Sivukartta
Tyrvään Pyhän Olavin kirkko
Tapahtumat »
La 30.4.2016 19:00–
Su 1.5.2016
Vappuaaton valvojaiset
Vammalan seurakuntatalo - Nuorteniltatila
Vappuaatto on mahdollista viettää Nuokkarilla. Vammalan srk-talolla on avoimet ovet klo 19-02.

Vappupalloja, serpentiiniä ja simaa. Sekä tietty hyvää seuraa. Ville-pappi on läsnä koko ajan.
Su 1.5.2016 10:00
Tyrvään messu. ELYn kirkkopyhä.
Tyrvään kirkko
Pyhäpäivä: 5. sunnuntai pääsiäisestä
Tyrvään kirkko
Liturgi: Kopalainen Tarja
Saarnaaja: Pekka Kiviranta
Kanttori: Hänninen Elisa,Mattila Anu
Suntio: Myllyniemi Arja
Virret: 271
727
313:1-4
428
121
339:1,4
Tekstinlukijat: Kirsi Virtanen ja Hannele Sivonen
Muuta tietoa: Pekka saarnaa ja Tarjaa hoitaa muutoin valitsemallaan tavalla.
Su 1.5.2016 13:00
Pyhäkoulu Suodenniemellä, Vanhakulkulla (Väissintie 21)
Muu tila
Su 1.5.2016 18:00
Musiikkitilaisuus
Keikyän seurakuntatalo - kahvio
Vappulaulajaiset Keikyän seurakuntatalolla klo klo 18.00.
Kristiina Jokihaara, Veteraaniveljet ja iltapäiväkuoro.
Ma 2.5.2016 09:30
Kiikan perhekerho
Kiikan seurakuntatalo - Lastentalo
Perhekerho Kiikan seurakuntatalon Lastentalolla, Länsitie 3
Ma 2.5.2016 09:30
Mouhijärven perhekerho
Mouhijärven seurakuntatalo - kahvio
Perhekerho Mouhijärven seurakuntatalolla, Kinkerikuja 2
Ma 2.5.2016 12:00
Karkun kamari
Karkun seurakuntatalo - Pieni sali
Karkun kamari avoinna ma klo 12 - 14.30 Karkun seurakuntatalolla, Passinmäentie 14. Kevätjuhla.
Ma 2.5.2016 12:00
Kotiseurat Kiikoisissa Sirkka ja Pauli Suonpäällä, Pappilankuja 3
Muu tila
Kotiseurat Kiikoisissa Sirkka ja Pauli Suonpäällä, Pappilankuja 3. ELY:stä pastori Pekka Kiviranta.
Ma 2.5.2016 17:00–19:30
Nuortenilta Mouhijärvellä nuorisotila Holvissa
Muu tila
Nuortenilta on tarkoitettu 7. luokkalaisille ja sitä vanhemmille nuorille. Ohjaana nuorisotyönohjaaja Jenni Lahti (p.0503149083)
Ma 2.5.2016 17:00
Monitoimikerho alakouluikäisille tytöille ja pojille
Vammalan seurakuntatalo - Nuorteniltatila
Ma 2.5.2016 17:00
Käsityö- ja askartelukerho alakouluikäisille tytöille ja pojille
Sileekallion päiväkerho
Ma 2.5.2016 17:00
Kerho alakouluikäisille tytöille ja pojille
Mouhijärven seurakuntatalo - nuorten tila
Ma 2.5.2016 18:00
Siionin Kannel -lauluilta Vähähaaran Kotiseututalossa
Yksityinen tila
Vehkakorventie 649
Ma 2.5.2016 18:30
Mouhijärven Naistenpiiri
Mouhijärven seurakuntatalo - nuorten tila
Ma 2.5.2016 19:00
Rukousilta, Prayer meeting in Finnish and English. Wellcome to sing, share and be silent.
Karkun seurakuntatalo - Iso sali
Tapahtumakalenteri »
Tyrvään Pyhän Olavin kirkko 500 vuotta

Pastori Laura Niska-Virtasen saarna Tyrvään kirkossa 2. paastonajan sunnuntaina 4.3.2012

Jeesus kohtaa meidät anteeksi antaen ja rakastaen – kuten hän kohtasi syntisen naisen.

Evankeliumi
Luukas 7: 36-50

Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään. Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä.

Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: "Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen." Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Simon, minulla on sinulle puhuttavaa." "Puhu vain, opettaja", fariseus vastasi.

"Oli kaksi miestä", sanoi Jeesus. "He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?" Simon vastasi: "Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi." "Aivan oikein", sanoi Jeesus.

Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: "Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän." Ja hän sanoi naiselle: "Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi."

Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: "Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi." Mutta Jeesus sanoi naiselle: "Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa."

Ihmisen elämä koostuu kohtaamisista. Meistä jokainen kohtaa elämänsä aikana monenlaisia asioita ja tilanteita sekä ihmisiä ja ihmiskohtaloita.  Myös tuossa äsken lukemassani tämän pyhän evankeliumitekstissä on kyse juuri kohtaamisesta.

Tämän pyhän evankeliumitekstin äärelle pysähtyessämme näemme ja kuulemme, miten ihmiset kohtaavat toisensa ja itsensä sekä miten Jeesus kohtaa heidät. Tekstin äärellä viipyilessämme havaitsemme siinä erilaisia ja monentasoisia kohtaamisia.

Millaisia kohtaamisia sinä elämäsi vuosien varrelta muistat? Keitä kaikkia sinä olet kohdannut ja miksi juuri nämä kohtaamiset ovat jääneet mieleesi?  Jäivätkö ne kenties mieleesi siksi, että siinä toteutui keskinäinen arvostus ja vuorovaikutus? Vai jäivätkö ne mieleesi siksi, että koit tulleesi niissä ohitetuksi, loukatuksi tai vähätellyksi? Tai asetuitko näissä mieleesi jääneissä kohtaamisissa kenties itse toisen yläpuolelle arvioimaan ja arvostelemaan häntä?

Niin, miten monta kertaa omat ennakkoluulomme ovat olleet esteenä ja vaikeuttaneet hyvää kohtaamista?

Evankeliumitekstin Simon on inhimillinen. Häneen on ihmisenä helppo samaistua. Simon on hurskas mies, joka noudattaa elämässään tarkoin hänelle opetettuja säädöksiä ja perinteitä. Jotain häneltä puuttuu ja siksi hän on kutsunut Jeesuksen aterialle kotiinsa.

Yhteinen ateria onkin hyvin luonteva tapa kohdata ihmisiä ja seurustella heidän kanssaan. Kun Simon näkee kutsumattomana paikalle tulleen ja varsin huonosta maineestaan tunnetun naisen, hän ajattelee tavalla, jolla kuka tahansa meistäkin saattaisi tuossa tilanteessa ajatella: ”Nainenhan on syntinen. Jos Jeesus olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee.”

Simonin tapa arvioida naista lienee arkipäivän kohtaamisista tuttu meille kaikille. Miten vaivatta mekin lokeroimme ihmisiä aseman, maineen, varallisuuden, koulutuksen tai ulkonäön perusteella? Miten helposti luokittelemme toisiamme hyviin ja pahoihin, kunnollisiin ja kunnottomiin? Tai olemme jopa valmiita mittaamaan toisen uskoa, sen vähyyttä tai suuruutta? Vaikka tiedämme, että ainoastaan Jumalalla on valtuudet tällaisiin arvosteluihin ja mittauksiin!

Aiemmin arvioinnit ja leimat lyötiin ajatuksissa ja ehkä keskinäisissä puheissa. Nykyajan ilmiö on se, että suorapuheiset arvioinnit toisista ihmisistä levitetään julkisuuteen lehdissä, internetissä tai tekstiviesteinä.

”Nainenhan on syntinen. Jos Jeesus olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee.”

Näiden Simonin ajatusten keskeltä Jeesus yllättää miehen ja  päättää puhutella häntä. Jeesus tuntee ja tietää Simonin läpikotaisin. Hän kääntää Simonin katseen pois naisen elämän tarkkailusta ja ihmettelystä ohjaamalla miehen näkemään oman elämänsä puutteet ja synnin, joka ilmenee hänen ajatuksissaan, asenteissaan ja teoissaan sekä suhteessa Jeesukseen, että suhteessa tuohon hänen arvostelemaansa kutsumattomaan vieraaseen.

Niin, synnin olemushan on juuri siinä, että se rikkoo yhteyden Jumalaan, toisiin ihmisiin, mutta myös itseemme. Siksi kai synnistä puhuminen nostattaakin meidän sisimmässämme aina esiin jos jonkinlaisia tunteita ja saa meidät asettumaan puolustuskannalle. Synnistä puhuminen tuottaa kuulijalle helposti sellaisen kokemuksen, että nyt hänet tuomitaan. Näin koki ehkä myös Simon kuunnellessaan Jeesuksen sanoja.

Simonin lisäksi myös tämän pyhän evankeliumitekstin naiseen on helppo samaistua. Hän tuli aterialle kutsumatta ja näin tehdessään hän joutui kohtaamaan ihmisten arvioivat, tuomitsevat, halveksivat, mitätöivät, ennakkoluuloiset katseet ja asenteet. Hän tietää olevansa syntinen ja kai juuri siksi hän tuleekin paikalle. Jeesus tuntee naisen läpikotaisin ja näkee hänet ihmisenä, joka on rikkonut itseään, toisia ja Jumalaa vastaan. Ja silti Jeesus antaa hänen koskea itseensä. Nainen saa kyynelehtiä Jeesuksen jalkojen juuressa, kuivata nuo kyynelistä kastuneet jalat omilla hiuksillaan ja voidella ne tuoksuöljyllä.

Naisen teot ja koko hänen olemuksensa välittävät uskoa, luottamusta ja rakkautta Jeesukseen. Samaan aikaan kun ympärillä olevat ihmiset tuomitsevat hänet omien ennakkoluulojensa perusteella, Jeesus kohtaa naisen. Hän näkee naisen sydämeen, antaa anteeksi ja sanoo: ”Uskosi on sinut pelastanut. Mene rauhassa.”

Jeesus kohtaa meidätkin anteeksi antaen ja rakastaen – kuten hän kohtasi Simonin ja syntisen naisen.

Hän kohtaa meidät tänäänkin Raamatun Sanassa, virsissä, rukouksissa ja ehtoollisessa. Hän kohtaa meidät, jotka olemme ennakkoluuloisia ja arvostelevia. Hän tuntee läpikotaisin meidät. Meidät, jotka asetumme jatkuvasti toisten yläpuolelle ja näemme heidän syntinsä, virheensä ja laiminlyöntinsä. Hän kohtaa meidät, jotka olemme omissa silmissämme uskossa heikkoja tai vahvoja.

Vain Jumala yksin näkee meidän sydämiimme. Olimmepa omasta mielestämme ja omissa silmissämme miten erinomaisia tai huonoja tahansa, me saamme luottaa siihen, että kelpaamme Jumalalle juuri tällaisina kuin olemme. Samoin me saamme luottaa siihen, että meidän heiveröinen, hapuileva ja haavoittuva uskomme riittää Jumalalle.

Elämme paastonaikaa ja kuljemme kohti pääsiäistä. Paastonaika kutsuu meitä tarkastalemaan omaa elämäämme ja itseämme. Jokaisessa meissä on vikamme ja heikkoutemme. Tämän vuoksi tarvitsemme uskoa Jeesukseen Kristukseen. Tarvitsemme Hänen armoaan vajavuutemme vuoksi. Uskomalla Kristukseen voimme luottaa siihen, että katuva saa syntinsä anteeksi. Pelkällä nuhteettomalla elämällä emme pelastusta saavuta, emmekä voi valikoida ihmisiä heidän syntiensä mukaan. Paastonaika kutsuu meitä paitsi tarkastelemaan omaa elämäämme ja itseämme, myös seuraamaan Jeesusta, sillä ainoastaan Jeesusta seuraamalla me pysymme Jumalan omina ja saamme hapuilevalle uskollemme sen tarvisemaa vahvistusta.