29.3.2020 Tyrvään kirkko, sanajumalanpalvelus

keskustelusaarna Rauni Rantakytö ja Anu Jokinen-Lundén

Kärsimyksen sunnuntai

Evankeliumi Luuk. 13:31-35

 

Rauni, onko sulla hetki aikaa?

Juu, mitä Anu sulla olis oikein asiaa?

Mää keitin tuoreen kahveen ja pullaakin on.

Joo, kyllä kiitos. Aamukahaveesta onkin jo aikaa.

Kuuntlikko sää tämän sunnuntain evankeliumin?

Kyllä mää kuuntelin.

Vai, että kokoaa kanaemo poikaset siipiensä suojiin…

Aika vaikea teksti. Mitä päivän evankeliumi meille oikein haluaa kertoa?

Toi aloituskin, miksi fariseukset neuvovat Jeesusta pakenemaan. Tiesivätkö he etukäteen, että Jeesuksen tulee käymään huonosti? Nehän halusivat yhdessä pahaa Jeesukselle…miksi ne pelottelisivat Jeesuksen pois vai olivatko he oikeasti huolissaan Jeesuksesta?

Mutta Jeesus sanoo heille työnsä olevan kesken ja että kolmantena päivänä se tulee valmiiksi

Jeesus puhui kolmannesta päivästä joskus aiemminkin… taitaa olla sellaista symboliikkaa…tiedätkös, pitkäperjantai, hiljainen lauantai ja kolmas päivä on ylösnousemuksen pääsiäisaamu ja meilläkin lepopäivä on sunnuntai. Ja sanoo Herodesta ketuksi….että uskaltaa!

Ja huomaatko, että Jeesus puhuu Vanhan testamentin profeetoista, jotka Jumala oli lähettänyt kansan luokse. Siis ajatteleeko Jeesus olevansa jatkoa Jumalan lähettämille sanansaattajille? Kettu on muuten tosi vaarallinen kanaemolle ja sen pienille poikasille!!

Kanaemo ja siipiensä suojaan…kettu salakavalasti odottaa kuin heikko raukka Herodes, joka vaanii Jeesusta…

Siis Jeesus tiesi koko ajan mihin ollaan menossa, niin kuin kanaemo tietää, että poikasia pitää suojella, ne pitää pelastaa ketulta

kananpojat kasvaa pesässä…me ollaan nyt pesissään, tänä keväänä kaikki ovat nyt pesissään, kotonaan. Nyt pidetään nokka kotona. Kun me ollaan niitä tipuja, halutaanko me olla Jumalan siipien suojissa?

Tässä on nyt kuin kaksi tasoa.  Tai kolme. Puhutaan evankeliumitekstistä, kun Jeesus kertoo omasta tehtävästään, joka on juuri menossa kohti vakavia aikoja. Tästä päivästä alkaa syvä paastonaika… tämä on kuule kärsimyksen sunnuntai. Viikon päästä alkaa hiljainen viikko, piinaviikko, joka päättyy mustaan pitkäperjantaihin, mutta sitten riemun ja ilon pääsiäissunnuntaihin.

Niin ja meidän elämässämme syvä paasto on todella. Elämä on hiljentynyt. On käsketty hiljentää ja olla aloillaan, että saadaan joskus elämä myös takaisin raiteilleen. Ollaan nokka kotona, liikutaan vain aivan välttämätön ja välitetään toisistamme ja itsestämme ja jos mahdollista, niin tarjotaan naapuriapua ja soitellaan kuulumisia… on paastoa! Paastoa sosiaalisista suhteista, muttei välittämisestä!

Ja kolmas taso…minäkin haluaisin koota kuin kanaemo poikaset siipieni suojiin…pienet, no niin, isoksi kasvaneet, mutta lapseni maailmalta siipieni suojiin. Ettei ne joutuisi nyt hukkaan…tässä keväässä….mutta ei ne nyt pääse edes tulemaan ja mahtaisivatko halutakaan…eivät haluakaan kanaemon siipien suojaan…

Niin ne elävät omaa elämäänsä. Ihan samalla tavalla me jokainen…halutaanko me olla Jumalan siipien suojissa? Kysyn sulta taas!

Jumala on lähettänyt siis ainoan poikansa, ettei kukaan joutuisi hukkaan. Hän haluaa pelastaa kaikki ihmiset. Oletko kuullut sen tarinan…?

Montakin tarinaa olen kuullut! Mitä haluat kertoa?

Ajattelin kertoa, kun kevät on, maatalousaiheisen tarinan. Siinä on mies ja kanala. TARINA:

Miehellä oli suuri maatila, ja hän oli todella ylpeä tiluksistaan. Tilan helmenä mies piti upeaa kanalaansa, jonka kanoista hän pystyi ylpeilemään kylän muillekin isännille.

Eräänä aamuna hän tuli talostaan pihamaalle ja katseli ympärilleen. "Voi kuinka ylpeä voin olla työstäni ja kiitollinen tästä kaikesta." ja niin lähti kävelemään metsän reunaa kohti.

Tultuaan takaisin hän pelästyi, sillä koko hänen tilansa oli ilmiliekeissä. Tuli oli jo vallannut heinäladon ja oli matkalla miehen upeaan kanalaan. "Vaimo, soita palokunta paikalle!" Mies huusi hätääntyneesti ja lähti juoksemaan kanalaansa päin. Hän aukaisi ovet ja alkoi ajamaan kanoja ulos. Kanat pyrähtelivät joka suuntaan ja kovalla työllä pariskunta sai kanat ulos. Palokunnan saavuttua tuli saatiin nopeasti haltuun ja kanala saatiin säilytettyä.

Mies alkoi laskea kanojaan ja huomasi yhden puuttuvan. Itse asiassa hänen paras kanansa oli kadonnut. Parhaan siitä teki sen, että lisäksi että se muni kaikkein eniten se osasi jo talon tavat ja oli ainoa, joka tunsi oman nimensä, kun isäntä häntä kutsui. Emäntä sanoi nähneensä kanan juoksevan heinälatoa kohti." Voi ei, miksi juuri sinne missä kaikista kuumimmat liekit olivat, tuo tyhmä kana!" He lähtivät kävelemään palanutta latoa kohden. Ja kohta he löysivät palaneen möykyn, joka muistutti kanaa, sen siivet olivat harallaan, aivan kuin lentoon lähdössä. "Voi tuota tyhmää!"


He nostivat kanan maasta, sen siipien alla oli 5 pientä kanan poikaa. Kana oli rientänyt tulesta huolimatta pelastamaan poikasiaan ja kerännyt ne siipiensä suojaan, oli itse kuollut suojellessaan poikasiaan. "Tuo viisas kana!"

Tämä oli vertauskuva. Ymmärrän. Me ollaan taas niitä tipuja. Viisain kana, joka pelastaa tiput, mutta kuolee itse, on Jeesus.  

Ymmärsit oikein! Jeesus on kuollut sun ja mun vuoksi. Ettei me jouduta hukkaan. Ettei meidän sielu joudu hukkaan. Tapahtui meille mitä tahansa, mitään ei tapahdu ilman, ettei Jumala sitä tietäisi. Me eletään tätä kevättä poikkeustilassa. Meitä hämmentää tosi paljon. Meitä pelottaa ja meitä ahdistaa. Mutta me ollaan kristittyjä ja uskotaan Jumalaan. Jumala on iankaikkinen Jumala. Kun meidät on kastettu, niin Raamatuista on luettu Jes.43:1 ” Näin sanoo Herra, joka sinut loi. Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.”’

Joo ja ihana kohta on Ps.91: 1-2, 4,9  ” Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin. Sinä Herra olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan. Herra levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi. Sinun turvanasi on Herra, sinun kotisi on Korkeimman suojassa.”

Siipensä yllesi…Mun tuli ihan kyynel silmäkulmaan. Onpas turvallisen tuntuisia raamatunkohtia.

Vaikka tästä sunnuntaista alkaa syvä paastonaika, ehkä aika vakavailmeiset kevätviikot. Niin oletko huomannut, miten jo on montaa hyvää tapahtunut, on annettu naapuriapua, on ollut mukavia yhteydenottoja, kirjeitä ja postikortteja on lähetty…kaupassa ventovieraat nyökyttelee toisilleen, että samaa elämää jaetaan, että voimia ja tsemppiä kaikille. Elämä ei kuitenkaan pysähdy. Ajatukset yltää näiden poikkeusolojen yli, vaikkemme tiedä, miten kauan tätä kestää, emmekä tiedä, miten elämä järjestyy kesää kohti. Tänään muuten alkaa kesäaika!

Niin, olikin aamulla pesässä kiireen tuntua, kun kelloja oli siirretty..

Olitko siirtänyt kelloa…mihin olit laittanut!

Ajattelin keittiön kellon siirtää olohuoneeseen.. Ja kun on toivoa ja uutta elämää poikkeusoloissa, niin on toivoa ja uutta elämää syvän paaston viikkoina kohti pääsiäistä. Meidän takia Jeesus kulkee pitkäperjantaihin, että tulee myös pääsiäissunnuntai. Ja meillä on mahdollisuus pelastua. Jumala ei meitä hylkää, vaikka me emme ole täydellisiä ihmisiä. Vaikka me emme aina osaa elää oikein, emme aina rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme kuin itseämme.

Tämä ”kärsimyksen sunnuntai” kuulostaa niin raskaalta. Ja onhan tilanteet vakavia, niin Jeesuksella kuin meidän keväässä. Mutta silti kumpikin tilanne ratkee meidän parhaaksemme!

Aivan! Jeesus tekee tien meille taivaan kotiin! Sovittaa meidän välit Jumalan kanssa!

Juu. Jumalan suunnitelma on rakkautta ja anteeksiantoa tulvillaan. Niin raikkaan terveellistä sielulle! Jumala rakastaa sinua ja minua

Ja kevättä mennään rauhallisin mielin. Noudatetaan viranomaisten ohjeita. Pidetään huolta itsestämme ja lähimmäisistämme. Niin raikkaan terveellistä koko ihmiselle!

Kokoaa kanaemo poikaset siipiensä suojaa… Haluatko olla Jumalan siipien suojissa?

Haluan! Ja taidan katsoa yläkaapista, missä pääsiäiskoristeet ovat…

Otatko jo sen pienen korin ja ne tiput esille odottamaan pääsiäistä?

Juu ja laitan rairuohon kasvamaan!

Ottaksää lisää kahveeta?

Juu, kyllä kiitos. Toinen kuppi maistuu aina.

Aamen.

aamen.