syyllisyyden. Sillä syyllisyys on se keino, jonka avulla paholainen ihmisiä otteessaan pitää.  Siinä pelastustyössä Jeesus haavoittui –  sai naulat käsiinsä ja jalkoihinsa.  Se oli käärmeen eli paholaisen eli synnin työtä.

Jeesuksen ristinkuolemalla Jumala vapautti meidät syyllisyydestä ja lahjoitti meille armon.

Marianpäivän uuden testamentin teksti on Galatalaiskirjeen luvusta neljä. Siinä sanotaan näin:

Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: ”Abba! Isä!” Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi.

Jeesuksen sovitustyön tähden me emme enää elä ”lain alla” – lain orjina - vaan elämme armosta, Jumalan rakkaina lapsina.

Mikä on se yhtenäinen sanoma, jota Marianpäivän lukukappaleet ja evankeliumiteksti haluavat meille kertoa?

Minä ajattelen, että se on sanoma Jumalan suunnitelmasta.

Raamattu kertoo meille siitä, että Jumalalla on ollut suunnitelma ihmisten pelastamiseksi jo ihmiskunnan alkuhetkissä.  Kun aika oli täyttynyt, Jumala pani pelastussuunnitelmansa täytäntöön. Hän lähetti tänne Poikansa – joka sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi Neitsyt Mariasta.

Päivän evankeliumissa saimme kuulla, kuinka Jumalalla on suunnitelma ja tehtävä vielä syntymättömällekin, kuinka Johanne Kastaja jo äitinsä kohdussa tunnisti tehtävänsä ja Herransa Jeesuksen.

Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen Jumalalla oli jälleen suunnitelma. Hän näki, että emme jaksa yksin ja antoi meille Pyhän Henkensä kirkastamaan Kristusta ja ohjaamaan meitä.

Missään vaiheessa Jumala ei ole hylännyt ihmistä, luotuaan. Ei niin pahaa paikkaa, etteikö siitä pääsemiseksi Jumalalla olisi suunnitelmaa.

Viikko sitten 15.3.  kirkkoherra Vesa Aurén luki Tyrvään kirkossa  kirkkoherran tiedoksiannon koronatilanteen johdosta.  Siinä hän sanoi seuraavat sanat: ”Kristittyjen esivanhempiemme kokemus on, että salliessaan koettelemuksen Jumalalla on jo mielessä, kuinka siitä päästään pois.”

Minä uskon vakaasti, että Jumalan tahto ihmistä kohtaan ei ole paha, vaan hyvä.

Minä uskon vakaasti, että Jumala on tässä koettelemuksessa meidän kanssamme.

Minä ajattelen ja uskon, että Jumalalla on valmiina suunnitelma siihen, miten me tästä pääsemme ulos tästä tilanteesta;
koronaviruksen aiheuttamasta uhkasta, kärsimyksestä, pelosta ja surusta.

Ja uskon myös, että meillä jokaisella on tässä pelastussuunnitelmassa oma tärkeä tehtävämme. Toimiihan Jumala tässä maailmassa meidän ihmisten kautta: me olemme täällä Kristuksen käsinä ja jalkoina – ja tällä hetkellä ehkä aivan erityisesti myös Kristuksen korvina - toinen toisillemme.

Jo nyt on havaittavissa, että tämä kriisi on saanut suomalaiset puhaltamaan yhteen hiileen ja hienolla tavalla välittämään toisistaan. Muutakin hyvää on tapahtunut. Elämän merkityksellisyys on lyhyessä ajassa  kirkastunut. Viruksen aiheuttamassa ahdingossa näemme myös tarkemmin sen, mikä elämässä on oikeasti tärkeintä. Olen ollut ylpeä ja ehkä hiukan yllättynytkin siitä, että tiukassa tilanteessa ihmisarvo on nostettu  yhteiskunnassamme aivan selkeästi ykköseksi, yli talouden ja rahan arvon.

Maria ja Joosef olivat enkelin viestin jälkeen vaikeassa tilanteessa. He olivat kuitenkin oppineet luottamaan Jumalaan. He molemmat uskoivat, että tapahtui mitä tahansa, Jumala pitäisi heistä huolen. He antoivat itsensä, maineensa, turvallisuutensa, koko elämänsä Jumalan käyttöön.  Ja he saivat kokea, että vaikeissakin vaiheissa heitä kantoi ja ympäröi Jumalan siunaus. 

Jumala on meidänkin turvamme kaikessa siinä vaikeassa jossa tällä hetkellä elämme.  Luottamus Jumalaan ja Hänen suunnitelmaansa voi antaa meillekin rauhaa pelon ja epävarmuuden keskellä.

Jumalan tahto meitä kohtaan on hyvä. Hän tahtoo pelastaa luotunsa.  Suunnitelmansa toimeenpanoon hän tarvitsee meitä jokaista.
Mitä Jumala sitten tahtoo meidän tässä tilanteessa tekevän?

Varmasti Jumala tahtoo meiltä sitä samaa, mitä kaikkina aikoina. Hän tahtoo meidän rakastavan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme. Hän tahtoo että rukoilemme ja teemme työt. Hän tahtoo, että  omasta pelostamme ja epävarmuudestamme huolimatta luotamme Jumalaan ja annamme itsemme rakkauden käyttöön.

Suostummeko Jumalan suunnitelmaan? Uskallammeko ottaa tehtävän vastaan, siitä huolimatta, että emme tiedä mihin se meitä kuljettaa ja mitä se meiltä vaatii?

Jos uskallamme, olen varma, että Jumala antaa meille siunauksensa.


Tarja Kopalainen, tiedotuspappi