Sivukartta
Tyrvään Pyhän Olavin kirkko
Tapahtumat »
La 25.4.2015 10:00
Kirpputori Suodenniemen srk-talon alakerrassa
Suodenniemen seurakuntatalo - Kirpputori (alakerta)
Kirpputori srk-talon alakerrassa klo 10-12
Su 26.4.2015 10:00
Tyrvään Messu
Tyrvään kirkko
Pyhäpäivä: 3. sunnuntai pääsiäisestä
Tyrvään kirkko
Liturgi: Järvinen Minna
Saarnaaja: Heikkilä Hannu
Kanttori: Ojala Riitta
Suntio: Myllyniemi Arja
Kolehti: Suomen lähetysseuralle
Tekstinlukijat: Jenni Dörig ja Sirkka-Liisa Saari
Muuta tietoa: Hannu ja Elina Heikkilän tervetulojuhla messun jälkeen kirkossa. Kirkkokahvit
Su 26.4.2015 10:00
Sanajumalanpalvelus
Keikyän kirkko
Pyhäpäivä: 3. sunnuntai pääsiäisestä
Keikyän kirkko
Liturgi: Sorva Olavi
Saarnaaja: Sorva Olavi
Kanttori: Bäckman Helena
Suntio: Kakkuri Aino
Musiikkiryhmä: Veteraaniveljet
Muuta tietoa: Keikyän sotaveteraanien 40-vuotisjuhla ja Veteraaninaisten 30-vuotisjuhlajumalanpalvelus. Kunniakäynti sankarihaudoilla. Kansallisen veteraanipäivän juhlallisuudet 27.4 siirtyvät myös tähän tilaisuuteen.
Su 26.4.2015 13:00
Salokunnan messu
Salokunnan kirkko - kirkkosali
Pyhäpäivä: 3. sunnuntai pääsiäisestä
Salokunnan kirkko - kirkkosali
Liturgi: Jokinen-Lundén Anu
Kanttori: Muraja Tuuli
Suntio: Lehto Ilpo
Su 26.4.2015 18:00–20:00
Suodenniemen sanajumalanpalvelus
Suodenniemen seurakuntatalo - sali

Liturgi: Järventaus Hannu
Kanttori: Muraja Tuuli
Elina ja Hannu Heikkilän tulojuhla. Kirkkokahvit srk-talolla.
Su 26.4.2015 18:00
Karkun iltamessu
Karkun kirkko
Pyhäpäivä: 3. sunnuntai pääsiäisestä
Karkun kirkko
Liturgi: Jokinen-Lundén Anu
Kanttori: Bäckman Helena
Suntio: Poutala Leena
Su 26.4.2015 18:00
Kiikan iltamessu
Kiikan kirkko
Pyhäpäivä: 3. sunnuntai pääsiäisestä
Kiikan kirkko
Saarnaaja: Pihlajamaa Jouni
Kanttori: Inkeroinen Hanna-Riikka
Suntio: Kakkuri Aino
Ma 27.4.2015 09:30
Perhekerho
Kiikan seurakuntatalo - Lastentalo
Perhekerho Kiikan Lastentalolla
Ma 27.4.2015 10:00
Perhekerho Mouhijärven seurakuntatalolla
Mouhijärven seurakuntatalo
Ma 27.4.2015 11:00
Kirpputori Oravanpesä, Asemakatu 6, Sastamalan seurakunnan lähetystyön hyväksi
Yksityinen tila
Avoinna ma, to klo 11-16 ja la 10-14
Ma 27.4.2015 11:00
Karkun kappeliseurakunnan Kansallisen veteraanipäivän seppeltenlasku Salokunnan kirkolla klo 11.
Muu tila
Jokinen-Lundén Anu
Ma 27.4.2015 12:00
Karkun kamari
Karkun seurakuntatalo - Iso sali
Karkun kamari ma 19.1. klo 12 - 14.30 Karkun seurakuntatalolla, Passinmäentie 14.
Halme Maija-Liisa
Ma 27.4.2015 12:00
Kansallisen veteraanipäivän juhla
Suodenniemen seurakuntatalo - kahvio
Kansallinen veteraanipäivän juhla, aluksi seppeleen lasku sankarihautausmaalla klo 12, jonka jälkeen kahvitarjoilu srk-talolla

Suodenniemen seurakuntatalo - kahvio, Koippurintie 6, 38510 Sastamala
Ma 27.4.2015 12:00
Kansallisen veteraanipäivän kenttähartaus ja seppeleenlasku
Tyrvään kirkko
Kansallisen veteraanipäivän kenttähartaus ja seppeleenlasku Tyrvään kirkko klo 12, Kansallisen veteraanipäivän juhla Vammalan srk-talo klo 12.45
Ma 27.4.2015 12:00
Karkun kappeliseurakunnan Kansallisen veteraanipäivän seppeltenlasku Karkun kirkolla klo 12.
Muu tila
Jokinen-Lundén Anu
Tapahtumakalenteri »

Pastori Laura Niska-Virtasen saarna Tyrvään kirkossa 2. paastonajan sunnuntaina 4.3.2012

Jeesus kohtaa meidät anteeksi antaen ja rakastaen – kuten hän kohtasi syntisen naisen.

Evankeliumi
Luukas 7: 36-50

Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään. Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä.

Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: "Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen." Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Simon, minulla on sinulle puhuttavaa." "Puhu vain, opettaja", fariseus vastasi.

"Oli kaksi miestä", sanoi Jeesus. "He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?" Simon vastasi: "Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi." "Aivan oikein", sanoi Jeesus.

Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: "Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän." Ja hän sanoi naiselle: "Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi."

Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: "Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi." Mutta Jeesus sanoi naiselle: "Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa."

Ihmisen elämä koostuu kohtaamisista. Meistä jokainen kohtaa elämänsä aikana monenlaisia asioita ja tilanteita sekä ihmisiä ja ihmiskohtaloita.  Myös tuossa äsken lukemassani tämän pyhän evankeliumitekstissä on kyse juuri kohtaamisesta.

Tämän pyhän evankeliumitekstin äärelle pysähtyessämme näemme ja kuulemme, miten ihmiset kohtaavat toisensa ja itsensä sekä miten Jeesus kohtaa heidät. Tekstin äärellä viipyilessämme havaitsemme siinä erilaisia ja monentasoisia kohtaamisia.

Millaisia kohtaamisia sinä elämäsi vuosien varrelta muistat? Keitä kaikkia sinä olet kohdannut ja miksi juuri nämä kohtaamiset ovat jääneet mieleesi?  Jäivätkö ne kenties mieleesi siksi, että siinä toteutui keskinäinen arvostus ja vuorovaikutus? Vai jäivätkö ne mieleesi siksi, että koit tulleesi niissä ohitetuksi, loukatuksi tai vähätellyksi? Tai asetuitko näissä mieleesi jääneissä kohtaamisissa kenties itse toisen yläpuolelle arvioimaan ja arvostelemaan häntä?

Niin, miten monta kertaa omat ennakkoluulomme ovat olleet esteenä ja vaikeuttaneet hyvää kohtaamista?

Evankeliumitekstin Simon on inhimillinen. Häneen on ihmisenä helppo samaistua. Simon on hurskas mies, joka noudattaa elämässään tarkoin hänelle opetettuja säädöksiä ja perinteitä. Jotain häneltä puuttuu ja siksi hän on kutsunut Jeesuksen aterialle kotiinsa.

Yhteinen ateria onkin hyvin luonteva tapa kohdata ihmisiä ja seurustella heidän kanssaan. Kun Simon näkee kutsumattomana paikalle tulleen ja varsin huonosta maineestaan tunnetun naisen, hän ajattelee tavalla, jolla kuka tahansa meistäkin saattaisi tuossa tilanteessa ajatella: ”Nainenhan on syntinen. Jos Jeesus olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee.”

Simonin tapa arvioida naista lienee arkipäivän kohtaamisista tuttu meille kaikille. Miten vaivatta mekin lokeroimme ihmisiä aseman, maineen, varallisuuden, koulutuksen tai ulkonäön perusteella? Miten helposti luokittelemme toisiamme hyviin ja pahoihin, kunnollisiin ja kunnottomiin? Tai olemme jopa valmiita mittaamaan toisen uskoa, sen vähyyttä tai suuruutta? Vaikka tiedämme, että ainoastaan Jumalalla on valtuudet tällaisiin arvosteluihin ja mittauksiin!

Aiemmin arvioinnit ja leimat lyötiin ajatuksissa ja ehkä keskinäisissä puheissa. Nykyajan ilmiö on se, että suorapuheiset arvioinnit toisista ihmisistä levitetään julkisuuteen lehdissä, internetissä tai tekstiviesteinä.

”Nainenhan on syntinen. Jos Jeesus olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee.”

Näiden Simonin ajatusten keskeltä Jeesus yllättää miehen ja  päättää puhutella häntä. Jeesus tuntee ja tietää Simonin läpikotaisin. Hän kääntää Simonin katseen pois naisen elämän tarkkailusta ja ihmettelystä ohjaamalla miehen näkemään oman elämänsä puutteet ja synnin, joka ilmenee hänen ajatuksissaan, asenteissaan ja teoissaan sekä suhteessa Jeesukseen, että suhteessa tuohon hänen arvostelemaansa kutsumattomaan vieraaseen.

Niin, synnin olemushan on juuri siinä, että se rikkoo yhteyden Jumalaan, toisiin ihmisiin, mutta myös itseemme. Siksi kai synnistä puhuminen nostattaakin meidän sisimmässämme aina esiin jos jonkinlaisia tunteita ja saa meidät asettumaan puolustuskannalle. Synnistä puhuminen tuottaa kuulijalle helposti sellaisen kokemuksen, että nyt hänet tuomitaan. Näin koki ehkä myös Simon kuunnellessaan Jeesuksen sanoja.

Simonin lisäksi myös tämän pyhän evankeliumitekstin naiseen on helppo samaistua. Hän tuli aterialle kutsumatta ja näin tehdessään hän joutui kohtaamaan ihmisten arvioivat, tuomitsevat, halveksivat, mitätöivät, ennakkoluuloiset katseet ja asenteet. Hän tietää olevansa syntinen ja kai juuri siksi hän tuleekin paikalle. Jeesus tuntee naisen läpikotaisin ja näkee hänet ihmisenä, joka on rikkonut itseään, toisia ja Jumalaa vastaan. Ja silti Jeesus antaa hänen koskea itseensä. Nainen saa kyynelehtiä Jeesuksen jalkojen juuressa, kuivata nuo kyynelistä kastuneet jalat omilla hiuksillaan ja voidella ne tuoksuöljyllä.

Naisen teot ja koko hänen olemuksensa välittävät uskoa, luottamusta ja rakkautta Jeesukseen. Samaan aikaan kun ympärillä olevat ihmiset tuomitsevat hänet omien ennakkoluulojensa perusteella, Jeesus kohtaa naisen. Hän näkee naisen sydämeen, antaa anteeksi ja sanoo: ”Uskosi on sinut pelastanut. Mene rauhassa.”

Jeesus kohtaa meidätkin anteeksi antaen ja rakastaen – kuten hän kohtasi Simonin ja syntisen naisen.

Hän kohtaa meidät tänäänkin Raamatun Sanassa, virsissä, rukouksissa ja ehtoollisessa. Hän kohtaa meidät, jotka olemme ennakkoluuloisia ja arvostelevia. Hän tuntee läpikotaisin meidät. Meidät, jotka asetumme jatkuvasti toisten yläpuolelle ja näemme heidän syntinsä, virheensä ja laiminlyöntinsä. Hän kohtaa meidät, jotka olemme omissa silmissämme uskossa heikkoja tai vahvoja.

Vain Jumala yksin näkee meidän sydämiimme. Olimmepa omasta mielestämme ja omissa silmissämme miten erinomaisia tai huonoja tahansa, me saamme luottaa siihen, että kelpaamme Jumalalle juuri tällaisina kuin olemme. Samoin me saamme luottaa siihen, että meidän heiveröinen, hapuileva ja haavoittuva uskomme riittää Jumalalle.

Elämme paastonaikaa ja kuljemme kohti pääsiäistä. Paastonaika kutsuu meitä tarkastalemaan omaa elämäämme ja itseämme. Jokaisessa meissä on vikamme ja heikkoutemme. Tämän vuoksi tarvitsemme uskoa Jeesukseen Kristukseen. Tarvitsemme Hänen armoaan vajavuutemme vuoksi. Uskomalla Kristukseen voimme luottaa siihen, että katuva saa syntinsä anteeksi. Pelkällä nuhteettomalla elämällä emme pelastusta saavuta, emmekä voi valikoida ihmisiä heidän syntiensä mukaan. Paastonaika kutsuu meitä paitsi tarkastelemaan omaa elämäämme ja itseämme, myös seuraamaan Jeesusta, sillä ainoastaan Jeesusta seuraamalla me pysymme Jumalan omina ja saamme hapuilevalle uskollemme sen tarvisemaa vahvistusta.