Sivukartta
Tyrvään Pyhän Olavin kirkko
Tapahtumat »
Ma 5.12.2016 12:00
Karkun joulukamari
Karkun seurakuntatalo - Iso sali
Karkun joulukamari klo 12 -14.30 Karkun seurakuntatalolla, Passinmäentie 14. Jouluateria ja -juhla.
Ma 5.12.2016 13:00
Merimieskirkkopiiri
Vammalan seurakuntatalo - Aulasali
Ma 5.12.2016 14:00
Avoimet ovet 3.-6. luokkalaisille Mouhijärvellä, Nuorisotila Holvissa
Muu tila
Avoimet ovet on tarkoitettu 3.-6. luokkalaisille tytöille ja pojille. Lisätietoja nuorisotyönohjaaja Jenni Lahdelta 0503149083
Ma 5.12.2016 14:30
Kokkikerho 1 - 4 lk, kokataan mummin kanssa
Keikyän seurakuntatalo - keittiö+astiasto
Ma 5.12.2016 16:00
Nuortenilta Mouhijärvellä Nuorisotilaholvissa
Muu tila
Nuortenilta on tarkoitettu yläkoululaisille ja sitä vanhemmille nuorille. Lisätietoja antaa nuorisotyönohjaaja Jenni Lahti 0503149083
Ma 5.12.2016 16:00
Kiikan ja Kiikoisten yhteinen raamattupiiri Kiikan seurakuntatalolla
Kiikan seurakuntatalo - sali
Raamattupiiri Kiikan seurakuntatalolla
Airas-Laitila Auli
Ma 5.12.2016 17:00
Monitoimikerho
Vammalan seurakuntatalo - Kahvio, alakerta
Ma 5.12.2016 18:00
Sota-ajan muistoja -konsertti
Kiikan kirkko
Kiikan torvisoittokunta, gospelkuoro ja solistit. Vapaa pääsy, ohjelma 10¤.
Ma 5.12.2016 18:30
Naistenpiiri
Mouhijärven seurakuntatalo - nuorten tila
Ma 5.12.2016 19:00
Rukousilta, Prayer meeting in Finnish and English. Wellcome to sing, share and be silent.
Karkun seurakuntatalo - Iso sali
Ti 6.12.2016 09:00
Sammaljoen Itsenäisyyspäivän jumalanpalvelus
Sammaljoen kirkko - Kirkkosali
Sammaljoen kirkko - Kirkkosali
Liturgi: Hannu Heikkilä
Kanttori: Anu Mattila
Suntio: Ahola Päivi
Musiikkiryhmä: Tyrvään kirkkokuoro
Kirkkokahvi seurakuntasalissa
Jumalanpalveluksen jälkeen kunniakäynti ja seppeleenlasku sanakarihaudalla, puheen pitää Heikki Kuutti Uusitalo
Ti 6.12.2016 10:00
Karkun itsenäisyyspäivän sanajumalanpalvelus
Karkun kirkko
Karkun kirkko
Liturgi: Jokinen-Lundén Anu
Saarnaaja: Jokinen-Lundén Anu
Kolehti: Veteraanivastuu ry.
Tekstinlukijat: Karkun Samoojat
Kanttori: Vuoristo Päivi Livia Vilagi pasuuna ja Urpo Vuorenoja lauku
Ti 6.12.2016 10:00
Itsenäisyyspäivän Jumalanpalvelus
Mouhijärven kirkko
Mouhijärven kirkko
Liturgi: Hautala Lasse
Kanttori: Mattila Jari
Suntio: Pelander Jukka
Musiikkiryhmä: Mouhijärven kirkkokuoro
Leijonakvartetti laulaa seppeleenlaskun jälkeen
Ti 6.12.2016 10:00
Sanajumalanpalvelus
Keikyän kirkko
Keikyän kirkko
Liturgi: Sorva Olavi
Kanttori: Muraja Tuuli
Suntio: Ahola Jukka
Ti 6.12.2016 10:00
Sammaljoen kirkkokahvi kirkon seurakuntasalissa
Sammaljoen kirkko - Seurakuntasali
Sammaljoen kirkkokahvi kirkon seurakuntasalissa
Tapahtumakalenteri »
Tyrvään Pyhän Olavin kirkko 500 vuotta

Pastori Laura Niska-Virtasen saarna Tyrvään kirkossa 2. paastonajan sunnuntaina 4.3.2012

Jeesus kohtaa meidät anteeksi antaen ja rakastaen – kuten hän kohtasi syntisen naisen.

Evankeliumi
Luukas 7: 36-50

Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään. Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä.

Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: "Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen." Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Simon, minulla on sinulle puhuttavaa." "Puhu vain, opettaja", fariseus vastasi.

"Oli kaksi miestä", sanoi Jeesus. "He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?" Simon vastasi: "Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi." "Aivan oikein", sanoi Jeesus.

Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: "Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän." Ja hän sanoi naiselle: "Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi."

Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: "Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi." Mutta Jeesus sanoi naiselle: "Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa."

Ihmisen elämä koostuu kohtaamisista. Meistä jokainen kohtaa elämänsä aikana monenlaisia asioita ja tilanteita sekä ihmisiä ja ihmiskohtaloita.  Myös tuossa äsken lukemassani tämän pyhän evankeliumitekstissä on kyse juuri kohtaamisesta.

Tämän pyhän evankeliumitekstin äärelle pysähtyessämme näemme ja kuulemme, miten ihmiset kohtaavat toisensa ja itsensä sekä miten Jeesus kohtaa heidät. Tekstin äärellä viipyilessämme havaitsemme siinä erilaisia ja monentasoisia kohtaamisia.

Millaisia kohtaamisia sinä elämäsi vuosien varrelta muistat? Keitä kaikkia sinä olet kohdannut ja miksi juuri nämä kohtaamiset ovat jääneet mieleesi?  Jäivätkö ne kenties mieleesi siksi, että siinä toteutui keskinäinen arvostus ja vuorovaikutus? Vai jäivätkö ne mieleesi siksi, että koit tulleesi niissä ohitetuksi, loukatuksi tai vähätellyksi? Tai asetuitko näissä mieleesi jääneissä kohtaamisissa kenties itse toisen yläpuolelle arvioimaan ja arvostelemaan häntä?

Niin, miten monta kertaa omat ennakkoluulomme ovat olleet esteenä ja vaikeuttaneet hyvää kohtaamista?

Evankeliumitekstin Simon on inhimillinen. Häneen on ihmisenä helppo samaistua. Simon on hurskas mies, joka noudattaa elämässään tarkoin hänelle opetettuja säädöksiä ja perinteitä. Jotain häneltä puuttuu ja siksi hän on kutsunut Jeesuksen aterialle kotiinsa.

Yhteinen ateria onkin hyvin luonteva tapa kohdata ihmisiä ja seurustella heidän kanssaan. Kun Simon näkee kutsumattomana paikalle tulleen ja varsin huonosta maineestaan tunnetun naisen, hän ajattelee tavalla, jolla kuka tahansa meistäkin saattaisi tuossa tilanteessa ajatella: ”Nainenhan on syntinen. Jos Jeesus olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee.”

Simonin tapa arvioida naista lienee arkipäivän kohtaamisista tuttu meille kaikille. Miten vaivatta mekin lokeroimme ihmisiä aseman, maineen, varallisuuden, koulutuksen tai ulkonäön perusteella? Miten helposti luokittelemme toisiamme hyviin ja pahoihin, kunnollisiin ja kunnottomiin? Tai olemme jopa valmiita mittaamaan toisen uskoa, sen vähyyttä tai suuruutta? Vaikka tiedämme, että ainoastaan Jumalalla on valtuudet tällaisiin arvosteluihin ja mittauksiin!

Aiemmin arvioinnit ja leimat lyötiin ajatuksissa ja ehkä keskinäisissä puheissa. Nykyajan ilmiö on se, että suorapuheiset arvioinnit toisista ihmisistä levitetään julkisuuteen lehdissä, internetissä tai tekstiviesteinä.

”Nainenhan on syntinen. Jos Jeesus olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee.”

Näiden Simonin ajatusten keskeltä Jeesus yllättää miehen ja  päättää puhutella häntä. Jeesus tuntee ja tietää Simonin läpikotaisin. Hän kääntää Simonin katseen pois naisen elämän tarkkailusta ja ihmettelystä ohjaamalla miehen näkemään oman elämänsä puutteet ja synnin, joka ilmenee hänen ajatuksissaan, asenteissaan ja teoissaan sekä suhteessa Jeesukseen, että suhteessa tuohon hänen arvostelemaansa kutsumattomaan vieraaseen.

Niin, synnin olemushan on juuri siinä, että se rikkoo yhteyden Jumalaan, toisiin ihmisiin, mutta myös itseemme. Siksi kai synnistä puhuminen nostattaakin meidän sisimmässämme aina esiin jos jonkinlaisia tunteita ja saa meidät asettumaan puolustuskannalle. Synnistä puhuminen tuottaa kuulijalle helposti sellaisen kokemuksen, että nyt hänet tuomitaan. Näin koki ehkä myös Simon kuunnellessaan Jeesuksen sanoja.

Simonin lisäksi myös tämän pyhän evankeliumitekstin naiseen on helppo samaistua. Hän tuli aterialle kutsumatta ja näin tehdessään hän joutui kohtaamaan ihmisten arvioivat, tuomitsevat, halveksivat, mitätöivät, ennakkoluuloiset katseet ja asenteet. Hän tietää olevansa syntinen ja kai juuri siksi hän tuleekin paikalle. Jeesus tuntee naisen läpikotaisin ja näkee hänet ihmisenä, joka on rikkonut itseään, toisia ja Jumalaa vastaan. Ja silti Jeesus antaa hänen koskea itseensä. Nainen saa kyynelehtiä Jeesuksen jalkojen juuressa, kuivata nuo kyynelistä kastuneet jalat omilla hiuksillaan ja voidella ne tuoksuöljyllä.

Naisen teot ja koko hänen olemuksensa välittävät uskoa, luottamusta ja rakkautta Jeesukseen. Samaan aikaan kun ympärillä olevat ihmiset tuomitsevat hänet omien ennakkoluulojensa perusteella, Jeesus kohtaa naisen. Hän näkee naisen sydämeen, antaa anteeksi ja sanoo: ”Uskosi on sinut pelastanut. Mene rauhassa.”

Jeesus kohtaa meidätkin anteeksi antaen ja rakastaen – kuten hän kohtasi Simonin ja syntisen naisen.

Hän kohtaa meidät tänäänkin Raamatun Sanassa, virsissä, rukouksissa ja ehtoollisessa. Hän kohtaa meidät, jotka olemme ennakkoluuloisia ja arvostelevia. Hän tuntee läpikotaisin meidät. Meidät, jotka asetumme jatkuvasti toisten yläpuolelle ja näemme heidän syntinsä, virheensä ja laiminlyöntinsä. Hän kohtaa meidät, jotka olemme omissa silmissämme uskossa heikkoja tai vahvoja.

Vain Jumala yksin näkee meidän sydämiimme. Olimmepa omasta mielestämme ja omissa silmissämme miten erinomaisia tai huonoja tahansa, me saamme luottaa siihen, että kelpaamme Jumalalle juuri tällaisina kuin olemme. Samoin me saamme luottaa siihen, että meidän heiveröinen, hapuileva ja haavoittuva uskomme riittää Jumalalle.

Elämme paastonaikaa ja kuljemme kohti pääsiäistä. Paastonaika kutsuu meitä tarkastalemaan omaa elämäämme ja itseämme. Jokaisessa meissä on vikamme ja heikkoutemme. Tämän vuoksi tarvitsemme uskoa Jeesukseen Kristukseen. Tarvitsemme Hänen armoaan vajavuutemme vuoksi. Uskomalla Kristukseen voimme luottaa siihen, että katuva saa syntinsä anteeksi. Pelkällä nuhteettomalla elämällä emme pelastusta saavuta, emmekä voi valikoida ihmisiä heidän syntiensä mukaan. Paastonaika kutsuu meitä paitsi tarkastelemaan omaa elämäämme ja itseämme, myös seuraamaan Jeesusta, sillä ainoastaan Jeesusta seuraamalla me pysymme Jumalan omina ja saamme hapuilevalle uskollemme sen tarvisemaa vahvistusta.