KORKEIMMAN SUOJELUS

PS. 91:5-7

Et pelkää yön kauhuja etkä päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka liikkuu pimeässä, et tautia, joka riehuu keskellä päivää. Vaikka viereltäsi kaatuisi tuhat  miestä ja ympäriltäsi kymmenentuhatta, sinä säästyt.

Raamattu puhuu monissa kohdin rutosta, pelottavasta kulkutaudista. Tämän taudinkuvan alle sopii hyvin meidänkin päiviemme vitsaus korona. Raamatun mukaan rutto kuten muutkaan tuhoisat luonnonmullistukset eivät kuitenkaan aina ole pelkästään sattumanvarainen ja luonnonlakien mukainen tapahtuma. Muinaiset israelilaiset olivat oppineet tuntemaan Jumalan kaikkivaltiaana luojana ja kansansa suojelijana. Hurskaat juutalaiset katsoivat maailmaa ja sen tapahtumia tästä näkökulmasta käsin. Heille niin hyvät kuin pahatkin asiat olivat selitettävissä (mutta ei aina ymmärrettävissä) Jumalan sallimuksen ja käskyvallan alaisina tapahtumina. Niiden kautta ja niissä nähtiin Jumalan toteuttavan omia kauaskantoisia suunnitelmiaan ja tarkoitusperiään. Niinpä sekä näkyvien että näkymättömien vihollisten uhatessa oli nähtävissä ja koettavissa myös Jumalan ihmeellinen kaitselmus ja varjelus. On toki tunnustettava, että useinkin monet tapahtumat jäivät ja jäävät käsittämättömäksi salaisuudeksi ja nostavat esille usein hämmentyneen kysymyksen; miksi, mitä varten, mikä voi olla tämän tarkoitus? Kristitty voi kuitenkin aina luottaa siihen, että sittenkin Jumala pitää tätä maailmaa käsissään.  

Israelin ja Jumalan välinen liittosuhde toi kuuliaisuuden siunauksen ja tottelemattomuuden kirouksen. Tältä pohjalta Jumalan kansa joutui Jumalan edessä pohtimaan ja kyselemään monien luonnonmullistusten, sotien ja kulkutautien syytä ja merkitystä. Rutto oli yksi näistä vitsauksista, joista Jumalan valittu kansakaan ei ollut vapaa. Poikkeuksetta tällainen tuhoa kylvävä kulkutauti kuvataan yhtenä Jumalan rankaisuun kuuluvana välineenä. Jumala sekä varoittaa että uhkaa ja joissakin tapauksissa myös toteuttaa uhkauksensa, kun kansan tottelemattomuus ja jumalattomuus on noussut tarpeeksi suureksi ( 2Ms.5:3, 4 Ms. 14:12, Ps.78:50, Am. 4:10).

Rutosta puhuu myös Jumalan antama ilmoitus kuningas Salomolle. Salomo oli saanut temppelin valmiiksi, suuria juhlatilaisuuksia oli pidetty. Olipa koettu jopa ihmeellinen Jumalan kirkkauden ilmestyminen. Israelilaiset kokivat yhden historian huippuhetkistään. Silloin tuli kuninkaalle yöllinen näky ja sanoma:  ”Minä olen kuullut sinun rukouksesi ja valinnut tämän paikan uhripaikakseni. Jos minä suljen taivaan, niin ettei tule sadetta, jos minä käsken heinäsirkkain syödä maan tahi jos minä lähetän ruton kansaani, mutta minun kansani, joka on otettu minun nimeeni, nöyrtyy, ja he rukoilevat ja etsivät minun kasvojani ja palajavat pahoilta teiltänsä, niin minä kuulen taivaasta ja annan anteeksi heidän syntinsä ja teen heidän maansa jälleen terveeksi” ( 2 Aik.7:12-14, v.33/38). Israelin kansan hyvinvointi riippuu sen suhtautumisesta Jumalaan. Yhtenä herätyshuutona ja rangaistuksen muotona toimii siis rutto. Se on Jumalan käyttämä keino palauttaa tottelematon ja Jumalasta pois poikennut kansa takaisin oikealle tielle. Ruton riehuessa parantava lääke on Jumalan kasvojen etsiminen, Jumalaan turvaaminen, katumus ja parannuksen tekeminen.

 Vanhastaan kansallisten uhkien edessä, olkoon se sitten sota, nälänhätä tai kulkutaudit, tämä on Suomenkin kristikansassa ymmärretty. Vanhassa kirkkorukouksessa on satojen vuosien aikana meidän kirkoissamme rukoiltu, että Jumala varjelisi maatamme ja kansaamme tällaisilta tuhovoimilta. On tiedostettu, että jos Jumala ei auta, kukaan ei auta.

Tällaisten uhkien edessä on aina kansan ylintä johtoa myöten myös kuulutettu julkisia rukous-, katumus- ja paastopäiviä. Radion kello kahdentoista lyönnit, Turun tuomiokirkon kellojen soitto, on peräisin viime sodista. Silloin ne toimivat merkkinä, että eduskunnassakin rukoillaan ja kaikuivat julkisena ja kaikille kuuluvana kehotuksena tehdä samoin.  Kuulemmeko tätä viestiä tänään kirkon ylimmältä johdolta ja päättäjiemme taholta?

Kaikki tässä maailmassa on viime kädessä Jumalan käsissä, niin myös korona virus, aikamme yöllä vaaniva ja päivällä riehuva kulkutauti. Edellä mainitun kuningas Salomon isä, kuuluisa Daavid, sai tämän henkilökohtaisesti kokea. Hän sortui, paitsi tunnettuun aviorikokseen, myös toiseen suureen syntiin, Jumalan kansan laskutoimitukseen.  Rangaistuksen sai Daavid itse valita; joko pitkäaikainen nälänhätä, lyhyt sota tai kolme päivää kestävä rutto. Daavid valitsi ruton. Ruton riehuessa Herra muutti rangaistuksen kestoa ja käski ruttoa käytävän enkelin laskea miekkansa. Enkeli oli tuolloin jebusilaisen Araunan puimatantereen kohdalla. Siihen loppui rutto (2 Sam. 24). Tämän taudin alku ja loppu oli siis tarkasti Jumalan hallinnassa. Voitiin osittaa hetki ja tarkka paikka, johon vitsaus päättyi. tarvittiin vain yksi sana Jumalalta. Siksi voimme, saamme ja meidän tulee rukoilla Jumalan laupeutta, armoa ja suojelusta. Jumalalla on aina keinot johtaa ulos umpikujasta ja aina viimeinen sana, olkoon tilanne mikä hyvänsä. 

Daavid, jolla oli siis omakohtaista kokemusta sekä sodasta että rutosta, saattoi tai saattaisi varmasti yhtyä johdantopsalmimme sanoihin. Jumala voi varjella omansa mitä kauhistuttavimmassakin tilanteessa. Jumalan lapsi ei ole täällä sattumanvaraisen kohtalon kourissa eikä Jumalaan luottava kansa pelkästään tahdoton nappula maailmanpolitiikan pelilaudalla.  Daavid oli varmasti rintamalla kokenut miten Jumalan ihmeellinen suojelus ja varjelus ovat todellisuutta. Tuhannet voivat kaatua oikealta tai vasemmalta mutta Jumalan kaitselmus ja varjelus on yliluonnollisella tavalla suojellut jotakuta tai joitakuita. Ainoana selityksenä Jumalan ihme. Lukemattomat sotaveteraanimme ovat tämän kokeneet ja tästä todistaneet. Daavid oli myös kokenut ja omin silmin nähnyt miten tuhoisa rutto päättyi tietyssä hetkessä tiettyyn paikkaan. Näkymätön vihollinen ei ole Jumalalle näkymätön.

Elämää eletään Jumalan edessä, tahdotaan sitä tai ei, ymmärretään se tai ei, uskotaan siihen tai ei.  Siksi ihmisen todellinen lohdutus, turva ja suoja on viimekädessä yksin ja ainoastaan vain Jumalassa. Psalmimme alkaakin sanoilla: ”Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin; ´Sinä Herra olet linnani ja turvapaikkani, Jumalani, sinuun minä turvaan.”

Voiko olla parempaa lohtua ja turvaa kuin tämä? Onko lohdullisempaa kuin se, että voi näin tuttavallisesti ja turvallisesti kääntyä Herran puoleen, lähestyä Häntä sanoilla ”Sinä, Jumalani”. Ken voi näin puhutella Jumalaa, hänellä on suoja ja turva. Sinä, Jumalani, olet linnani ja turvapaikkani.

Tämän päivän maailman pysäyttänyt korona virus on varmasti Jumalan puhetta koko ihmiskunnalle.

Ensinnäkin se osoittaa, että elämä ei ole meidän käsissämme ja hallittavissamme. Elämämme on rajallista ja ennenaikaisen kuoleman mahdollisuus todellista. Emme olekaan kaikkivaltiaita emmekä kaikkivoivia. Voisiko siis apu löytyä Häneltä, jonka käsissä tämä kaikki on?

Toiseksi; Jumala voi muistuttaa meitä Hänen sanansa ja tahtonsa yleismaailmallisesta totuudesta. Tällöin korona yhtenä Jumalan työkaluna kutsuu meitä katumukseen ja parannukseen ja palaamaan Jumalan luo. On selkeääkin selkeämpi totuus, että ns. länsimaat ovat hylänneet kristilliset arvonsa ja kristillisen uskonsa. Moraalinen turmeltuneisuus ja Jumala-kielteisyys ovat vallitsevia käsityksiä nykyisissä ennen ns. kristillisissä länsimaissa. Myös me suomalaiset olemme hylänneet sen arvomaailman, jonka pohjalle tämä maa aikanaan rakennettiin ja jonka puolesta siitä viime sodissa maksettiin kallis hinta. Kymmenen käskyä ei enää ole moraalisen elämämme pohjana, ei yhteiskunnassa eikä aina valitettavasti kirkonkaan elämässä. Raamattu ei enää ole yhteiskunnassamme se käsikirja, jolle elämä rakennetaan. Katumus ja parannus, paluu Jumalan luo, ei varmasti ole huono neuvo ja tehoton lääke.

Kolmanneksi; Raamattu puhuu lopunajan erityisistä merkeistä ja Jumalan tuomiosta. Yksi näistä ennusmerkeistä ennen Jeesuksen toista tulemusta on rutto (Luuk. 21:11, Ilm.6:8).  Tällaisten tapahtumien tulisi siis vaikuttaa Jumalan kansassa Jeesuksen toisen tulemuksen innokasta odotusta ja toivoa sekä rohkeaa rakkauden täyteistä evankeliumin julistamista. Kaikkien tulisi olla valmiina kohdata Jumalansa. Siksi näiden tapahtumien tulisi herättää kristikansa rukoukseen. Meidän tulisi rukoilla itsemme, lähimmäistemme, seurakuntamme, kirkkomme, maamme ja kansamme puolesta.  Koko maailman puolesta. Tarvitsemme vanhan virren sanoin ”herätysarmoa uutta”.

On selvää, että tällaiset tapahtumat hämmentävät ja pelottavat. Ne voivat masentaa ja saattavat johtaa epätoivoon. Monilla on todellinen huoli terveydestä, toimeentulosta ja tulevaisuudesta. Tässä hetkessä tyydyttäviä vastauksia ei ehkä ole. Mistä siis voi löytyä apua, kun inhimillisesti sitä ei ole? Psalmirunoilijamme vakuuttaa; Toivo, lohdutus, luottamus ja turva on kuitenkin Hänessä, joka voi meitä kaikessa auttaa, lohduttaa, suojella ja varjella. Mikään ei meihin osu eikä mikään meihin satu Jumalan sitä sallimatta. Varmasti monet saavat kokea psalmistamme kokemuksen Jumalan suojeluksesta ja varjeluksesta. Ja silloinkin, jos joudutaan kuoleman porteille, Jumalan lasta odottaa toisella puolella ikuinen elämä ja kirkkaus.  Jos siis kävisikin niin, että paha kulkutauti meidät täällä niittäisi, silloinkin Jumala korjaisi oman kypsän viljansa taivaallisiin aittoihinsa. Kuolemallakaan ei ole viimeistä sanaa Jumalan lapsen elämässä. Se, jolla on tällainen usko ja luottamus Jumalaan, voi kohdata elämän ahdistukset ja kuoleman kauhutkin lujassa tietoisuudessa, että Jumalalla on hänen elämässään viimeisen sanan paikka. Silloin tämän maailman viimeiset ja tulevan maailman ensimmäiset sanat, jotka Jumalan lausumina kuulemme, ovat. ”Tule lapseni Herrasi iloon!”

Lauri Lehtinen