Häät ja avioliittoon vihkiminen

Rakastuminen on Jumalan luoma tunne. Naisen ja miehen suhde on ainutlaatuinen, se on merkittävä osa ihmisyyttä. Parisuhteella Jumala haluaa rikastuttaa elämäämme.

Jumala on antanut avioliiton tämän suhteen kodiksi. Sen suojissa voimme turvallisesti opetella elämään yhdessä: voimme kohdata toistemme vahvuudet ja heikkoudet, ilot ja surut, toiveet ja pelot. Avioliitto kätkee sisälleen Jumalan siunauksen.

Mikäli kirkollinen avioliittoon vihkiminen ei jostakin syystä ole mahdollista, on esimerkiksi siviilivihkimiselle mahdollista pyytää avioliitollinen siunaus.

Klikkaa haluamaasi otsikkoa saadaksesi siitä lisätietoa.

  • Avioliitto alkaa vihkimisestä

    Avioliitto voidaan solmia kirkollisesti tai siviilivihkimisellä, molemmat tavat ovat oikeudellisesti sitovia. Kirkollisessa vihkimisessä liitolle rukoillaan Jumalan siunausta.

    Kirkollisesti vihittävien tulee olla rippikoulun käyneitä kirkon jäseniä. Pari voidaan vihkiä kirkollisesti, jos toinen kihlakumppaneista ei kuulu evankelis-luterilaiseen kirkkoon, mutta on jonkun muun kristillisen kirkon jäsen.

    Jos toinen vihittävistä kuuluu väestörekisteriin, vain siviilivihkiminen on mahdollinen. Tällöin avioliitolle on mahdollista saada kirkollinen siunaus.

  • Vihkipaikka

    Vihkiminen voidaan toimittaa kirkossa, kotona tai muussa sopivassa paikassa. Kirkko kannattaa varata hyvissä ajoin kirkkoherranvirastosta. Samassa yhteydessä voi esittää toivomuksen vihkivästä papista.

    Kirkossa vihkimiset tapahtuvat vähintään tunnin välein. Jos vihkiminen toimitetaan muualla, on vihkipaikan järjestelyistä syytä sopia vihkijän kanssa etukäteen.

    Sastamalan seurakunnalla on yhteensä 12 kirkkoa: Tyrvään, Karkun, Kiikan, Keikyän, Mouhijärven, Sammaljoen, Salokunnan ja Suodenniemen kirkot sekä keskiaikaiset Sastamalan Pyhän Marian ja Tyrvään Pyhän Olavin kirkot. Myös Roismalan kappeli ja Mouhijärven kesäkappeli on vihitty jumalanpalvelushuoneiksi.

    Tarkempia tietoja Sastamalan seurakunnan kirkoista löytyy Kirkot ja tilat - sivulta.

  • Avioliiton esteiden tutkinta

    Ennen vihkimistä toimitettavalla avioliiton esteiden tutkinnalla selvitetään, ettei solmittavalle avioliitolle ole laissa säädettyjä esteitä (esim. liian alhainen ikä tai liian läheinen sukulaisuus).

    Tutkinta tapahtuu luontevasti kirkkoherranvirastossa. Kihlakumppanit allekirjoittavat lomakkeen, jossa on pyyntö avioesteiden tutkinnasta ja vakuutus, ettei aiotulle liitolle ole estettä. Lomakkeen voi palauttaa myös postitse kirkkoherranvirastoon. Kihlakumppanit asioivat yhdessä kirkkoherranvirastossa, vaikka he olisivat eri seurakuntien jäseniä.

    Avioliiton esteiden tutkinta voi tapahtua myös missä tahansa maistraatissa. Jos tutkinta tapahtuu muualla kuin Sastamalan seurakunnassa, mutta vihkiminen täällä, vihkipari tarvitsee todistuksen avioliiton esteiden tutkinnasta. Vihkipari toimittaa todistuksen vihkivälle papille.

    Vihkiminen voi tapahtua neljän kuukauden kuluessa, mutta aikaisintaan seitsemäntenä päivänä siitä, kun esteiden tutkintaa on pyydetty. Vihkimisellä tulee olla kaksi todistajaa.

  • Kuulutukset

    Avioliittoon kuuluttaminen kirkossa ei ole enää pakollista. Yleensä vihittävät kuitenkin sitä toivovat, koska silloin kirkossa myös rukoillaan heidän liittonsa puolesta. Usein vihkipari tulee kirkkoon kuuntelemaan kuulutustaan. Kuulutuksen ajankohta sovitaan kirkkoherranvirastossa.

    Vihkimisen jälkeen avioliittoon vihittyjen nimet julkaistaan lehdessä, jos vihkipari antaa siihen luvan.

  • Papin tapaaminen

    Vihkipari ja pappi tapaavat ennen vihkimistä, usein nimenomaan vihkipaikassa. Siellä tutustutaan ja käydään läpi vihkikaava.

    Yhdessä voidaan myös pohtia avioliiton merkitystä. Hyvän lähtökohdan keskustelulle antavat vihittävien omat pohdinnat ja kysymykset. Vihittävien on hyvä tutustua vihkikaavaan jo ennen papin tapaamista. Kaava löytyy virsikirjan liiteosasta ja kirkon kotisivuilta www.evl.fi. Jos avioliiton esteiden tutkinta on tapahtunut muualla, todistus tutkinnasta annetaan vihkipapille tässä tilanteessa.

     

  • Sukunimi

    Pappia tavatessaan vihittävät myös ilmoittavat papille tulevan sukunimensä. Se voi olla kumman tahansa yhteinen sukunimi tai kumpikin voi säilyttää oman nimensä tai ottaa käyttöön kaksoisnimen.

  • Häämusiikki

    Vihkitilaisuuden musiikista sovitaan kanttorin kanssa. Kanttori vastaa toimituksen musiikista. Jos vihkiparilla ei ole omia toivomuksia, voi kanttori omalla asiantuntemuksellaan suositella toimitukseen musiikin.

    Vihkitoimituksessa on yleensä ainakin yksi virsi tai vihkilaulu, jotta myös läsnä oleva seurakunta saisi osallistua toimitukseen: virret ovat nekin tavallaan rukousta avioliiton puolesta. Hääpari voi itse valita virsistä sopivat säkeistöt. Häävirreksi voi valita minkä tahansa virsikirjan virren, mutta eniten käytettyjä ovat virret osastosta avioliitto (238-241), kiitosvirret, sekä vuodenaikaan ja luomistyöhön liittyvät virret. Virsien sanat ja sävelmät löydät verkkovirsikirjasta.

    Kanttorin kanssa tulee keskustella myös sisääntulo- ja lähtömusiikista. Urkujen koko ja muut mahdolliset rajoitukset voivat vaikuttaa kappaleiden valintaan. Urkuteos, joka kuulostaa hyvältä kaikuisassa, isossa kirkkotilassa, ei välttämättä sovikaan pieneen kirkkoon. Pyhän Marian keskiaikaisessa kirkossa ja Pyhän Olavin kirkossa ei ole pysyvää soitinta, eikä kanttori ole käytettävissä. Näissä keskiaikaisissa kirkoissa pidettäviin vihkitilaisuuksiin parien on järjestettävä itse tarvitsemansa muusikot ja muut soittimet. Kirkkoherranvirastosta tai johtavalta kanttorilta on saatavissa paikallisten muusikoiden yhteystietoja.

    Vihkitoimitukseen voi sisältyä muidenkin esittämää musiikkia. Myös siitä sovitaan kanttorin ja papin kanssa etukäteen. Musiikin valinnassa on hyvä muistaa, että vihkitilaisuus on jumalanpalvelus eli musiikin tyyli ei saa olla ristiriidassa tilaisuuden hengellisen sisällön kanssa. Myöhemmin hääjuhlassa voi sitten olla kevyempää musiikkia.

    Turun Mikaelinseurakunnan kanttorin Marko Hakanpään häämusiikkisivu, häämusiikki.info, sisältää kuunneltavia näytteitä ja nuotteja sekä listan, jossa on kirkossa esitettäväksi sopivia lauluja.

  • Muita käytännön järjestelyjä

    Vihkiminen ja muu sen tavanomaiseen järjestelyyn kuuluva on maksutonta. Kirkko on koristeltu jumalanpalvelusasuun, mutta vihkipari voi tuoda kirkkoon lisäkoristelun. Siitä on hyvä sopia suntion kanssa.

    Muista erikoisjärjestelyistä, kuten bestmanin, kaason tai morsiustyttöjen ja -poikien osuudesta vihkitilaisuudessa on hyvä sopia vihkijän kanssa etukäteen.

  • Vihkikaava
    • Johdantomusiikki
    • Alkusiunaus ja johdantosanat
    • (Psalmi)
    • Rukous
    • Raamatunluku
    • Puhe
    • Kysymykset
    • Sormusrukous
    • (Sormuslupaukset)
    • Avioliiton vahvistaminen ja aviopuolisoiden siunaaminen
    • (Virsi tai muuta musiikkia)
    • Yhteinen esirukous
    • Isä meidän
    • Herran siunaus
    • Lähettäminen ja päätösmusiikki
     

    Suluissa olevat voivat jäädä pois

    Vihkimistä voidaan viettää myös morsiusmessuna, jolloin siihen liittyy ehtoollinen. Tästä on syytä ilmoittaa vihkikirkkoa varattaessa.

    Kirkossa morsiamen suku ja ystävät istuvat takaa katsoen vasemmalla puolella, sulhasen oikealla. Hääväki seisoo alkusoiton ja päätössoiton aikana sekä välin kysymyksistä aviopuolisoiden siunaamiseen.

    Alkusoiton aikana morsiuspari tulee alttarille yhdessä tai niin että morsiamen isä saattaa tyttärensä käytävän puoliväliin, jossa hän luovuttaa morsiamen sulhaselle. Morsian on alttarilla sulhasen vasemmalla puolella.

    Vihittäville esitettävät kysymykset luovat avioliiton pohjan. Vastatessaan “tahdon” puolisot sitoutuvat toisen huomioon ottavaan elämänasenteeseen. Puolisot eivät lupaa vain tuntevansa rakkautta, vaan he lupaavat pyrkiä osoittamaan rakkautta toisilleen arkisen elämän keskellä.

    Sormusrukouksessa pappi pitää sormusta tai sormuksia koholla. Tässä korostuu sitoutumisen julkisuus. Ennen sormuksen sormeen laittamista on sulhasen ja morsiamen mahdollista lausua niin kutsutut sormuslupauksen sanat.

    Alttarilta vihkipari saa mukaansa vihkiraamatun - parasta mitä kirkolla on antaa elämän evääksi.