HYVÄ PAIMEN – MINUN PAIMENENI

Herra on minun paimeneni  Ps.23:1  - Minä olen hyvä paimen Jh.10:11

Tämän rakastetun psalmin taustamaisema on itämainen lammastara. Illan tullen paimenet ovat tuoneet laumansa yhteen suureen kivillä ja piikkipuskilla ympäröityyn tarhaan. Yksi paimenista ahtautuu kapeaan oviaukkoon vahtia pitämään. Näin paimen on myös ovena. Se, joka ei kulje hänen kauttaan, on tunkeutumassa lampaiden joukkoon pahat mielessään. Suojassa pedoilta ja paimenen turvissa alkaa yksi lampaista kertoa muille omasta paimenestaan. Kuulemme siis lampaan todistuksen.

Eräs suuri päivälehti julkaisi nuoren huumekoukkuun jääneen neitosen itsemurhaviestin. Paperille kirjoitettu runo löytyi kuolleen tytön nyrkkiin puristetusta kädestä ja alkoi sanoilla: ”Heroiini on minun paimeneni”. Runo jatkui osuvasti mukailleen psalmia 23 kertoen, millainen on heroiini paimenena ja millaista on olla tuon paimenen laumassa. Tuo paimen johti runoilijaansa tuhoon ja turmioon. Voimme vain toivoa, jos tuo onneton nuori neitonen viime hetkillään olisi sittenkin kääntynyt sen paimenen puoleen, joka olisi paimensauvallaan voinut vetää hänen sielunsa turmion kuopasta ja lokaisesta liejusta. Meidän jokaisen olisi hyvä kysyä itseltämme, kuka tai mikä on minun todellinen paimeneni? Ketä minä seuraan? Kenen ääntä minä kuuntelen?  Onko paimeneni raha, nautinto, päihteet, pelit, some, huvitukset, menestys, kuuluisuus, himo, viha, minä itse tms. vai onko se Hyvä Paimenemme, Jeesus? Aika ajoin on hyvä pysähtyä tämän kysymyksen äärelle.

Se, ketä tai mitä me seuraamme, vaikuttaa myös siihen, millaisilla laitumilla meitä ruokitaan ja millaiseen loppuun meitä johdatetaan. Tämän psalmimme lampaan todistus kertoo sellaisesta paimenesta, Hyvästä Paimenesta, jolle lampaan hyvinvointi on tärkein asia. Sellaisen paimenen hoivissa elämä on hyvä ja siunattu, vanhahtavalla sanonnalla sanottuna ”autuas”. Tässä meille todistetaan onnellisen elämän salaisuudesta.  

Se, joka yrittää tulla tähän laumaan muuta kautta kuin ovesta, on väärä paimen, sielunvihollinen. Hän ei välitä lampaiden hyvinvoinnista vaan niiden tuhosta. Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan (Joh.10:10). Kuinka monet ovatkaan joutuneet elämänsä loppupuolella tunnustamaan, että elämä on menetetty, vuodet tuhlattu, rakkaus tukahdutettu, terveys menetetty ja tulevaisuus toivoton. Se, mitä elämässä eniten tavoiteltiin, minkä eteen kaikki uhrattiin ja jonka uskottiin antavan onnea, rauhaa ja lepoa, ei lopultakaan tyydyttänyt sielun janoa eikä antanut elämälle sen todellista sisältöä, eikä täyttänyt sitä määrittelemätöntä sisäistä kaipuuta ja levottomuutta, jota voisi kuvata sanalla ”elämänjano”.  Paha paimen, tuo sielujemme leppymätön turmelija tarjoaa kyllä yllin kyllin ruumiin haluja, silmien pyyteitä ja mahtailevaa elämää, mutta kaiken takana on suuri petos, jonka tarkoituksena on pitää meidät erossa Elämän lähteestä ja Elämän tiestä. Synnin tie on aina onneton tie ja johtaa onnettomaan loppuun.

”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän”, sanoo Hyvä Paimen (Joh.10:10b). Hänen seurassaan olemme oikealla tiellä, suojassa ja turvassa elämää tuhoavilta voimilta. Niillä laitumilla, jonne hän meitä johdattaa, sielumme saa sitä ruokaa ja juomaa, jota se kaikkein eniten tarvitsee. Hän antaa meille elämän leipää ja elävää vettä, iankaikkisen elämän ruokaa ja juomaa. Hän itse on tämä ruoka ja juoma ts. Hän antaa itsensä meille yhtä lailla, kuin Hän on antanut itsensä lauman puolesta. Hyvän paimenen laitumilla saamme nauttia Hänen yhteydestään, Hänestä ja Hänessä.

Tämän elämän helteissä, pandemian keskellä, täällä pimeässä kuoleman varjon laaksossa, on meille tarjona vehreät ja virvoittavat sielun laitumet. Keskellä pimeyttä löytyy sittenkin valoa. Erämaassa on keitaita. Kuoleman varjossa kukoistaa myös elämä. Hyvä Paimen rakastaa lampaitaan, antaa jopa henkensä heidän puolestaan, suojelee ja varjelee niitä, valvoo, hoitaa, parantaa, lohduttaa, opastaa, ruokkii ja juottaa, kurittaakin tarvittaessa, nuhtelee ja varoittaa, pitää heidän kanssaan juhlaa ja kaikessa matkanteossa suunta on selvä. Paimen johtaa laumaansa ikuista kotia kohti ja tekee kaikkensa, ettei yksikään, ei se heikoinkaan, jää matkalle. Hän tuntee omansa nimeltä, tietää heidän heikkoutensa, tuntee heidän kiusauksensa, kärsii heidän tuskaansa ja osallistuu heidän iloonsa taivaan tien vaelluksella.

Tämän Paimenen seurassa ja hoidossa tiedämme, että Hän ei koskaan hylkää meitä, ei koskaan johdata meitä harhaan, ei koskaan tuhoa elämäämme eikä koskaan jätä meitä yksin. Tähän saamme vakaasti luottaa ja tämä on miljoonien lampaiden omakohtainen kokemus ja henkilökohtainen todistus.

Hyvä Paimen ei pelkästään hyväntahtoinen, rakastava ja huolehtiva vaan Hän on hyvä myös siinä mielessä, että hän todella on kykenevä tekemään tämän kaiken. Joku on hyvä kampaaja, toinen hyvä automekaanikko jne. Jeesus ei vain tahdo auttaa vaan hän voi auttaa! Jeesus ei vain tahdo pelastaa vaan Hän voi pelastaa! Jeesus ei vain tahdo rakastaa vaan Hän rakastaa! Jeesus ei vain tahdo suojella ja varjella vaan suojelee ja varjelee! Siitähän lampaamme meille todistaa. Löydämme myös tällaisen lohdutuksen ja lupauksen: ”Minä kaitsen itse lampaitani ja vien ne lepäämään – näin sanoo Herra Jumala. Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa. Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita” (Hes.34:15-16). Tällaisesta paimenesta kuultiin Israelin tähtitaivaan alla öisessä lammastarassa n. 3000 v. sitten. Se on totta tänäänkin. Onhan meidänkin todistuksemme: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu!” Oi, onhan se?
                                                                                          

Lauri Lehtinen