Mitä on Sinun joulusi?

Kirkkoherranviraston tiedotuksen työkokeilija Hannu Grén kirjoittaa heränneistä ajatuksistaan työkokemuksensa, uskonsa ja ajankohtaisten asioiden pohjaa vasten peilaten.

Joulu on taas saapumassa. Olen jotenkin vasta aivan viime päivinä havahtunut huomaamaan, miten jouluun on aikaa enää reilu viikko. Vuosi tuntuu menneen niin nopeasti ohi, ehkä siksikin että sen aikana on tapahtunut niin monia asioita. Milloin mielessä ovat olleet työasiat, milloin parisuhde, milloin ystävät, milloin oma terveys. Ainakaan tylsäksi tätä vuotta ei voi kutsua.
Joka tapauksessa, pikkuhiljaa on aika viedä ajatukset arkiaskareista vuoden todennäköisesti odotetuimpaan – ehkä myös stressatuimpaan – juhlaan. Tuleva juhla herättääkin monenlaista ajatusta. Kuka kovasti mietiskelee sitä, onko Jeesus oikeasti syntynyt jouluna vai onko päivä sijoitettu väärälle vuodenajalle; kuka murehtii sitä, miten ehtii siivota asunnon ja hankkia jouluruuat; kuka taas pähkäilee joululahjojen järjestämistä ystäville ja sukulaisille.
Ensimmäisestä kysymyksestä aina toisinaan kuulee puheita siitä, miten ihmiset ovat laskeneet ajankohdan aivan pieleen. Sanotaan, että Jumalan Pojan syntymän ajankohta on lähempänä syksynä tai kevättalvea. Samaten ajanlaskun tavat ovat saaneet kritiikkiä – joidenkin lähteiden mukaan Jeesus olisi syntynyt vasta vuonna 6 ”jälkeen” Kristuksen. Tähän täytyy itse vain tyytyä sanomaan, että varmaksi ei tiedä. Me olemme vain ihmisiä, me voimme hyvinkin erehtyä. Itse en lähde tyrmäämään sitä mahdollisuutta, että Kristuksen syntymäjuhlan ajankohta voisi olla tarkempikin, mutten lähtisi heti kumoamaankaan sitä, että vietämme tuota juhlaa nimenomaan jouluna.
Koen itse, että tärkeintä ei ole se ajankohta – vaan ne syyt, joiden vuoksi juhlimme. Joulun pimeyden ja kaamosmasennuksen uhan alla valon ja lämmön juhla on varmasti tervetullutta vaihtelua, mutta taustalla voi olla vieläkin tärkeämpiä motiiveja. Voimme iloita siitä, että Jumala on suonut meille ystäviä, sukulaisia ja ihmisiä, joiden kanssa viettää juhlapyhää yhdessä – ja siitä, että Hän antoi meille ainoan Poikansa, ja sitä kautta armahduksen kaikille sitä haluaville. Eikö näin suurien asioiden kannalta ajatellen kuitenkin ole parempi, että mieluummin juhlistamme tätä ”väärään” aikaan kuin se, ettemme viettäisi sitä ollenkaan?
                      Entä niiden kiireisten osalta? Heille koen suorastaan velvollisuudekseni siteerata isoäitini Leena Ojalan erinomaista runoa ”Ei kai”:

”Kiire
 hälinä
 hermostus
 krääsä
 stressi
 uupumus

 Siinäkö
 joulun tarkoitus?”

”Siinäkö joulun tarkoitus?” Tuo on erinomaisen hyvä ja tärkeä kysymys. Jo edellisessä blogitekstissäni kirjoitin levon ja hiljentymisen merkityksestä kaiken valmistelun ja kiireenkin keskellä. Tämän hektisen nykyajan keskellä elävänä – ja turhan usein asian kantapään kautta kokeneena – koen, ettei tuota asiaa voi liiaksi korostaa. Pysähdy siis hetkeksi. Varaa edes viisi minuuttia siihen, että sammutat imurin, taitat joululahjalistan hetkeksi sivuun ja maltat lykätä kauppaan juoksua sen verran, että mietit, mitä sinä joulultasi haluat. Onko se juoksua, melua, stressiä ja hössötystä – vai rauhaisa, levollinen, rentouttava hetki rakkaimpien ihmisten ja Jumalan rauhan äärellä?

Näiden ajatusten merkeissä haluan toivottaa kaikille levollista ja Jumalan siunaamaa joulunaikaa. Tulkoon Jeesuksen rauha sydämeesi.

15.12.2015
Hannu Grén. Runo: Leena Ojala, julkaistu tekijän luvalla.