KIITOS ISÄNMAASTA

Ihana maa on tullut osakseni, kaunis perintö on minulle annettu Ps.16:6.

Tässä psalmissa Daavid iloitsee ja kiittää Jumalaa kauniista ja ihanasta Israelista, omasta kotimaastaan ja maasta, jonka hallitsijaksi hänet on asetettu. Israelin kuninkaana hän nöyrästi tunnustaa, että kuninkaallakin on kuningas: Minä sanon Herralle: ´Sinä olet minun valtiaani, sinulta saan kaiken hyvän” (j.2).

Uskoisin, että vielä meitä löytyy täältä Suomestakin suuri joukko, joka hartaalla nöyryydellä ja suurella kiitollisuudella yhtyy näihin psalmimme sanoihin ja soveltaa ne omaan kotimaahamme ja kansaamme. Tunnustamme ja uskomme, että kaikissa kansaamme kohdanneissa historian myllerryksissä on ollut mukana Kaikkivaltiaan käsi ja varjelus. Jumala on antanut meille ihanan, kauniin ja itsenäisen maan.

Vuosisatojen ajan tätä maata on rakennettu Jumalaan turvaten. Psalmimme alkaa rukouksella: ”Jumala, pidä minusta huoli, sinuun minä turvaan.” Tämä on ollut kansamme tukena ja turvana vainolaisen riehuessa, nälän sattuessa ja sodan kauhuissa. Suomen kansa on oppinut turvaamaan Jumalaan ja rakentanut tämän maan Jumalan kymmenen käskyn lujalle moraaliselle perustalle. On osoittautunut todeksi sanalaskujen sana: ”Vanhurskaus on kansalle kunniaksi, mutta synti on kansojen häpeä” (Snl.14:34).

Ensimmäisen adventin psalmista 24 luemme seuraavat sanat: ”Tässä me olemme, kansa joka pyrkii luoksesi, joka etsii kasvojasi, Jaakobin Jumala!” (j.6).  Näin saattoi Daavid todistaa Israelin kansasta n. 3000 vuotta sitten.  Suokoon Jumala meille sen armon, että nämä sanat kuvaisivat meitä niin kansana kuin yksityisinä henkilöinä juuri nytkin. Valitettavasti Israelin kansan kohdalla jouduttiin todistamaan myös niistä ajoista, jolloin Jumalaa kohti ei pyritty eikä hänen kasvojaan etsitty. Jumala joutui käyttämään silloin koviakin keinoja saadakseen kansansa ymmärtämään, että sen siunaus, onni ja menestys on ainoastaan ja vain Jumalassa itsessään.

Kovina aikoina on Suomen kansa oppinut kääntymään sen Herran puoleen, jolta apu tulee. Jumala on armossaan siunannut meitä antaen ja säilyttäen itsenäisyytemme ja kaiken lisäksi antanut suuria hengellisiä herätyksiä. Kaikki tämä on aikojen saatossa lujittanut meitä uskomaan, luottamaan ja turvaamaan myös kansallisesti Jumalaan.

Jumala johtaa ja kaitsee kansoja.  Paavali puhui siitä saarnassaan ateenalaisille näin: ”Yhdestä ihmisestä hän (Jumala, kirj.huom.) on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä” (Ap.t.17:26-27).

Kaikki nämä Raamatun kohdat puhuvat meille voimallista ja selvää kieltä. Kansa, joka pyrkii Jumalaa kohti, etsii hänen kasvojaan ja turvaa häneen, on siunattu kansa. Jos taas kansa kääntyy pois Jumalasta ja synti tulee sen kunniaksi, saa se osakseen onnettomuuden ja häpeän. Jos Jumala ottaa pois siunauksensa, se ei tuota onnea eikä hyvinvointia missään mielessä.  On siunattu asia, jos kansamme sanoo Jumalalle: ”Tapahtukoon sinun tahtosi!”  On surullista, jos kansa kääntyy pois Jumalasta eikä tahdo noudattaa hänen tahtoaan. Mitäpä jos Jumala silloin sanoisikin: ”Hyvä on, tapahtukoon sitten teidän tahtonne.”

Virolaiset kristityt sanoivat, että he joutuivat opettelemaan 50 vuotta, mitä on elää jumalattomassa kansakunnassa. Kun Viro itsenäistyi v. 1918 päätettiin, että uskonto erotetaan valtion yhteydestä. Esim. kouluissa ei annettu uskonnon opetusta yms. Neuvostoaikana saatiin sitten kokea, mikä ”onni ja autuus” oli elää uskonnottomasti miehityksen alla. Nyt on Viro jälleen vapaa. Me täällä Suomessa olemme saaneet juhlia jo 103 vuotiasta itsenäistä Suomea. Miten merkittävä se on meille tänään ja minkä arvon annamme Jumalalle? Haluammeko olla kristitty kansa, joka tunnetaan pyrkii Jumalan luo ja rukoilee: ”Jumala, pidä minusta huoli, sinuun minä turvaan!”

Tästä vapaudesta on aikoinaan maksettu kova hinta. Saamme olla kiitolliset puolustusvoimissa eri tehtävissä vastuunsa kantaneille, Lotta Svärdille, sotilaspojille, pikku lotille, kotirintaman sitkeille naisille ja miehille, jotka antoivat oman panoksensa maamme itsenäisyyden, uskontomme ja kotiemme vapauden säilyttämiseksi. Kaikkea tätä väritti tuolloin rukous ja turvan etsiminen Jumalasta. Kuinka merkittäväksi Jumalan apu ja voima koettiin, ilmenee esim. Lotta Svärdin ns. kultaisissa sanoissa eli lottien ”kymmenessä käskyssä”, joista ensimmäinen kuuluu: ”Jumalan pelko olkoon elämäsi suurin voima!” Vähin mitä voimme tehdä, on kunnioittaa ja vaalia tuon ajan läpikäyneiden muistoa.

Näistä ajoista on kulunut jo vuosikymmeniä mutta se, miten Jumala on toiminut historiassa kansojen tai yksittäisten ihmisten kautta, on kirjoitettu meille opiksi, ojennukseksi, rohkaisuksi ja kehotukseksi. Niin voi Jumala toimia keskellämme tänäänkin. Ehkä on niin, että juuri ajankohtaisen kriisin keskellä historian opetus on, että kääntyisimme etsimään Jumalan kasvoja ja turvautumaan hänen apuunsa. Koskaan ei ole huono ajatus pyytää Jumalalta apua ja nöyrtyä parannukseen.

Kiitos Jumalalle vapaasta isänmaastamme ja siunatkoon Hän meitä tulevinakin vuosina armollaan ja läsnäolollaan.

Herra, me pyrimme sinua kohti ja etsimme kasvojasi! Pidä meistä huoli!

Veisatkaamme siis kiitollisin mielin tehdessämme taivalta kohti taivaallista isänmaatamme: 

                                 Sun kätes, Herra, voimakkaan suo olla turva Suomenmaan

                                 niin sodassa kuin rauhassa ja murheen onnen aikana.

                                 Suo, että sanas kirkkaana saa keskellämme kaikua,

                                 ja kautta sukupolvien suo soida nimes kiitoksen.   
                         
                                 VK 577:1;9

  

Lauri Lehtinen