Juuri ennen leirin aloitusta palmusunnuntain viikonloppuna kiristyneet kokoontumisrajoitukset pakottivat rippikoulun nopeisiin muutoksiin. Nuorisotyönohjaaja Maria Nurminen arvioi, että haasteista huolimatta lopputulos oli erilainen kuin koskaan ennen, mutta onnistunut.

– Riparin kymmenestä leiriä edeltävästä kokoontumisesta puolet pystyttiin pitämään lähes normaalisti ja ryhmät ehtivät tulla hieman tutuiksi. Tämä helpotti Teamsissa työskentelyä paljon. Isosille etäleiri oli varmasti vaikeampi, sillä he eivät päässeet tapaamaan omien ryhmien leiriläisiä etukäteen, Nurminen miettii.

Viiden päivän istunto tietokoneen ruudun äärellä oli vaativa ja raskas savotta niin leiriläisille kuin leirin tekijöillekin. Siitäkin selvittiin yhdessä. Nuorisopappi Katja Pääkkösen pienille ryhmille järjestämät ulkoilutuokiot Mouhijärven ja Tyrvään kirkon pihoilla keräsivät leiriläisiltä kehuja.

– Ensimmäisenä päivänä vähän jännitti, miten kaikki toimii. Iltahartaudet ja ryhmissä työskentely olivat rippileirillä mukavaa. Kirkolle järjestetty tapaaminen oli myös mukava. Riparipäivät olisivat voineet kestää vähemmän aikaa, koska välillä oli puuduttavaa istua, Viivi Jokela puntaroi etäriparin kokemuksia.

– Kolmannen leiripäivän aamusta piti tehdä tehtäviä, jotka sain tehtyä nopeasti. Sen jälkeen mentiin Mouhijärven kirkolle tapaamiseen. Oli mukavaa, ettei tarvinnut olla koko aikaa Teamsin välityksellä ja samalla sai raitista ulkoilmaa. Tämä oli kivoin leiripäivä, Oskari Uusi-Rauva arvioi.

Nurminen antaa tunnustusta ripariryhmälle. He olivat kaikki ihan huipputyyppejä, heidän kanssaan oli hienoa viettää nämä päivät. Vielä hienompaa olisi ollut jakaa heidän kanssaan leirikokemukset ja -muistot.

– Normaaleilla lähiripareilla tulee omanlaisensa rytmi tekemiseen ja yhteishenki on aina superhyvä. Rippikoulussa saadaan myös elinikäisiä uusia ystäviä ja ihan mahtavia kokemuksia. Olen saanut kokea ne itse omalla riparilla. Se harmittaa leiriläisten puolesta, isosena ollut Emma Saarela pohtii.

Saarelan mukaan oli hassua pitää rippikoulua, kun omaa raamisryhmääkään ei tuntenut ennen leirin alkua. Keskustelun virittely oli etäyhteydellä haastavaa. Ruudun takana oman mikrofonin ja kameran avaaminen voi olla etenkin alussa varsin jännittävää.

– Pystyimme lukemaan yhdessä ja juttelemaan vähän. Luulisin että olisi tullut juteltua enemmän, jos ripari ei ollut etänä. Oli harmi, että ei päästy riparilaisten kanssa tekemään yhdessä juttuja, koska ainakin omalla riparilla vapaa-aika oli parhainta, isonen Ella Gutierrez Pohjala miettii.

Leirin parhaiksi asioiksi nousivat raamisten ja kirkoilla järjestettyjen live-tapaamisten lisäksi Seppo.io -peli, joka toi piristystä päivään. Viivi Jokela antaa tunnustusta myös isosille ja leirin vetäjille, jotka onnistuivat järjestämään etäleiristä hyvän kokemuksen.

– Lopulta oli ihan mukava ripari, vaikka ei päästykään kunnon leirillä olemaan. Silti oli kivaa ja jossain kohtaa hauskaa, Oskari Uusi-Rauva tiivistää.