MIETTEITÄ EFESOLAISKIRJEESTÄ
Rakkaudessaan hän näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden Ef.1:5
ARMOVALINTA
Paavali nostaa nyt Jumalan armon ja rakkauden aarrearkusta toisen jalokiven ihailtavaksemme. Jumala haluaa meidät kokemaan yhteyttä Häneen lapsen asemassa. On suurta olla ylipäänsä Jumalan valtakunnassa. Vielä suurempaa on olla jollakin tavalla henkilökohtaisesti tuttu Jumalan kanssa. Edellistä parempi olisi olla Jumalan kanssa henkilökohtainen ystävä, mutta kaikkein parasta ja mahtavinta on olla hänen kanssaan isällisessä suhteessa, olla Jumalan lapsen asemassa.
Jumalan olemukseen kuuluu antaa aina kaikkein parasta, ei siis vain hyvää, vaan parhainta. Mikä voi olla parempaa syntiselle ja Jumalaa vastaan kapinoivalle, monen synnin turmelemalle ja eksyksissä rämpivälle vaeltajalle, kuin löytää takaisin kotiin ja tulla vastaanotetuksi kaivattuna lapsena. Jeesuksen kertoma niin tuttuakin tutumpi ”tuhlaajapoika” vertaus Luukkaan evankeliumin luvussa 15 avaa meille tämän näkökulman Jumalan avarasta ja tuhlaavasta rakkaudesta.
Vanhan Testamentin profeettojen toistuva kutsu Israelin kansalle olikin: ”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset!” Niin monesti ja niin selkeästi on Jumala meille ilmoittanut, että kotiin saa aina tulla. Este ei ole koskaan Jumalassa, se on aina meissä.
Kuten edellisessä jakeessa niin tässäkin Paavali viittaa kolmiyhteisen Jumalan neuvonpitoon ja armovalintaan ennen maailman luomista. Siinä neuvonpidossa Jumala päätti pelastaa mahdolliset langenneet lapsensa takaisin yhteyteensä: Eikä vain yhteyteensä, vaan vielä enemmän, lapseuteensa. Toisin sanoen, Jumala ei halunnut jättää ihmiskuntaa oman onnensa nojaan ja jäädä ikään kuin taivaalliseksi ulkopuoliseksi tarkkailijaksi katsomaan miten nämä selviävät, jos joutuvat kiusaukseen langeta pois hänen yhteydestään ja rakkaudestaan. Ei näin. Ikuinen armovalinta oli tehty jo ennen maailman luomista. Jumalan armovalinnan mukaan menetetty yhteys palautetaan Hänen Pojassaan ja vielä enemmän; yhteyden luonne syvennetään Isän ja lapsen luottamukselliseen rakkaus- ja kuuliaisuussuhteeseen. Meistä tulee tämän armovalinnan seurauksena siis enemmän kuin vain Jumalan yhteyteen luotuja, meistä tulee Hänen lapsiaan.
Kun ”tuhlaajapoika” joutui elämässään täydelliseen haaksirikkoon ja putosi pohjalle, hän käänsi askeleensa kotia kohti pyytääkseen synnyintilaltaan työtä palkkalaisen
asemassa. Hän ei odottanutkaan armoa tai anteeksiantoa. Olihan hän röyhkeästi pyytänyt perinnön isältään ennen tämän kuolemaa, hyljännyt isänsä kodin ja perheen ja tuhlannut perintönsä elämällä kaikin tavoin isän elämänarvojen vastaisesti. Vastaanotto oli kuitenkin yllättävä. Poika puettiin juhlavaatteisiin (so. Jumalan edessä pyhä ja moitteeton), ja hän sai sormuksen sormeensa, (so. uusi lapsen asema).
Tämä Jumalan armovalinta kohdistuu meihin kaikkiin Jeesuksen sovitustyön perusteella. Jumala ei ole etukäteen valinnut toisia taivaaseen ja hylännyt toisia kadotukseen. Toisin sanoen, kohdallamme ei ole etukäteen päätetty, uskommeko evankeliumin sanoman Jumalan armosta vai hylkäämmekö sen. Evankeliumi eli hyvä uutinen Jeesuksesta julistaa, että kaikki, jotka ovat Jeesuksessa, ovat Hänessä valitut Jumalan lapseuteen. Kristuksessa Jumalan armo on rajaton. Se yllättää ja ihmetyttää. Se on aina enemmän kuin armonsaaja on koskaan osannut kuvitella tai mitä hän armosta oikeaoppisesti tai teologisesti saattaa tietää. Joka uskoo, pelastuu. Joka ei usko ja hylkää Jeesukseen, jää tämän armovalinnan ulkopuolelle. Jeesuksessa Kristuksessa on meidät siis valittu. Olemmehan me puolestamme valinneet Jeesuksen?
Lauri Lehtinen