Rippikoulu on kirkon lippulaiva ja tärkeä etappi nuoren elämässä.

Tälle viikolle pyysimme kirkkoherraehdokkailta heidän rippikuvansa. Pyysimme heitä myös kertomaan muiston omalta ripariltaan.
 

Mika Nokelainen (kuva yläpuolella)

Rippikoulusta mieleen jäi työntekijöiden sitoutuneisuus asiaansa ja mutkaton suhtautuminen nuoriin. Rippikoulun jälkeen osallistuin seurakuntanuorten toimintaan ja sen innoittamana läksin papin kouluun Helsinkiin.
 

Vesa Aurén (ei kuvaa)

Rippukuvani ovat 1970-luvun värikuvia, jotka harmillisesti ovat vuosien mittaan kadottaneet värinsä ja tuhoutuneet niin, ettei niistä ole enää julkaistavaksi.

Kotiseurakunnassani Nakkilassa ei 1970-luvun puolivälissä ollut muuta vaihtoehtoa kuin käydä päivärippikoulua, joka kesti kesän alussa kolmisen viikkoa. Kesken puisevanoloisen päivärippikoulun seurakunta sai uuden nuorisopapin, joka tuli toiseksi opettajaksemme ja yllättäen järjesti meille päiväkoululaisille pitkän viikonloppuleirin. Kokemus muutamasta leiripäivästä ja isosista, iltaohjelmista, nuorten hengellisestä musiikista ja vähän kaikesta oli uskomattoman myönteinen.

Ja leirillä oli ah, päivittäin mahdollisuus päästä pelaamaan lentopalloa. Rippikoulusta tuli käänteentekevä kokemus minun elämässäni ja tulin sen jälkeen mukaan seurakunnan nuorten toimintaan. Jumala voi käyttää ja käyttääkin kutsumisessaan isosia ja pappeja, mutta myös lentopalloa.

Jouni Pihlajamaa (kuva yläpuolella)

Eräs tiskausvuoro riparilla oli kohtalokas, sillä tutustuin sen aikana tulevaan vaimooni.

Seuraavaksi julkaisemme kuvia kirkkoherraehdokkaiden omista pappisvihkimyksistä. Pyysimme heitä myös kertomaan jonkun papin työhön liittyvä kommelluksen. Seuraa siis päivityksiämme myös ensi viikolla.