22.9.2015 - Uusi harjoittelija ilmoittautuu!

Kirkkoherranviraston tiedotuksen työkokeilija Hannu Grén kirjoittaa heränneistä ajatuksistaan työkokemuksensa, uskonsa ja ajankohtaisten asioiden pohjaa vasten peilaten.

Kohta on kulunut kaksi kuukautta siitä, kun aloitin työkokeilun Sastamalan seurakunnan kirkkoherranvirastossa viestintätehtävissä. Aika on ollut mielenkiintoista ja aika opettavaistakin. Se on herättänyt monenkirjavia ajatuksia arjesta, työasioista, henkilökohtaisesta uskosta.

Tähän asemaan päädyin hauskan sattuman kanssa. Olin käymässä työttömänä keskustelua seurakunnan diakonin Jouni Kivimaan kanssa seurakuntatalolla, kun puhelimeni soi. Työ- ja elinkeinoelämän toimiston virkailija soitti ja tiedusteli tilannettani suunnitelmieni osalta. En viitsinyt lähteä huoneesta sen kummemmin muualle, vaan aloin selvittää kuten olin ajatellutkin: viestinnän ja tiedotuksen alan työkokeilu kiinnostaisi, vain paikka oli hakusessa. Kävin puhelun loppuun, ja sitten Jouni onnistui yllättämään: ”Minä tiedänkin erään pastorin, jonka kautta voisi järjestyä työkokeilua…” Tarjous tuli hyvin yllättäen, kuin mittatilauksesta. Siitä olen kiitollinen Jounille ja Tarja Kopalaiselle, sekä Taivaan Isälle, joka selvästi oli minua tässä johdattamassa.

Nyt istun tilapäisellä toimistopaikallani ja pohdin tätä blogia kirjoittaessani kaikkia niitä moninaisia ajatuksia, joita on herännyt työkokeilusta, omien ja seurakunnan arvojen kysymyksistä sekä Suomen tämänhetkisen tilanteen johdosta.

Työtehtävät ovat olleet minulle melkein kuin räätälöityjä. Olen saanut toimittaa lehteä, päivittää verkkosivustoa, hoitaa viestinnällisiä sähköposteja, tehdä graafista ja visuaalista suunnittelua. Siihen olen erittäin tyytyväinen, ja mikäli Herra suo, niin tässä tehtävässä jatkan enemmän kuin mielelläni. Oli kyseessä sitten vain tämän työkokeilujakson mittainen aika tai pidempi vakituinen työ, niin sen otan vastaan minkä Hän minulle parhaaksi näkee.

Arvokysymykset ovat paikoin olleet haastavampia. Usein olen miettinyt, miten oma katsomukseni vastaa sitä, minkä seurakunta näkee oikeaksi, ja mikä on Jumalan tahto. Joistakin asioista se on hyvin helppo todeta sopivaksi, joissakin taas joudun usein miettimään mihin suuntaan niin sanottu maallistunut kehitys kulkee yhteiskunnan tai seurakunnan tasolla. Lukuisia, lukuisia kertoja on ollut myös pakko katsoa peiliin ja todeta, ettei sitä ole aina voinut sanoa onnistuneensa näissä asioissa. Varmasti on monta, monta asiaa, joissa minulla on vielä opittavaa.

Kuitenkin, oli joistakin arvoihin tai mielipiteisiin liittyvissä kysymyksissä samaa tai eri mieltä, niin on muistettava, että meillä on tehtävä. Sitä voi kukin ajaa omalla tavallaan, mutta päämäärä on sama. Vaikka olisimme eri mieltä siitä, saako pastori käyttää jumalanpalveluksessa farkkuja vai ei, tai siitä saako nainen toimia pappina vai ei, niin siitä lienemme kuitenkin samaa mieltä, että tärkeintä on lähimmäisenrakkaus, ja Jumalan rakkaus. Asioista saa olla eri mieltä, mutta tehkäämme se toisiamme kunnioittaen ja rakastaen. Kun Jumala antoi Poikansa tänne meitä armahtamaan, Hän ei eritellyt, että pelastaa vain sinisestä pitävät tai vain ne, joiden mielestä se tietty ainoa poliittinen suuntaus on oikea. Hän haluaa tarjota pelastuksensa kaikille.

On toki tärkeää pysähtyä kyselemään, rukoillen pyytää viisautta ja johdatusta Herralta, että osaisimme tehdä oikein arvovalinnoissamme. Ne ovat suuria asioita näiden haastavien kysymysten äärellä, ja niissä on usein ristiriitaisuuksia. Suomen velkaantumista on vähennettävä, mutta samalla taattava, ettei kaikkea oteta pois niiltä, joilla ei ennastaankaan ole paljoa otettavaa. Sotaa, nälänhätää ja epidemioita pakenevia maahanmuuttajia on autettava, mutta ei saa myöskään unohtaa tai polkea Suomen omia hädänalaisia, vaan on taattava myös heidän mahdollisuutensa elantoon, terveyteen ja turvalliseen asumiseen. Nämä eivät ole helppoja kysymyksiä, ja siksi ne mediassa ovatkin näkyneet niin paljon viime aikoina.

Mutta tärkeintä on se, että kuuntelee Häntä ja haluaa Hänet arkensa suunnannäyttäjäksi. Tällä samalla ajatuksella, Herra, toivon että johdatat omaa työtäni ja elämääni. Auta valitsemaan oikein – ja kiitos, että välität ja rakastat, vaikken aina onnistukaan.

22.9.2015 Hannu Grén