3. luku - Jeesus Ihmisen poika - Inkarnaatio - Lihaksi tuleminen

MINÄ USKON JEESUKSEEN KRISTUKSEEN, JUMALAN AINOAAN POIKAAN, MEIDÄN HERRAAMME, JOKA SIKISI PYHÄSTÄ HENGESTÄ, SYNTYI NEITSYT MARIASTA

”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta” (Joh.1:14).

Iankaikkinen Jumalan Poika, ikuinen Sana, joka oli Jumalan luona ja oli Jumala, sikiää Pyhän Hengen toimesta nuoren juutalaisen Maria nimisen neitsyen kohdussa ja syntyy ihmiseksi pienessä Beetlehemin kaupungissa.  Niin Vanha testamentti kuin Uusi testamenttikin yhtäpitävästi todistavat, että kysymyksessä oli nimenomaan neitseestä syntyminen (Jes.7:6-8, 9:5, Mt.1:18-25), Lk.1:26-33).

Kysymyksessä ei ole vain biologinen ihme. Marian kohdussa sikisi ja kasvoi poikalapsi, Jeesus, joka on käsittämättömällä tavalla täysi ihminen, lihaa ja verta, kuten jokainen ihmisestä syntynyt ja samalla hän on täysi Jumala, olemukseltaan ja luonnoltaan synnitön ja kaikkivaltias. Jumala tuli ihmiseksi mutta ihminen ei tullut Jumalaksi. Yksi persoona, kaksi luontoa; jumalallinen ja inhimillinen. Tällaisena hän on ainutlaatuinen persoona koko universumissa. Jeesus on todella suuri salaisuus.

Todettakoon, että neitseestä syntyminen ei sinällään ole kaikkivaltiaalle Jumalalle mikään suuri ihme. Meille se toki sellainen on. Meistä katsottuna ja Jumalan pelastushistoriallisen toiminnan läpi tarkasteltuna suurempi ihme on se, että itse Jumalan Poika suostuu syntymään ihmiseksi.

Jeesus käyttikin itsestään nimitystä ”ihmisen poika”. Tällä hän viittasi Danielin näkyyn, jossa ihmisen pojan kaltainen saapuu Jumalan tykö, jolloin hänelle annetaan kaikki valta ja valtakunta, joka on iankaikkinen (Dan.7:13-14). Tässä kätketty ja samalla selkeä viittaus Jeesukseen ”alennettuna” ihmisenä  ja korotettuna herrana (vrt. kaste ja lähetyskäsky Mt.28:18-20).

TAIVAASTA MAAN PÄÄLLE

Paavali kirjoittaa Jeesuksen ihmiseksi tulemisesta: ”Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan, Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän ei ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti” (Fil.2:6-8). Jeesus itse viittasi omaan asemaansa, josta hän oli luopunut tullessaan tänne maan päälle, kun hän rukoili: ”Isä, kirkasta sinä nyt minut, ota minut luoksesi ja anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli sinun luonasi jo ennen maailman syntyä…Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista” (Jh.17:4,24).

Jeesus luopui vapaaehtoisesti taivaallisesta kirkkaudestaan ja välittömästä Isänsä rakkaudellisesta yhteydestä. Syntyessään ihmiseksi hänen ympäristönsä muuttui taivaallisesta kirkkaudesta tämän langenneen ja syntisen maailman pimeydeksi. Hän alistui ihmisenä ihmisen rajallisuuteen ja myös luopui jumalallisesta kirkkaudestaan syntymällä tavalliseksi ihmiseksi, lihaksi ja vereksi. ”Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta rikastuisitte hänen köyhyydestään” (2 Kor.8:9). 

Raamatun selkeä yhtenäinen oppi ja todistus on, että Jeesuksen ihmiseksi tulon syy on me, sinä, minä, koko ihmiskunta. Meidän vuoksemme hän tuli köyhäksi, meidän vuoksemme hän alensi itsensä, meidän vuoksemme hän jätti taivaan ihanuuden, meidän vuoksemme hän tuli köyhäksi.

Paitsi, että neitseestä syntyminen on jo ihme sinänsä ja että siinä syntymässä tapahtui toinenkin käsittämätön ihme, Jumalan Pojan ja ihmisen yhdentyminen samassa persoonassa, on ihme, jopa ihmeiden ihme, että Hän suostui niin nöyrtymään ja alentumaan ihmisen elämään ja kärsimään sellaista kohtelua, kuin hän ihmisiltä sai osakseen.

JUMALAN PELASTUSSUUNNITELMA

Jeesuksen ihmiseksi syntyminen on jumalallisen pelastussuunnitelman peruskivi. Jo ennen maailman perustamista oli kolmiyhteinen Jumala suunnitellut ja keskenään neuvotellut, mitä tapahtuu, jos ihminen lankeaa syntiin.

Heti syntiinlankeemuksen tapahduttua Jumala aloittaa pelastava työnsä. Käärmeelle eli perkeleelle annettu sana vaimon siemenestä, joka murtaa käärmeen pään (1 Ms.3:15), on Jumalan pelastushistoriallisen toiminnan alkutahti. Siitä eteenpäin maailmanhistorian tapahtumat ovat kehys jumalalliselle pelastushistorialle. Jumala alkaa toimia niin, että eräänä hetkenä, kun aika on täyttynyt, vaimon siemen voi ilmestyä ja murskata käärmeen pään. ”Juuri sitä varten Jumalan Poika tuli maailmaan, että hän tekisi tyhjäksi Paholaisen teot” (1Jh.3:8).

Jumala ilmoittaa itsensä sanassaan ja teoissaan. Hän antaa lupauksia ja profetioita tulevasta Messiaasta, erityisestä voidellusta, joka palauttaisi asiat ennalleen.  Jeesus itse viittasi siihen, että Raamatun kaikissa kirjoituksissa puhutaan juuri hänestä eikä vain, että kaikissa kirjoituksissa, vaan että kaikki kirjoituksissa puhuu hänestä (Lk.24).

Jeesukseen viittaavat suoranaiset ennustukset ja profetiat, esikuvalliset esineet, henkilöt ja tapahtumat. Tällaisia ns. Messias-ennustuksia ja viittauksia Jeesuksen elämään, persoonaan, tehtävään ja työhön on paljon ja niistä on kirjoitettu lukuisia kirjoja.

Kaikki tämä tähtäsi siihen, että Jeesus kerran tulisi tänne maan päälle. Sitä varten Jumalan valitsi ensin yhden miehen, Abrahamin, josta kasvoi suku, heimo ja lopulta Israelin kansa, juutalaiset. Tästä kansasta Jumala yhden heimon ja siitä Daavidin kuninkaallisen suvun, jonka jälkeläisistä Messias eli Jeesus olisi syntyvä. Kun siis maailmanhistoriallinen tilanne oli Jumalan mielen mukainen, tapahtui beetlehemiläisessä tallissa ihme. Jeesus syntyi. Taivaan enkelit kuuluttivat Jumalaa ylistäen: ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra” (Lk.2:10).

IHMINEN JEESUS

Meidän veljemme

Jeesus oli ihmisenä samanlainen kuin mekin. Hän söi, joi, väsyi, nukkui, teki työtä, iloitsi ja itki. Ulkonaisesti mikään ei erottanut häntä muista. Hän oli ja on kirjaimellisesti meidän veljemme. ”Tässä me olemme, minä ja lapset, jotka Jumala minulle antoi. Nämä lapset ovat ihmisiä, lihaa ja verta, ja siksi hänkin tili ihmiseksi, heidän kaltaisekseen. Siten hän kykeni kuolemallaan riistämään vallan kuoleman valtiaalta Saatanalta…Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit. Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan” (Hepr.2:13-14, 17-18).

Jeesuksen ihmisyydessä oli kuitenkin eräs olennainen ero, joka erottaa hänet kaikista muista inhimillistä ihmisistä. ”Meidän ylipappimme jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavalla  kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin” (Hepr.4:15). Jeesus on ainoa ihminen, joka ei ole koskaan langennut syntiin.

Meidän opettajamme

Jeesuksen opetukset olivat ainutlaatuisia mutta suurin opetus on HÄN itse. Jeesuksessa näemme Jumalan kasvot. Joka näki/näkee Hänet, näkee Jumalan. Hän on Jumalan täydellisin ilmoitus. Kaikki ennen Häntä kohdistui Häneen ja kaikki Hänen jälkeensä keskittyy Häneen.

Meidän esikuvamme

Jeesuksessa näemme todellisen ihmisyyden. Hän on ihmisenä kuva ja esimerkki, millaiseksi meidät alun perin tarkoitettiin. Jumala ei luonut ihmisestä syntistä eikä syntiin. Synnin mahdollisuus oli mutta se ei alun perin ollut välttämättömyys. Ensimmäisen ohmisparin lankeemuksen myötä jouduimme kaikki synnin ja kuoleman orjuuteen. Emme siis kukaan tule syntisiksi syntiä tehtyämme vaan teemme syntiä, koska olemme syntisiä.

Jeesuksessa näemme todellisen ihmisen ja moraalisen esikuvan. Tosi ihmisyys on siis sellaista, mitä näemme Jeesuksen elämässä. Sellaiseksi meidän tulisi kasvaa ja pyrkiä.

Meidän edustajamme

Jeesus syntyi ihmiseksi ollakseen meidän edustajamme, koko ihmiskunnan edustaja. Adam oli ensimmäinen ihmiskunnan edustaja. Hänessä oli koko ihmiskunta ja koko ihmiskunnan kohtalo oli sidottu häneen.  Jeesus syntyi toiseksi ihmiskunnan edustajaksi ja nyt koko ihmiskunnan eli jokaisen ihmisen kohtalo on sidottu häneen. Paavali rinnastaa Aadamin ja  Jeesuksen vertaamalla heitä keskenään: ”Kun kerran kuolema sai alkunsa ihmisestä, samoin kuolleiden ylösnousemus on alkanut ihmisestä. Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi (1Kor.15:21-22), ja: ”Onkin kirjoitettu: Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä olento. Mutta viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki” (1 Kor.15:45).

Hengellisessä mielessä elämme joko vanhassa eli Aadamissa ja hänen lankeemuksensa seuraamuksissa tai uudessa eli Kristuksessa ja Hänen sovitustyönsä ja ylösnousemusvoittonsa osallisuudessa. Ensimmäisessä kuolema, toisessa elämä. Jeesus toisena eli viimeisenä Aadamina on nyt uuden ihmisen ja ihmiskunnan luoja ja uuden luomisen alku.

Ensimmäinen ihmisparin kohtaama kiusaus koski Jumalan sanan riittävyyttä ja luotettavuutta; ”onko Jumala todella sanonut?” (1Ms.3:1). Tämä kiusaus tapahtui ihanteellisissa olosuhteissa, Jumalan ihmisille varta vasten luodun Paratiisin siimeksessä.

Jeesuksen alkaessa julkisen toimintansa hänet johdatettiin erämaahan Perkeleen kiusattavaksi. Näemme, että tässä on samansuuntainen koetus. Kestääkö hän ihmiskunnan toisena edustajana käärmeen houkutukset. Jeesus kesti vetoamalla Jumalan sanaan (Mt.4:1-11). Se, minkä Aadam Paratiisissa menetti, sen Jeesus erämaassa voitti.

Toisena eli viimeisenä Aadamina Jeesus edustaa koko ihmiskuntaa Jumalan edessä. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että hän saattaa ihmisenä vastata koko ihmiskunnan teoista eli synneistä. Ja nyt olemmekin Jeesuksen ihmiseksi tulemisen syyn syvimmässä ytimessä. Hän syntyi ihmiseksi kuollakseen ihmisen puolesta ja kuolemallaan sovittaakseen koko ihmiskunnan syyllisyyden Jumalan edessä.

SIUNATTU YHTÄLÄISYYS JA SIUNATTU EROAVAISUUS

Jeesus – täysin samanlainen kuin me

Uskontunnustuksissa lausuttu osio Jeesuksen ihmisyydestä on siis äärettömän merkityksellinen. Ellei hän olisi ollut ihminen siinä kuin mekin, hän ei olisi voinut olla meidän edustajamme ja sijaiskärsijämme. Ei enkeli, ei mikään muukaan olento tai luomakunnan edustaja voi sijaistaa ihmistä Jumalan edessä. Ihminen Jeesus saattaa sen tehdä.

Ihmisenä Jeesus saattoi ja saattaa täysin samaistua ihmisen elämän ”raadollisuuteen”. Juuri se, että Jeesus tietää, mitä on olla ihminen, saa heprealaiskirjeen kirjoittajan rohkaisemaan meitä seuraavin sanoin: ”Astukaamme rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme” (Hepr.4:16).

Jeesus – täysin erilainen kuin me

Ihmiseksi synnyttään Jeesus ei kuitenkaan menettänyt Jumaluuttaan. Hän oli edelleen Jumala Poika. Tämä suuri erilaisuus merkitsee sitä, että itse synnittömänä Hän saattoi kantaa ja ottaa pois maailman synnin. Kukaan ns. tavallinen ihminen ei syntiinlankeemuksen jälkeen olisi voinut tätä tehdä.  Juuri se, että Jeesus on täysin erilainen kuin me, mahdollisti syntiemme sovituksen Golgatan keskimmäiselä ristillä.

Ymmärtänemme nyt, että jos Jeesus olisi vain ihminen, hän olisi kaikesta erinomaisuudestaan huolimatta sittenkin syntinen Aadamin jälkeläinen. Jos Hän olisi ollut Jumala ”valepuvussa”, hän ei olisi voinut edustaa ihmistä eikä vastata ihmiskunnan synneistä. Jos Jeesus olisi puoliksi Jumala ja puoliksi ihminen tai jonkinlainen muu jumal- tai ihmisen muodon ottanut henkiolento, sovituksen ongelmaan ei olisi edelleenkään vastausta. Jumalan Pojan ihmiseksi tulemisessa täyttyvät molemmat ehdot mitä tarvitaan, jotta joku toinen voi sovittaa syntisen ihmisen Pyhän Jumalan edessä.

IHMEIDEN IHME

Kuka voi ymmärtää tätä salaisuutta ja ihmeiden ihmettä:

Iankaikkinen Sana, jolla maailma on luotu, tulee osaksi luotua maailmaa.

Ikuinen ja ääretön alistuu ajan ja paikan rajoituksiin.

Luoja syntyy luodun asemaan.

Kirkkaus suostuu ihmiskunnan pimeyteen.

Täydellisesti pyhä laskeutuu saastaisten keskelle.

Kuolematon syntyy kuollakseen.

Maailmankaikkeuden omistaja luopuu rikkaudestaan.

Käsittämätön ja pohjaton on Jumalan rakkaus. ”Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi” (1 Jh.4:9-10).