Kirkko osana arkea

Kirkkoherranviraston tiedotussihteeri Hannu Grén kirjoittaa heränneistä ajatuksistaan työkokemuksensa, uskonsa ja ajankohtaisten asioiden pohjaa vasten peilaten.

Olen jälleen päässyt palaamaan töihin Sastamalan seurakunnalle tiedotustehtäviin. Tämä oli mieluisaa minulle, sillä edellinen työkokeilujaksoni oli niin mukava, että mielelläni tulin takaisin samaan pestiin. Kiitokset asianosaisille siitä.
            Näin seurakunnalle työtä tehdessä ja esimerkiksi erinäisiä seurakunnan tapahtumatiedotteita laatiessa on tullut pohtineeksi kristillisen uskon asemaa ihmisen elämässä – sitä, miten se näkyy. Useinhan mielletään, että usko on jotakin pyhää, jotakin suurta ja poikkeavaa. Usein korostetaankin sitä, että lepopäivä tulee pyhittää. Ja onhan se totta: Edes joskus olisi hyvä pysähtyä miettimään, mikä on uskon ja Jumalan asema tässä kaikessa kieputuksessa.
            Toisaalta on myös hyvä miettiä, onko uskonelämälle tarkoituksenmukaista, jos se kaivetaan esille vain pyhäpäivinä – onko se vain niin kuin joulukuusen koristepallo, joka kaivetaan loppuvuodesta pariksi viikoksi esille, pakataan sitten varastolaatikkoon ja unohdetaan? Enpä usko, että Jumala haluaa ihmisten silläkään tavalla ajattelevan. Hän haluaa olla läsnä vuoden jokaisena päivänä.
            Onkin monta sellaista arjessa, juhlassa ja poikkeustilanteessa olevaa asiaa, joissa kirkko, usko ja Herra ovat läsnä. Monet isät ja äidit vievät töihin mennessään lapsensa seurakunnan kerhoon arkipäivisin. Sosiaalisessa mediassa kirkoilla on oma edustuksensa. Myös erityisen tarkkaan rajatuille ryhmille voi olla omat yhteytensä hengelliseen sisältöön. Näin aktiivisen videopelaajan näkökulmasta esimerkiksi tulee mieleen vanhemmille, ja miksei nuoremmillekin, peleistä tietoa antava Peliraati.fi- sivusto, jonka toteutuksessa on ollut mukana myös kirkkohallitus. Eikä kirkkoväki tyydy vain valistamaan, vaan myös osallistuu itse: olen esimerkiksi kuullut, että suositun Minecraftin pelaajille on saatavilla moninpeleissä myös seurakuntanuorten oma pelipalvelin FisuCraft. (Siitä tietoa esimerkiksi tässä: http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/34BBF21C884F7960C2257E18003E5502?OpenDocument&lang=FI)
              Joskus tulee myös syviä tragedioita, joissa erityisesti kaipaamme Herran siunausta ja lohtua. Esimerkiksi paljon surua aiheuttaneessa Nizzan autoiskussa kuolleiden omaiset ovat varmasti miettineet, miksi tapahtui niin kuin tapahtui ja mistä saada voimaa murhenäytelmän kohdattua. Ja vaikka ihmiset eivät huomaisikaan niitä murhenäytelmiä, jotka tapahtuvat ”siellä muualla” eivätkä siksi pääse uutisotsikoihin, niin Jumala kyllä huomaa. Erityisesti näiden surujen kohtaamia ihmisiä meidän tulee muistaa ja pyytää heille Herran varjelusta.
              Yläkerran osasto on siis monessa mukana, niin päivittäisessä arjessa kuin juhlissa tai vaikeissa poikkeustilanteissa. Muistakaamme se, ja ottakaamme Isä mukaan päivittäiseen elämäämme.

21.7.2016
Hannu Grén