KULMAKIVI

Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. Herra tämän teki, Herra teki ihmeen silmiemme edessä. Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä! Hoosianna! Herra, anna meille apusi! Oi Herra, anna menestys! Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä. Herran huoneesta teidät siunataan.
Ps. 118:22-26

Tämä Psalmi johtaa meidät Kristuksen kärsimysviikon tapahtumiin. Jeesuksen ratsastaessa Jerusalemiin tätä Psalmia kansanjoukko lauloi. Ilo ja toivo oli korkealla. Vaatteita levitettiin tielle, jottei pöly tahraisi kuninkaan jalkoja ja palmunlevät heiluivat. Kansa toivotti kuninkaansa pääkaupunkiin ja odotti tämän istuvan valtaistuimelle ja palauttavan Israelin muinaisen loiston ja kunnian. Tämä tapahtui sunnuntaina, palmusunnuntaina, ja jo perjantaina riemulaulut olivat vaihtuneet huutoon: ”Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!”

Kansa oli hylännyt kuninkaansa, Messiaansa. Pettymys Jeesukseen oli suuri koska hän ei täyttänytkään suuren enemmistön toiveita. Ilo muuttui pettymykseksi ja pettymys suuttumukseksi. Ja kuitenkin juuri siinä toteutui salatulla tavalla Psalmimme profeetallinen säe kivestä, joka hylättiin, mutta joka lopulta osoittautuikin kaikkein merkittävämmäksi rakennuselementiksi. Jeesus itse viittasi tähän joutuessaan puolustamaan omaa toimintaansa ja Jumalallista valtaansa fariseuksille (Matt.21:42).

Kerrotaan, että Salomon temppeliä rakennettaessa muuan paikalle tuotu kivi ei sopinut mihinkään rakennuksen osaan ja se viskattiin kelpaamattomana työmaan laidalle. Lopulta tarvittiin vain yhtä kiveä, kulmakiveä, jota ei ollut rakennusmateriaalin joukossa. Rakennusmestari kutsuttiin paikalle ja hän osoitti rakentajien aiemmin hylkäämää kiveä. Hyljätty kivi olikin temppelin tärkein kivi.

Pääsiäisen tapahtumat osoittavat, että hyljätty ja ristiinnaulittu Jeesus onkin yksityisen syntisen, kristillisen seurakunnan, Israelin ja Suomen, jokaisen maan ja kansan, koko ihmiskunnan tärkein ja merkittävin henkilö. Jeesuksen aloittaessa julkisen toimintansa Johannes Kastaja todisti hänestä sanoen: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh.1:29). Maailmalle tämä ei ollut alkuunkaan riemullinen ja kauan toivottu ilouutinen. Päinvastoin. Voimme todeta, että maailma suhtautui Jeesukseen täysin päinvastaisesti; maailman synti otti pois Jumalan Karitsan.

Jeesuksen ylösnousemus on todellinen riemuvoitto. Se osoittaa ensinnäkin sen, että Hänen uhrinsa Golgatan keskimmäisellä ristillä oli riittävä.  Jumala oli hyväksynyt sen. Edelleen se osoittaa, että Jeesus todella oli se, joka Hän sanoi olevansa, Jumalan Poika, maailman Vapahtaja, Israelin Messias, maailmankaikkeuden kuningas. Se osoittaa myös sen, että Jeesuksella on nyt kaikki valta sekä taivaassa että maan päällä. Tätä valtaansa hän käyttää toteuttaakseen pelastussuunitelmaansa kaikessa maailmassa ja siunatakseen omiaan missä ikinä heitä onkaan.

Rakentajat hylkäsivät kulmakiven, maailman synti hylkäsi Jeesuksen, mutta juuri siinä hylkäämisessä tapahtui, että Jumalan Karitsa otti pois maailma synnin. Siinä missä Israel oli odottanut ajallista kuningasta, Herra antoikin heille iankaikkisen kuninkaan. Siinä missä maailma ristiinnaulitsi rikollisen, siinä Jumala antoikin kaikille rikollisille  eli syntisille Vapahtajan ja Pelastajan, uuden elämän alun. Siinä missä odotettiin näkyvää valtaa ja loistoa, Herra antoi nöyrään sydämeen ilon, vapauden ja puhtauden sekä toivon ikuisesta kirkastumisesta. Herra antoi itsensä, että meistä voisi tulla Hänen kaltaisiaan ja että kerran saisimme katsella Hänen pyhiä kasvojaan iankaikkisuudessa. Kristuksen ylösnousemus on jokaiselle Häneen uskovalle osallisuus ja tae tästä. Hyljätty kivi paljastuukin ihmiskunnan suurimman siunauksen lähteeksi ja kohteeksi.

Ylösnousemuksen riemuvoitto julistaa maailmalle voittoa synnistä, Perkeleestä ja kuolemasta. Emme pysty pitämään tarpeeksi saarnoja, emme kirjoittamaan tarpeeksi kirjoja emmekä runoilemaan tarpeeksi lauluja, jotta tyhjentävästi voisimme kertoa, mitä hengellisiä siunauksia ja rikkauksia tämä merkitseekään itse kunkin elämään. Mitä todella merkitseekään, että Jeesus elää! Mitä siunausta, armoa, lohdutusta, voimaa, toivoa, iloa, rauhaa, lepoa, vapautta, turvaa ja niin paljon, paljon muuta se pitääkään sisällään.  Sydän täynnä ihmetystä ja kiitollisuutta voimme vain todeta psalmistamme tavoin: ”Herra tämän teki, Herra teki ihmeen silmiemme edessä. Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä!”


Lauri Lehtinen